Tämä teksti on julkaistu tässä blogissa 7.5.2014
Ei High pro vaan Haipro. Kiitoksia sSsa:lle, joka oikaisi asian kommentissaan sekä niille, jotka ovat neuvoneet minua asiassa Facebookissa.
Olin tänään taas lyhyellä keikalla meikussa. Väsytti ja valitsin tuolin sijasta sängyn. Huoneen 11 vastuuhoitaja kehotti minut istualleen sängyn reunalle, ettei verenpaine laske. Tämä haittaisi laskimoiden löytämistä. Vastuuhoitaja olikin varsinainen pro kanyylin käytössä. Hän tutkaili tarkoin käsivarteni. Hän pääätyi kokeilemaan kyynärtaipeen kohdalta käsivarren sivusta. Siellä minulla ei ole kanyylia tähän mennessä ollutkaan. Tärppäsi heti. Osui tosin Y-haaraan, mutta hän sai virtauksen toimimaan toiseen haarakkeeseen.
Vieruspedin hyväntuulinen potilas oli lopettelemassa toista lymfoomaohjelmaansa. Ensimmäinen oli alkanut vuonna 2010, mutta tauti oli uusiutunut.
Vointini on ollut vuoristorataa. Eilen jakselin ihan mukavasti päivällä, mutta illan suussa tuli jyrkkä pudotus. Nukuin ja loikoilin. En jaksanut edes radiota kuunnella. Sitten piristyin ja kävin saunomassa kahden vanhimman poikani kanssa. Meillä oli vuoro ja tulivat mukaan. Aamulla loikoilin ja lähdin Meikkuun. Menin bussilla. Pyysin paluumatkalle taksilapun ja sain.
Syöpä on kova juttu parisuhteelle. Potilas itse kamppailee omaa taisteluaan, mutta puolisokaan ei välty siltä. Hän tekee kaikkensa auttaakseen ja hoivatakseen potilasta. Samalla hän on hyvin huolissaan puolisonsa selviämisestä ja kaikenlaisista seuraamuksista. Hän saattaa esittää hyväntuulista, vaikka huolet ja väsymys jylläävät.
Vaimoni on aivan lopussa. Hän on kamppaillut gradunsa parissa, jotta valmistuisi. Sillä on merkitystä taloudellemme. Opiskelu, huolet ja hoivaaminen. Siinä vasta taistelukenttä.
Lymfoomapotilaan opas kehottaa puolisoita puhumaan asioista. Meillä asiat jumiutuivat eilen, mutta roihahduksen jälkeen puheyhteys löytyi ja pystymme tukemaan toisiamme.
Vieruspedin hyväntuulinen potilas oli lopettelemassa toista lymfoomaohjelmaansa. Ensimmäinen oli alkanut vuonna 2010, mutta tauti oli uusiutunut.
Vointini on ollut vuoristorataa. Eilen jakselin ihan mukavasti päivällä, mutta illan suussa tuli jyrkkä pudotus. Nukuin ja loikoilin. En jaksanut edes radiota kuunnella. Sitten piristyin ja kävin saunomassa kahden vanhimman poikani kanssa. Meillä oli vuoro ja tulivat mukaan. Aamulla loikoilin ja lähdin Meikkuun. Menin bussilla. Pyysin paluumatkalle taksilapun ja sain.
Syöpä on kova juttu parisuhteelle. Potilas itse kamppailee omaa taisteluaan, mutta puolisokaan ei välty siltä. Hän tekee kaikkensa auttaakseen ja hoivatakseen potilasta. Samalla hän on hyvin huolissaan puolisonsa selviämisestä ja kaikenlaisista seuraamuksista. Hän saattaa esittää hyväntuulista, vaikka huolet ja väsymys jylläävät.
Vaimoni on aivan lopussa. Hän on kamppaillut gradunsa parissa, jotta valmistuisi. Sillä on merkitystä taloudellemme. Opiskelu, huolet ja hoivaaminen. Siinä vasta taistelukenttä.
Lymfoomapotilaan opas kehottaa puolisoita puhumaan asioista. Meillä asiat jumiutuivat eilen, mutta roihahduksen jälkeen puheyhteys löytyi ja pystymme tukemaan toisiamme.
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Vieruspedin hyväntuuliselta terveiset :) Toivon sinulle kaikkea hyvää rankoista hoidoista huolimatta.
