Julkaistu 4.6.2014
Nehän ovat kuin sanaristikkoja, mutta niissä ei ole yleensä kuin yksi vihje. Se voi olla esimerkiksi kuva sillasta. Kuvan vieressä on värillä merkityt ruudut, joihin kirjoitetaan vihjattu sana. Jokaisella kirjainruudulla on numero ja niiden avulla saadaan kirjaimet koko ristikon vastaavilla numeroilla merkittyihin ruutuihin. Hiukan puisevaa hommaa merkkailla niitä, mutta se palkitsee.
Edessä on nyt ruudukko, jossa on erilaisia sana-aihioita. Tämä on askareen haastavin vaihe. Löytyykö mitään, mistä saisi kiinni. Voi tuntua toivottomalta, mutta kun aihoita katsoo aikansa, joitakin heikon tuntuisia ideoita alkaa nousta. Homma ei tunnu itsestäänselvältä, koska vaihtoehtoisia sanoja on useita. Silloin joutuu miettimään, että jos numero 24 tarkoittaa hoota, näyttäisikö ratkaisu tuottavan järkeviä täydennyksiä aihioihin muualla ristikossa. Jos kovin moni sana päättyy numeroon 24, h ei luultavasti toimi, koska kielessämme ei ole kovin monia sellaisia sanoja.
Kun muutama ratkaiseva kirjain on löytynyt, saatan tuntea pientä turhautumista, koska loppu on jo helpompaa.
On ihmisiä, jotka tietävät kaiken sanaristikoista ja kryptoista. He ovat hankkineet vihjekirjoja, jotka auttavat ratkaisujen löytämistä. Heille on kehittynyt rutiineja ja intuitio, mitkä jouduttavat ratkomista. Varmaan on myös ihmisiä, joita nämä asiat eivät kiinnosta hiukkaakaan.
En itse ole erityisen nokkela ristikkojen ratkoja. Joskus teen niitä hiukan. Yleensä jäävät kesken.
Kuten monilla erikoisaloilla, tällekin on kehittynyt oma kulttuurinsa, joka sisältää hiljaisia sopimuksia. Kun ristikon vihjeeksi on annettu sana tea, ratkaisu on yleensä ista. Näyttelijä on tahtomattaan tullut osaksi alakulttuuria. Näyttää myös siltä, että ratkaisijoita halutaan auttaa alkuun kryptojen haasteiden edessä siten, että vihjeissä ei ole mitään konstailuja. Jos kuvassa on jokin silta, joka ei ole mikään tunnettu turistikohde, ratkaisusana on silta ja sillä siisti. Olisikin turhauttavaa pyyhkiä väärien arvausten tuottamia kirjainmerkintöjä pois aloitetusta ristikosta.
Kun kryptoja tekee, tulee välillä mieleen, onko järkeä laittaa aikaansa tällaiseen. Eihän tästä ole juurikaan hyötyä, paitsi se mahdollinen dementian viivästyminen, mikäli sellaista oikeasti tapahtuu. Ristikkoja täyttämällä oppii täyttämään ristikkoja. Eipä juuri muuta.
Oikeampaa lienee kysyä itseltäni, miksi mietin tällaisia. Miksi en soisi itselleni hupia, jota kryptojen täyttäminen tuottaa? Nämä kysymykset herättävät nukkuvan karhun. Aiheesta paisuu aivan liian laaja.
Näykitään kuitenkin vähän. Jokin menneisyydestäni kumpuava panee minut ajattelemaan aikaa resurssina. Valistumaton selitys on luterilainen työetiikka. Teologit kuitenkin kertovat meille, että kyseessä on virheellinen tulkinta. Alkujuuri lienee ollut protestanttinen työetiikka, mutta sillä on tarkoitettu kalvinismia, jonka mukaan oikea kristillinen hurskaus näkyy maallisena menestyksenä. Tämä taas laittaa ihmiset ponnistelemaan menestyksen eteen. Jos olen väärässä, korjatkaa.
Ajattelen, että se aika, jolloin suuren osan väestä oli työskenneltävä ahkerasti koko valveillaoloajan, on aika lähellä. Joutilaisuutta ei suvaittu, koska leipä ei hellinnyt ilman jatkuvaa ponnistelua. Tämä asenne siirtyy polvesta polveen. Sanojakaan ei tarvita.
Toinen tekijä, joka panee minut miettimään ajankäyttöä, on yhteiskunnan kilpailullisuus. On allokoitava aikansa siten, että on iskussa, kun on sen aika. Se aika on usein nykyään. On syytä harjoittaa valmiuksiaan ja kryptot eivät ehkä ole se juttu.
Opponentti sanoo, että rentoutumalla riittävästi olet parhaassa vireessä, kun taistelu alkaa.
Ehkä molemmat vastapuolet ovat oikeassa. Kummallakin strategialla pärjää näissä piirikunnallisissa, jos ei mene äärimmäisyyksiin.
Jospa annan aikaa kryptoille. Minun ei tarvitse perustella, mutta teen sen kuitenkin, kun keksin niin hyvän. Yhteinen kiinnostuksenkohde lujittaa parisuhdetta.
Paljonko aikaa voi uhrata kryptojen kaltaiseen humputukseen? Sitä ei tiedä Erkkikään, eikä tarvitsekaan.
Kävin aamulla verikokeissa. Meikusta ei ole soitettu, joten arvot ovat riittävät huomenna alkavaan koitokseen. Makaan useita tunteja merkkipäivästäni Syöpäklinikalla saamassa sytostaatteja. Kahtena seuraavana päivänä saan lisää. Kun lähtökunto on aika matala ja uudet annokset varmaan taas väsyttävät, merkkipäivän tienoo menee vähillä purjeilla. Kesemmällä yritetään nostaa vauhtia, jos kelit sallivat.
Ihmisten huolenpito ja välittäminen koskettavat. Olen saanut valtavasti kannustusta ja myötätuntoa tällä sytostaattimatkallani. Sydämelliset kiitokset teille kaikille niin paljosta!
Kun hemoglobinini on alle sadan, sain kaksi nokkoslähetystä tänään. Toinen tuli siskoltani Kinnulasta ja toisen toi naapuri palstaltaan Kivinokasta. Kuinka voisin kyllin kiittää. Lämpimät kiitokset myös teille, joilta olen saanut tervehdyksiä postitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti