Käsiini sattui kirjastossa parisen viikkoa sitten Alex Shimo-Barryn teos Plussaa ja miinusta 100 konstia pieneen hiilijälkeen, joka on kätevän tuntuinen pikku opas ekologisenpaan elämään.
Alussa neuvotaan kaava, jolla voi laskea nykyisen kuormansa. Erinomaisen saa alle 2.500 kg:n vuosivauhdilla ja huonon yli 10.000 kilolla. Sitten eepos tarjoilee 100 asiaa, joilla voi joko vähentää tai lisätä kuormaansa.
Kuninkaallista sarjaa ovat pyöräily (-5.250kg), autosta luopuminen (-4.730 kg)kaupunkiasuminen (-4.500 kg), ekohäät (sic!, -4.010 kg) ja etätyö (-2.725 kg). Näistä useimmat ovat mitä ilmeisemmin päällekkäisiä vaikutukseltaan.
Häistä saa kirjan mukaan ekosellaiset, jos pudottaa kolmanneksen 178 hengen vierasmäärästä. Mahtaakohan Suomessa muita ollakaan?
Häntäpään säästövinkkejä ovat taas maissimuovi (-1 kg), sadeveden keräys (-5 kg), LED-jouluvalot (-5 kg), luomupuuvilla (-10 kg) ja täytettävä juomapullo (-10 kg).
Usein puheena olevalla muovikassien vaihtamisella kangaslaukkuun saa pudotettu kuormitusta 45 kiloa. Paperin kierrättämisellä irtoaa 50 kiloa.
Kirjan veikein kikka - ainakin nimeltään - lienee kravatin löysentäminen, millä tarkoitetaan toimiston lämpötilan nostamista 22,2 asteesta 28:an. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta selittyy ilmastointikustannusten vähenemisellä. Ei toimi tietenkään Suomessa, mutta Japanissa tällaista on toteutettu menestyksellä. Hauska idea - joskin Suomeen soveltumaton - on myös viherkatto eli katto jolla kasvaa jotakin. Kuulostaa romanttiselta, mutta sillä putoaa 1.020 kiloa kuormasta.
Alussa neuvotaan kaava, jolla voi laskea nykyisen kuormansa. Erinomaisen saa alle 2.500 kg:n vuosivauhdilla ja huonon yli 10.000 kilolla. Sitten eepos tarjoilee 100 asiaa, joilla voi joko vähentää tai lisätä kuormaansa.
Kuninkaallista sarjaa ovat pyöräily (-5.250kg), autosta luopuminen (-4.730 kg)kaupunkiasuminen (-4.500 kg), ekohäät (sic!, -4.010 kg) ja etätyö (-2.725 kg). Näistä useimmat ovat mitä ilmeisemmin päällekkäisiä vaikutukseltaan.
Häistä saa kirjan mukaan ekosellaiset, jos pudottaa kolmanneksen 178 hengen vierasmäärästä. Mahtaakohan Suomessa muita ollakaan?
Häntäpään säästövinkkejä ovat taas maissimuovi (-1 kg), sadeveden keräys (-5 kg), LED-jouluvalot (-5 kg), luomupuuvilla (-10 kg) ja täytettävä juomapullo (-10 kg).
Usein puheena olevalla muovikassien vaihtamisella kangaslaukkuun saa pudotettu kuormitusta 45 kiloa. Paperin kierrättämisellä irtoaa 50 kiloa.
Kirjan veikein kikka - ainakin nimeltään - lienee kravatin löysentäminen, millä tarkoitetaan toimiston lämpötilan nostamista 22,2 asteesta 28:an. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta selittyy ilmastointikustannusten vähenemisellä. Ei toimi tietenkään Suomessa, mutta Japanissa tällaista on toteutettu menestyksellä. Hauska idea - joskin Suomeen soveltumaton - on myös viherkatto eli katto jolla kasvaa jotakin. Kuulostaa romanttiselta, mutta sillä putoaa 1.020 kiloa kuormasta.