Ajattelin lyhyesti esittäytyä, kun blogiasi kuitenkin olen jo hyvän aikaa seuraillut. Itse olen reilu vuosi sitten aivokasvaimeen sairastunut ja puolisen vuotta sitten aivokasvainleikkauksen läpikäynyt - lopulta vähillä hoidoilla siis selvinnyt. Kokemus muutti kuitenkin jollain tavalla suhtautumista ja mielenkiinnon kohteita, niinpä olen päätynyt etsiskelemään erilaisia syöpäblogeja, vaikka omaa kasvaintani ei lopulta syöväksi luettukaan. Olen pitänyt suorasta ja tarkasta tavastasi kirjoittaa!
Kiitos tervehdyksestäsi vieruspetiläinen! Mukava, että et pannut pahaksesi kertomaani.
Kiva, kun esittäydyit sSsa. Aikamoinen juttu sinullakin on takanasi!
Anteeksi Heikki että käytän blogiasi viestin välittämiseen mutta tässä toisen lukijasi motiivit blogisi seuraamiseen...
sSsa: meillä pojalla aivokasvain 7vuotiaana. Lapsesta siis kyse mutta kuitenkin. Meillä vedettiin rankemman kaavan mukaan kaikkine mahdollisine hoitoineen. On leikattu, sädetetty, sytostaatittu sekä vedetty vielä jättisytohoito autologisella kantasolusiirrolla. Nyt 13v kärsii edelleen hoidon aiheuttamista ongelmista mutta nauttii silti elämästään täysin rinnoin. Tsemppiä teille aikuisille kanssa sairastajille! Voimia!
T.äiti77
Ps. Toivottavasti en loukannut ketään.
Kiitos viestistäsi äiti77! Anna palaa vain. Tämä on myös keskustelupalsta. Voimia sinullekin!
Eihän tuollaisesta voi panna pahakseen. Kaverini on lukenut blogiasi ja sain häneltä viestin että hän oli tunnistanut minut kirjoituksestasi. Aika hauska sattuma :) Etsin blogisi ja tykkään kovasti tyylistäsi kirjoittaa.
Tuli ihan itku, kun kirjoitit parisuhteesta. Olen vuoden taistellut palsmasolusyövän kanssa ja olen voiton puolella. Töihin paluu edessä kesäkuussa. En voi sanoin kuvailla puolison osuutta koko prosessissa. Mieheni on ollut suurin tukeni ja vastaanottanut kaikki ahdistukseni. Muotakin tukijoita on ollut, mutta muille, myös omille lapsille, olen reipas ja positiivinen. Mies on sitten saanut ottaa vastan kaikki tunnekirjot.
Työkaverini vaimo sairasti levinnyttä syöpää,ja mies oli selvästi ahdistunut aina kotiin lähtiessään, koska siellä oli läsnä vain sairaus. Tämä kosketti minua, kun ajattelin oman moehen ajattelevan samoin. Kyllä hänellekin viime syksy vaikutti terveyteen ja verenpaineet oli koholla.
Sairastamien kutistaa meitä puolisoina. Aiemmin oli omat työjutut ja sosiaalinen elämä, jotka vaihtuvat hoitoihin ja kontrolleihin ja kaikki pyörii sairauden ympärillä.
Olisi mielenkiintoista lukea Timo Laukkion puolison kirja, mutta ehkä en siihen vielä pysty. Nyt haluan suunnata ajatukset sairaudesta elämään.
Voimia sinulle ja vaimollesi.
Kiitos Tiina kommentistasi! Puolison osa on todella haastava. Voiko puolisosi jutella jossakin siten, että jaksaa käsitellä ahdistuksiasi?
Varmaan on ahdistavaa tulla kotiin, jonka täyttää kumppanin sairaus. Toisaalta hyvä, että on työpaikka, jossa voi välillä yrittää irrottautua kotiasioista. Huolet varmaan tosin kulkevat mukana.
Timo Laukkio oli äskettäin Arto Nybergin haastateltavana. Värikäs persoona ja hurja tarina.
Hessu, tsemppiä. Joko kohta alkaisi loppusuora hoidoissa...selvinnee parin viikon sisällä vai ?
Kiitos anonyymi! Minulla on nyt kolme seitsemästä hoitokierroksesta takana. Muut paitsi viimeinen ovat näitä lyhyitä päiväkäyntisettejä. Ensi viikolla menen tt-kerroskuvaukseen, jonka perusteella saamme seuraavalla viikolla palautetta hoidon onnistumisesta. Hoidot jatkuvat kesän loppupuolelle.
Lähetä kommentti