Olemme saaneet kuulla lukemattomia kertoja, että valtion velan määrä ei saa kasvaa.
Kuulostaa järkevältä. Jopa EU:sta on varoitettu Suomea asiasta.
Hallitus tekee leikkauksia, jotta tilanne ei pahene. Sen seurauksena tosin työllistyminen huononee.
Taustalla vaikuttavat varmaan ainakin 90-luvun kokemukset. Silloin Suomen talous oli kuralla ja lainaa tarvittiin. Ongelmaksi nousi se, että lainahanat Suomelle uhkasivat jumittua. Tuolloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen joutui juoksemaan pitkin maailmaa anelemassa lainaa Suomelle. Valtioille maksukyky on tärkeä asia kuten yksityistalouksillekin.
Julkisen velan osuus bruttokansantuotteesta oli 90-luvun puolivälissä hieman alle 60 prosenttia. Suhde on tällä hetkellä suunnilleen sama. Yhdysvalloilla suhde on yli sata. Donald Trump on silti lupaillut laskea veroja ja uudistaa infrastruktuuria. Mielenkiintoista.
Minun ikäiseni ja vanhemmat muistavat ajan, jolloin asuntovelkojen korot kiipesivät pitkälle toiselle kymmenelle. Yksi velkaantumisen riskeistä on juuri koron nouseminen.
Kun minä ja vaimoni aloittelimme pesänrakennusta, rahasta oli pulaa. Pankkien lainanantoa määritteli se, kuinka paljon tallettajilla oli rahaa tileillään. Mitä saatiin sisään, sitä voitiin lainata ulos.
Nykyään tilanne on täysin toinen. Pankit voivat rahoittaa toimintaansta monenlaisilla rahoitusinstrumenteilla. Ne voivat myös luoda rahaa. Vain pieni osa rahasta on seteleitä, suurin osa on bittejä. Kultakannasta on luovuttu jo kauan sitten. Pankit voivat rahoittaa yksityistalouksien asuntohankkeita paljon sujuvammin kuin ennen vanhaan. Valitettavasti tämä näkyy asuntojen hinnoissa. Myös korkojen laskusta on osa varmasti mennyt hintoihin. Pidentyneet takaisinmaksuajat hämmentävät samaa soppaa.
Pankit eivät saa kuitenkaan myöntää lainoja tahoille, jotka eivät tule selviämään sitoumuksistaan. Kokonaan tätä on mahdotonta välttää, mutta kohtuullisen varovainen rahoituslaitoksen on oltava. Tämän sai maailma oppia kalliisti, kun monimutkaisiin sijoitustuotteisiin haudatut velkariskit laukesivat ja syntyi tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen kriisi rahamarkkinoilla.
Tällä hetkellä hämmästyttää se, että jopa Deutsche Bankin kaltaisen instituution perustukset horjuvat.
Inflaatiota on pitkään pidetty epätoivottuna. Vuosikymmeniä sitten se oli kuitenkin velallisille edullista, koska se söi tehokkaasti velkoja. Inflaation nostattamilla palkoilla oli hyvä maksaa arvoaan menettäviä velkoja. Samalla se oli myrkkyä säästäjille. Inflaation kehitys on ollut pitkään maltillista.
Taloustieteilijä J.M. Keynes linjasi aikoinaan, että taantuma-aikana valtion kannattaa ottaa velkaa ja rakennuttaa infraa, koska näin saadaan ihmisille työtä. Sitäpaitsi taantumassa kustannukset ovat alhaisemmat kuin nousun aikaan. Jos näin saadaan hillityksi laman tai taantuman tuhoja, nousukehitys saattaa nopeutua ja sen myötä lainan takaisinmaksukin sujuu.
Näillä linjoilla lienee ollut presidentti F.D. Roosevelt, kun torjui 30-luvun lamaa New Deal -ohjelmallaan.
Keynesin opit eivät ole enää suosiossa. Hyvä onkin muistaa, että velkaa ottamalla ei kannata tukea auringonlaskun aloja.
Minua on mietityttänyt viime aikoina, että pelätäänkö lainojen korkojen nousua turhaan, Raha on samanlainen tuote kuin muutkin. Sen hinnan (eli koron) kehitykseen vaikuttavat kysyntä ja tarjonta. Kun pankit voivat nykyään luoda rahaa, sitä täytyy olla aina tarjolla järkeviin hankkeisiin kohtuuhintaan. Miten sen hinta voisi nousta nopeasti tällaisessa tilanteessa?
Kun Suomen valtiolla oli 90-luvulla suhteellisesti yhtä paljon velkaa kuin tällä hetkellä, korkoprosentit olivat jotakin aivan muuta kuin tänään.
Valtio, jolla on verotusoikeus, saa aina lainaa edullisemmin kuin muut. Olen aika varma, että Suomen valtio saa halutessaan velkaa hyvin edulliseen kiinteään korkoon viidenkymmenen vuoden maksuajalla.
Huomasin, että Osuuspankki tarjoaa yksityisille rahaa noin kolmen prosentin kuluilla jopa kahdeksikymmeneksiviideksi vuodeksi. Tämä on minusta hyvä merkki. Korko voi tuntua suurelta, jos vertaa siihen, millä asuntolainoja tarjotaan, mutta ymmärsin, että se on kiinteä. Pankin täytyy olla luottavainen korkojen kehityksen suhteen ja se on minua paremmin informoitu alan kehityksestä.
Saattaisi olla hyödyllistä ottaa velkaa ja sijoittaa se sellaisiin asioihin, jotka luovat tervettä kasvua. Yksi hyvä vaihtoehto olisi panostaa vihreän energiatuotannon (tällä en tarkoita tuulivoimaa) kehittämiseen. Yksi hyvä vaihtoehto olisi mielestäni luotijunaliikenteen kehittäminen. Näin voitaisiin välttää ympäristöä tuhoavaa lentoliikennettä. Tosin siihen Suomi on varmaan resursseiltaan liian pieni maa.
Valtion ei pidä kuitenkaan ryhtyä itse liiketoimintaan. Sen päätöksenteko on yritysten toimintaympäristöön liian monimutkaista. Poikkeuksena ovat alat, joilla on suurta merkitystä maan turvallisuuden kannalta.
En sano, että valtion pitäisi alkaa holvata rahaa. Ajattelen kuitenkin, että velan lisääntyminen ei ehkä ole niin kauheaa kuin yleisesti ajatellaan.
Toivon, että valtiovarainministeriössä on viisasta väkeä.
2 kommenttia:
Viinanen on prosessiteollisuuden di ja diplomityö käsitteli homeenestoaineiden käyttöä lastulevyteollisuudessa. Todennäköisesti mies on syyllinen takavuosien lastulevyskandaaleihin. Prosessiteolliduuden di ei välttämättä ymmärrä ollenkaan sitä miten kansantalous toimii. Valtiot saavat aina velkaa. Ihan aina. Kysymys on vain velan hinnasta ja se voidaan ratkaista kahdella tapaa, maksamalla korkoa viimeisen päälle tai sitten pidentää maksuaikaa. Sivistysmaissa, joissa velka ei ole mörkö, voidaan valtiolle ottaa velkaa 9999 vuodeksi ja jopa di:n koulutuksella pitäisi ymmärtää, että velkasummaa ei ole tarkoituskaan maksaa takaisin. Vain korot, jotka ovat mitättömiä pitkän velka-ajan takia. Raimo Ilaskivi, joka on kansantaloustieteen asiantuntija, sanoi, että Viinanen ei ymmärrä asiasta mitään. Pienyrittäjä ja asuntovelallinen, kuten Viinanen, teki sen yleisen virheen, että yhdisti mielessään kansantalouden velan sekä kotitalouksien asuntovelat että yrityksen ottaman rahoitusvelan. Asioilla ei ole kovin paljon tekemistä toistensa kanssa. Suomeksi sanottuna Viinanen valehteli että "rahahanat" laitetaan kiinni. Siitä yksinkertaisesta syystä että ei ymmärtänyt koko asiaa.
Valtionhallinnossa kun olen joskus ollut töissä, niin tiedän, että pahin mahdollinen ministeri on sellainen, joka luulee olevansa substanssialan asiantuntia. Tällä hetkellä virkakunnan parissa mahdottomimpana ministerinä pidetään Jussi Niinistöä, joka vajavaisilla tiedoillaan sekaantuu sotilasasioihin.
Kiitos kommentistasi. Joo, kotitalouksien ja valtion velanottoa ei pidä rinnastaa toisiinsa. Muistan kuulleeni presidentti Koiviston pohtineen, mitä sitten tehdään, kun valtion kirstu tyhjenee. Ei ole hääppöinen untuvikkoministerin asema. Pitää hypätä liikkuvaan laivaan, usein ilman alan kokemusta ja koulutusta, ja ryhtyä heti kapteenin hommiin.
Lähetä kommentti