Koronakikkoja

Ilmoitin syksyllä kirjoittavani tähän blogiin tiistaisin ja perjantaisin. Silloin kirjoittaminen tuntui pakonomaiselta. En ole kuitenkaan pitäytynyt tuossa määrässä. Nyt on ollut hyvä keli ja olen julkaissut tiheään. Tietääkseni minulla ei ole diagnoosia kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta voinhan olla lievempi tapaus. Minulla on aikamoinen lataus pillereitä dosetissani. Mistäpä tiedän, mitä ne yhdessä vaikuttavat.

Kävin lenkillä tänään. Suuntasin hiljaiselle Ratakadulle ja sen jälkeen jatkoin radan vierellä olevaa polkua Turun linnan suuntaan. Kiersin linnan ja palasin suunnilleen samaa reittiä. Kaupunki oli aika hiljainen. Liikkellä oli lähinnä ulkoilijoita ja lenkkeilijöitä.

On todella tärkeää noudattaa annettuja ohjeita koronan leviämisen välttämiseksi. Kun on isosta asiata kyse, miksi emme voisi tehdä enemmänkin. Se ei yleensä maksa mitään.

On tutkittu, että covid-19 voi tarttua kauempaa kuin aiemmin ajatellun metrin parin päästä. Välttelin muita kulkijoita. Siirryin välillä polulta radan toisen puolen murskeelle ohittaakseni pari ulkoilijaa. Väistin tarvittaessa asfaltilta nurmikon puolelle. Muutkin pitivät turvaväliä, mutta minä saatoin herättää huomiota kaarroksillani.

Liikennevaloissa on hankalaa pitää etäisyyttä. Ylitin välillä tien kahden risteyksen puolivälistä. Ehkä sääntöjä voi vähän venyttää näinä korona-aikoina, kun liikenne on yhtä hiljaista kuin tänään. En tosin voi väittää pysyneeni kaidalla polulla ennen pandemiaa.

Vaimoni on viisaasti kehottanut minua riisumaan kotiin tultuani ensiksi hansikkaat, joille on nyt tietty paikkansa, ja pesemään kädet. Lienee mahdollista, että virus leviää jalkineiden kautta, jos taudinkantaja sylkee maahan ja muut kulkijat astuvat jätökseen. En osaa arvioida, onko tämä erityisen todennäköistä, mutta varovaisuus on paikallaan. Tänään riisuin lenkkitossuni heti sisään tullessani, menin parvekkeelle ja asetin ne sinne kyljelleen. Hissistä tullessani nenästäni putosi tippa käytävän lattialle. Pyyhin sen varmuuden vuoksi pois talouspaperilla, johon olin kaatanut astianpesuainetta.

En tiedä onko mediassa ollut puhetta hisseistä mahdollisina tartuntapaikkoina. Selvästi ainakin meidän talossamme odotellaan, että ensin tulleet ovat käyttäneet hissiä. Jos korona voi tarttua ulkona kuljettaessa yhden kulkijan uloshengityksestä ohikulkijan keuhkoihin, ehkä tauti voi leijua myös hississä edeltä menneen jäljiltä. En ole lenkiltä tullessani viitsinyt kiivetä portaita, mutta varmaan on syytä alkaa viitsiä.


Loppukevennys

Elettiin sodan jälkeistä aikaa. Isovanhempani olivat asettuneet perheineen hankkimalleen tilalle Jämijärvelle Pohjois-Satakuntaan. Taloon oli hankittu puhelin. Siihen aikaan puhelu tilattiin etukäteen. Aikanaan puhelun kytki sentraalisantra manuaalisesti kai liittämällä johdot asianmukaisiin reikiin. Hänellä oli mahdollisuus kuunnella puheluja. Eräs sedistäni oli tullut ikään, jossa vastakkainen sukupuoli alkoi kiinnostaa ja puhelimelle oli käyttöä. Tarina kuuluu suunnilleen näin. Setäni oli puhelimessa alkanut epäillä, että joku muukin kuulee keskustelun kuin puhekumppani. Pois sieltä langoilta, hän huusi. Ei täällä kukaan kuuntele, vastasi sentraalisandara varmaankin häkellyksissään.