itsenäisyys on suhteellista

 

Kuva Merja Partanen Pixabaystä

Voiko jokin maa olla täysin itsenäinen?

Kyse on itsemääräämisoikeudesta. Suvereeni valtio ei ole muiden hallittavana. 

Voiko itsenäinen valtio tehdä mitä lystää?

Kiina lienee maailman toiseksi mahtavin valtio, mutta se joutuu harkitsemaan kaksi kertaa ennen kuin yrittää ahmaista Taiwanin. Kaikkein mahtavin eli Yhdysvallat todennäköisesti puuttuisi asiaan. Tietysti Taiwan itse valmistautuu panemaan kiivaasti hanttiin. 

Mitä suurempi ja vauraampi maa, sitä helpommin se voi ryövätä maita naapureiltaan. Vai voiko? Riippuu ainakin tilanteesta. Venäjä imaisi elegantilla liikkeellä Krimin itseensä melkein ilmaiseksi, mutta ratifiointijonosta puuttuu monia tärkeitä maita. Isokin valtio voi menettää suhteellisuudentajunsa kuten kävi samalle hyökkääjälle, kun se lähti soitellen valtaamaan koko Ukrainaa. 

Suurellakin on uhkansa. 

Kuva AI Leino Pixabaystä

Pieni Suomi on ollut teoriassa itsenäinen vuodesta 1917 lähtien. Sillä on siitä lähtien ollut oma yhteiskuntajärjestelmä, parlamentti, vapaat vaalit ja riippumaton tuomioistuin, mitkä ovat suvereenin maan tunnusmerkkejä. Suomen todellisen suvereniteetin aste on kuitenkin vaihdellut. 

Jo kansalaissodassa Venäjä toimi punaisten tukena ja Saksa toi jopa sotajoukkonsa Suomeen auttamaan valkoisia. Suomi oli sitten jo valitsemassa saksalaista kuningasta, mikä olisi todennäköisesti tehnyt maastamme Saksan vasallivaltion. Suomi haki turvaa kuten se nyt hakee Natosta ja on lupauksia jo saanutkin ainakin Yhdysvalloista ja Britanniasta. Saksan häviö ensimmäisessä maailmansodassa romutti kuningashankkeen. 

Talvisodan syttyessä Suomi oli itsenäinen, mutta heikko. Maamme taisteli urhoollisesti ilman merkittävää ulkoista tukea ja selvisi alueluovutuksilla. Itsenäisyys rajoittui suppeammalle maa-alueelle. 

Kuva Tapani Hellman Pixabaystä

Saksa oli jo aikaisemmin napannut osan Puolaa ja talvisodan päätyttyä se valtasi Tanskan ja Norjan. Suomi ja Ruotsi olivat Saksan ja Neuvostoliiton piirittämät. Taas turvauduttiin ulkopuoliseen apuun, joka tosin oli samaa laatua kuin Putinlandia nyt. Revanssihenkeäkin varmaan oli. Kukaan ei voi varmaksi sanoa, mikä olisi ollut toimivin vaihtoehto. Saksa olisi luultavasti tavalla tai toiselle varmistanut Suomen itärajan käyttöönsä Barbarossa-suunnitelmansa toteuttamiseen. 

Jatkosodan jälkeen Suomen itsenäisyys oli hyvin näennäistä. Valvontakomissio pomotti maassa. Neuvostoliiton kanssa liittouduttiin tekemällä YYA-sopimus sen kanssa. Neuvostoliitto sorkki vuosikymmenet Suomen sisäisiä asioita. Se puuttui hallituksen kokoonpanoon, kauppapolitiikkaan ja mihin kaikkeen. Pariisin rauhansopimus rajoitti asehankitojamme. 

50-lopun tilannetta kutsuttiin yöpakkasiksi. Tuolloin Neuvostoliitto painosti Suomen hajottamaan sille epämieluisan hallituksen. 60-luvun alussa Suomi meni sekaisin, kun Neuvostoliitto lähetti Suomelle nootin, kun toisen Tynkä-Saksoista katsottiin uhkaavan sitä. No taustalla oleva Nato toki sai itäisen housunpuntit tutisemaan. Todellinen syy luultavasti oli Suomen edessä olevat presidentinvaalit. Kekkonen haluttiin jatkoon. 

Noina aikoina Kekkonen oli lujilla. Kun oli pakko kumartaa itään, oli vaikea olla pyllistämättä länteen, jossa Kekkoseen ei oikein luotettu. Suu piti olla supussa, kun eri ilmansuuntiin puhuttiin. Britannia ja myöhemmin myös Yhdysvallat käynnisti operaation, jossa Kekkosta ja samalla Suomea haluttiin vetää länteen. Suomelle alettiin toimittaa salaista tiedustelutietoa jne.  Suomen itsenäiseen toimivaltaan pyrittiin siis vaikuttamaan kahdelta suunnalta. 

Kekkonen sai jatkoaikansa ja sitten uudestaan ja ...

