Do dii!

Olen jaksanut viime päivinä  touhuilla aika kivasti. Tänään sain järjestetyksi itselleni lisää tekemistä.  Toivotaan että siitä tulee hyvä kierre.

Olen tutkaillut muuttoruljanssin aikana täkäläisiä mahdollisuuksia osallistua taiteen tekemisen kursseille. Turun Sunnuntaimaalareilla on tarjolla monenlaista, muulloinkin kuin sunnuntaisin. Yhdistys on perustettu vuonna 1978.

Olen löytänut kursseja myös paikallisesta työväenopistosta. Kakskerrassa olevalla Paasikiviopistollakin on alan tarjontaa, eikä matka keskustasta ole ylivoimainen.

En ole saanut aikaiseksi ilmoittautua mihinkään, paitsi että nyt olen. Ei ole sytyttänyt. Olen ajatellut keskittyä omaan tekemiseen. Sitoutuminen on emmityttänyt, kun kun minulla toipilaan voimat.  

Kävin kevätlukukaudella TaiKin avoimessa piirustuskurssilla, jonka tämänsyksyinen osuus on jo alkanut. Mietin, jaksaisinko käydä täältä käsin. Tuntui liian raskaalta.

Olen tutkinut myös paikallisen ammattikorkeakoulun tarjontaan. Heillä on aika paljon avoimen korkeakoulun kursseja, mutta ne jakautuvat hyvin monille aloille. Löysin aika myöhään tiedon, että heillä onkin tänä syksynä kaksi tutkinto-opiskelijoille järjestettävää piirustuskurssia, ykkönen ja kakkonen, joille muutkin voivat osallistua avoimen kautta.

Asia jäi siihen. Toissapäivänä kuitenkin ryhdistäydyin ja soitin, mutta en saanut yhteyshenkilöitä langan päähän. Laitoin sähköpostiviestin ja eilen tuli vastaus, jossa kehotettiin ottamaan tiettyyn henkilöön, varmaankin kurssin opettajaan. Soitin ja jätin hänelle viestin. Sain häneltä puhelun tänään, kun olimme ostoksilla Lidlissä.

Mahdun vielä mukaan. Kurssikonsepti kuulosti joustavalta.  Hienoa, että minulla on nyt jotakin, joka laittaa minut hommiin. Luulen jaksavani. Tekeminen saattaa myös energisoida.    


Palaan kanavalle maanantaina.