Jotkut ideat ovat nerokkaan yksinkertaisia. Tällaisiin lukisin kirjastojen kierrätyslokerikot. Toteutus on hallinnoltaa äärimmäisen tehokas. Hallintoa nimittäin ei ole. Helsingin pääkirjastossa Pasilassa on pienehkö hyllykärry - vai miksi niitä nyt nimitetäänkin - sopivan näkyvällä paikalla lähellä palvelupisteitä.
Idean hienoutta on myös se, että juuri kirjastoissahan kirjaihmiset käyvät joten juuri oikeat ihmiset altistuvat tämän palvelun hoksaamiselle ja toivottavasti innostuvat.
Kirjoja voi viedä tai tuoda tai tuoda ja viedä. Siihen vaan tuomiset muitta mutkitta ja viemiset mukaan. Loistavaa.
Eilisessä Hesarissa on juttu kaaoksen kesyttämisestä. Kyse oli kotiin kertyvistä tavaroista, joita on kuulemma 10.000 ja niistä kolmasosa turhia. Uskottavaa on, ei siitä mihinkään pääse. Meille kertyy ja kertyy kirjoja, joista osa seisoo aivan turhaan hyllyissämme.
Turhakekirjoja en laiskuuttani (tai kauniimmiin kiireisyyttäni) viitsi viedä antikvariaatteisiin, joissa niistä tuskin saisi kuin roposia, ja roskiin ei tunnu mukavalta laittaa tavaraa, "jolle voisi olla vielä käyttöä". Siispä kirjaston kierrätyspalvelu avuksi. Avasin pelin tänään ja vein ensimmäisen satsin. Saavat näin vielä mahdollisuuden olla hyödyksi ja jos eivät kelpaa, kirjasto hoitaa ne paperinkeräykseen.
Huh, ettei vaan alkaisi kulkeutua enemmän kotiin kuin sieltä kirjastoon. Tänään ei onneksi ollut mitään kiinnostavaa otettavaa.
Kun minulla on tuo mainio työsuhde-etu eli pääkirjasto vastapäätä työpaikkaani, minä ei juuri tarvitsisikaan omia kirjoja - mitä nyt joitakin harvinaisuuksia, joita ei kirjastoissa ole. Tuohon olisi järkevää mennä, mutta "kun on ne tunteet". Kirjat ovat niin mukavia kapineita ja emmehän me sitäpaitsi hanki kirjoja niinkään lukeaksemme (vähänkö lukemattomia löytyy meidänkin hyllyistämme) vaan sisustaaksemme kotimme kultturellisti. Olisiko tämän saanut sanoa ääneen? Kiistääkin voi.
Päivän pieni ilo: Olin lähtenyt aamulla ja kävelin kotimme liepeillä bussipysäkille päin. Vaimo soitti ja sanoi, että olin unohtanut työpaikan avainläpyskän (ja myös ne kierrätyskirjat). Se oli mukava palvelus. Ei ollut niin kiirettä, ettenkö olisi ehtinyt vielä pyörähtää takaisin ja sen teinkin.
Mukava kun hyppäsit kyytiin Arjaanneli. Tervetuloa! Sinulla on veikeä kuva viimeisessä postauksessasi.
Idean hienoutta on myös se, että juuri kirjastoissahan kirjaihmiset käyvät joten juuri oikeat ihmiset altistuvat tämän palvelun hoksaamiselle ja toivottavasti innostuvat.
Kirjoja voi viedä tai tuoda tai tuoda ja viedä. Siihen vaan tuomiset muitta mutkitta ja viemiset mukaan. Loistavaa.
Eilisessä Hesarissa on juttu kaaoksen kesyttämisestä. Kyse oli kotiin kertyvistä tavaroista, joita on kuulemma 10.000 ja niistä kolmasosa turhia. Uskottavaa on, ei siitä mihinkään pääse. Meille kertyy ja kertyy kirjoja, joista osa seisoo aivan turhaan hyllyissämme.
Turhakekirjoja en laiskuuttani (tai kauniimmiin kiireisyyttäni) viitsi viedä antikvariaatteisiin, joissa niistä tuskin saisi kuin roposia, ja roskiin ei tunnu mukavalta laittaa tavaraa, "jolle voisi olla vielä käyttöä". Siispä kirjaston kierrätyspalvelu avuksi. Avasin pelin tänään ja vein ensimmäisen satsin. Saavat näin vielä mahdollisuuden olla hyödyksi ja jos eivät kelpaa, kirjasto hoitaa ne paperinkeräykseen.
Huh, ettei vaan alkaisi kulkeutua enemmän kotiin kuin sieltä kirjastoon. Tänään ei onneksi ollut mitään kiinnostavaa otettavaa.
Kun minulla on tuo mainio työsuhde-etu eli pääkirjasto vastapäätä työpaikkaani, minä ei juuri tarvitsisikaan omia kirjoja - mitä nyt joitakin harvinaisuuksia, joita ei kirjastoissa ole. Tuohon olisi järkevää mennä, mutta "kun on ne tunteet". Kirjat ovat niin mukavia kapineita ja emmehän me sitäpaitsi hanki kirjoja niinkään lukeaksemme (vähänkö lukemattomia löytyy meidänkin hyllyistämme) vaan sisustaaksemme kotimme kultturellisti. Olisiko tämän saanut sanoa ääneen? Kiistääkin voi.
Päivän pieni ilo: Olin lähtenyt aamulla ja kävelin kotimme liepeillä bussipysäkille päin. Vaimo soitti ja sanoi, että olin unohtanut työpaikan avainläpyskän (ja myös ne kierrätyskirjat). Se oli mukava palvelus. Ei ollut niin kiirettä, ettenkö olisi ehtinyt vielä pyörähtää takaisin ja sen teinkin.
Mukava kun hyppäsit kyytiin Arjaanneli. Tervetuloa! Sinulla on veikeä kuva viimeisessä postauksessasi.
Kirjastosetä Mace esitteli toukokuussa kirjahyllynsä. Kateeksi käy opusten vähäinen määrä, vaikka itsekin olen keventänyt vuoden mittaan omaa hyllyäni.
VastaaMä vähän kiistäisin, kun kerta annoit luvan.
Mun kirjahylly on makkarissa. Ei siis kovin hyvä paikka, jos tahtois elvistellä.
Eikä siel ole ku kaks kirjaa, joita en oo saanu luettua.
Virsikirja ja Irwin Welsh:in Paska.
Jälkimmäinen on nimensä veroinen...
Kirjat on minusta kauniita, mutten jää niitä paijjailemaan, vaan annan yleensä kiertoon.
No ANNA-kirjoista ja Volomari Volotisestani en luovu.
...enkä Grimmin satukirjasta, enkä Remeksistä, enkä Buffasta....mutta muista kyllä ehdottomasti ehkä.
*Kiitos kuvakehusta! En ollu tosin ihan parhaimmillani*
Lähde: Leppoistaminen - yksinkertaista mutta monimutkaista 1.10.2009