Neuvostoliiton painostus näkyi maamme sisäpolitiikassa. Neuvostoliitto-suhdetta käytettiin kaikenlaiseen sisäiseen junailuun. Kokoomus pidettiin pitkään hallituksen ulkopuolella. Kansa ei siis saanut itse vaikuttaa vaalien kautta valtioneuvoston kokoonpanoon. 

Kuva Anastasia Borisova Pixabaystä

Maahan kehittyi merkillinen kulttuuri. Poliittisella usealla eliitin jäsenellä oli kotiryssänsä Neuvostoliiton lähetystössä, johon pidettiin läheisiä suhteita. Jopa Kekkonen asioi vieraan vallan salaisen palvelun edustajien kanssa. Länteenkin tosin pidettiin yhteyksiä, mutta hienovaraisemmin. Itänaapurimme puuttui asiaan, kun se tunnisti maassamme ns. neuvostovastaisuutta. 

Kekkonen osasi kuitenkin pelata Suomelle läntisiä kauppasuhteita. Lupa erilaisiin liittoumiin piti kuitenkin saada idästä. 

Vuonna 1974 piti pidettämän presidentin vaalit. Kekkonen ei halunnut osallistua vaaleihin. Niinpä eduskunta sääti vuonna 1973 hänelle kuuden vuoden jatkoajan. Kansalaisten mielipide ohitettiin. Nyt kauhistelemme, kun Putin saa pitää valtansa ilmeisesti tappiin saakka. Kekkonenkin jatkoi niin kauan, kunnes joutui lopulta sairauslomalle. 

Suomella oli menestystäkin punaisten viivojen asettelussa. Esimerkiksi yhteiset sotaharjoitukset onnistuttiin välttämään. 

Kuva Maria Pixabaystä 

Kylmä sota päättyi aikanaan. Neuvostoliitto romahti. Suomi alkoi lännettyä. 90-luvulla liityimme Euroopan yhteisöön (EU). Minä äänestin puolesta ja painavin syy oli Suomen turvallisuus. 

Suomi on luovuttanut omaa päätäntävaltaansa Euroopan unionille, mutta se on tehnyt sen omasta tahdostaan ja omaa turvallisuutta varmistaakseen. 

Suomi hankki 90-luvulla amerikkalaiset Hornetit. Maamme on myös asteittain hiipinyt niin lähelle Natoa kuin se on ollut mahdollista ilman täysjäsenyyttä. Nyt on jo hakemus sisällä ja vain kaksi ratifiointia enää puuttuu. 

Suomi avaa puolustuksensa entistä kiinteämpään yhteistyöhön enimmäkseen samanhenkisten valtioiden kanssa. Tämän voidaan katsoa rajaavan toimintamahdollisuuksiamme. 

Mielestäni maan, joka on väestöltään suunnilleen Pietarin kokoinen, kannattaa tasapainoilla itsemääräämisoikeuden ja liittoutumisen välimaastossa. Itsenäisyys ja kyky sen ylläpitämiseen on suhteellista. 

Olen sotaorvon ja evakon poika. Kannan heidän kauttaan sodan taakkaa. Ukrainan kohtalo tuo  vanhempieni kokemukset iholleni. Pidän ukrainalaisten auttamista tärkeänä. He taistelevat nyt puolestamme. Ilman heidän kohtaloaan saattaisimme kokea itse samoja kauhuja. 

Jos päättäisimme olla nyt täysin puolueeton maa, kokisin oloni turvattomaksi. Millaista olisi sellaisen maan naapurissa, joka ei pidä sopimuksia, häiriköi eri tavoin muita maita, valehtelee, pyrkii laajentumaan sotimalla, murhaa ihmisiä omassa ja muissa maissa, tappaa ja raiskaa siviilejä, kiduttaa ja manipuloi nettiä. 

Liittoutumattomana Suomi tuskin selviäisi pitkälle. Se joutuisi antautumaan Venäjälle tai ainakin solmimaan jonkinlaisen YYA-sopimuksen sen kanssa. Sitten alkaisi taas kotiryssämeno. En halua noita aikoja takaisin, vaikka olenkin kiitollinen, että käytetyillä konsteilla selvisimme.

Venäjä on nyt polvillaan, mutta se kerätä voimia ja tulla taas. Vaikka armeijamme on suhteellisen vahva, kuinka pitkälle se jaksaa suurvaltaa vastaan.  

Kekkonen, jos kuka, ymmärsi toimintaympäristön merkityksen. Luultavasti nykyisissä  olosuhteissa hän olisi isänmaallisena miehenä viemässä Suomea Natoon. 

Kuva Pasi Mämmelä Pixabaystä

Olen hyvin suomalainen ja isänmaallinen mies. Suometuin aikoinaan kuten oli tapana. Suomettumista voi pitää menestystarinana, koska sotimaan emme joutuneet. Mielestäni on kuitenkin aika voida tarkastella avoimesti niitä haittavaikutuksia, mitä harjoitettuun ulkopolitiikkaan liittyi. Emme luultavasti saa koskaan varmuutta, oliko jotkin ilmiöt todella tarpeellisia, mutta mielestäni itsenäisessä valtiossa on voitava arvioida näitäkin asioita. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kunnia Suomelle

Slava Ukraini