Kirjoittaja on kanadalainen, joten laskenta perustunee sikälaiseen kulutukseen. Minusta tämä opas soveltuu tänne Härmälandiaankin, koska sen avulla voi suhteuttaa eri keinojen vaikutusta toisiinsa.
Päivän taideviite: Näkymä hahmottuu.
Päivän pieni ilo: Tätä kirjoittaessani tieto siitä, että illalla meille tulee mukavaa väkeä. Epävirallinen kirjallinen yhteisömme "Kirjaviisaat" kokoontuu keskustelemaan Paul Austerin teoksesta Sattumuksia Brooklynissa.
Lähde: Leppoistaminen - yksinkertaista mutta monimutkaista 13.10.2009
Meillä on ollut aikoinaan todelliset ekohäät: kaksi vierasta, ruoat itsetehtyjä ja iltaohjelmana kävelimme parin kilometrin matkan pöpelikön halki syyssateessa paikalliseen kapakkaan. Vieraiden mielestäkin parhaat häät, missä ovat olleet.
VastaaOlen väsynyt laskemaan hiilijalanjälkeäni. Se on iso, vaikka miten päin sen laskisin. Haluan asua mieluummin maalla kuin kaupungissa, tai ehkä ideaalisti pienen taajaman tai kaupungin laitamilla, jossa voisi käyttää polkupyörää päivittäiseen asiointiin kaupoissa jne. Autoa käytän arjessa enää kovin vähän: eilen tein jopa työmatkan lähikaupunkiin junalla.
Tavarasta luopumista olen harjoitellut kovasti, olen vain hulluna kynttilöihin ja kirjoihin. Laskin kerran, että meillä on kahdessa huushollissa 78 kynttilänjalkaa. Näistä vain kahdesta voisin hyvillä mielin luopua. Ja haluan pitää hyllyssäni kaikki kivat kirjat. Lukemattomista tai mielestäni huonoista kirjoista luovun varsin ripeästi. Tavaran karsintaa edesauttaa se, että kaappeihin ei mahdu enkä halua pitää kamaa esillä, koska inhoan pölyjen pyyhkimistä.
Tänään on taas siivouspäivä, saa nähdä, mitä kaikkea lentää roskiin. :)
Pidin muuten kovasti Fölsterin kirjasta "Maailmanloppu on peruttu" - siinä ei syyllistetty vaan etsittiin mahdollisuuksia. Nyt yritän löytää maalta kirjastosta sen mainitsemasi Mäenpään kirjan.
Moikka Akka. Kai tämä on hankala aihepiiri. Elämänlaadun parantaminen ei niinkään, mutta tuo ekopuoli, joka on jostakin syystä alkanut nostaa päätään tässä bloggailussani. Tuskinpa minäkään pääsen kirjoistani eroon, enkä haluakaan, mutta jos pääsisin siihen, missä sinä jo olet eli mielenkiinnottomat/turhat pois hyllystä. Muutaman olen saanut vietyä kierrätykseen. Kaupungissa asumisen suhteen olen sikäli etuoikeutettu, koska viihdyn Helsingissä.
Olen kokenut, että kun moni täällä Blogistaniassa pohtii näitä ekojuttuja, saan siitä henkistä tukea omiin valintoihini. Aika jännää, että tällainen virtuaalinen seurustelu toimii niin mukavasti. Kun saa vertaistukea, ekoasioiden pohdiskelusta tulee harrastuksen tapaista ja ehkä jotain heijastuu arkeenkin.
Meidän helmasyntimme on lentäminen, koska niin mielellämme lomailemme Etelä-Euroopassa kun junayhteys on niin kallis ja vaivalloinen.
Mitenkähän näistä oikein kirjoittelisi, ettei tulisi ulkokultaisen syyllistämisen fiilistä?
Varasin Fölsterin kirjastosysteemistä.