Ajoimme eilen Sveitsistä Ranskan puolelle ja kävimme kyläilemässä. Sitten jatkoimme Strasbourgiin, johon vaimo oli varannut meille hotellimajoituksen.
Kaikki piti olla kunnossa, mutta kuinkas sitten kävikään? Loppuillasta tulin vielä huijatuksi, mutta olin siitä tietoinen.
 |
| Kevättä matkan varrella |
Astuin kuvassa olevasta ovesta sisään. Tiskillä luovutin passini ja virkailija alkoi penkoa järjestelmää. Tuntui kestävän. Sitten pyysi henkilöllisyyskorttia.
Vaimon passi auttoi, koska varaus oli tehty hänen nimellään. Hänhän käyttää kaksoissukunimeä. Asia selvisi, mutta kävi ilmi, että huoneemme olikin firman toisessa toimipisteessä.
Onneksi se oli saman kadun varressa korttelin toisessa kulmauksessa. Sinne sitten. Tyhjää parkkipaikkaa ei näkynyt, joten jätin auton käyntiin ja vilkku päällä parkkeerattujen autojen vierelle. Saara jäi autoon. Lähdin jonottamaan vuoroani.
Aikani odotettuani soitin vaimolleni ja pyysin häntä siirtämään auton. Hän istui pelkääjän paikalla, eikä päässyt autosta, koska se oli liian lähellä viereistä autoa.
Tuli vuoroni. Rutiinit hoidettiin. Olin huomannut, että hissi oli epäkunnossa, ja otin asian esiin. Huoneemme oli toisessa kerroksessa eli olisi kiivettävä kahdet portaat ylöspäin. Tämä ei tulisi vaimolleni kysymykseen. Luvattiin apua tavaroiden viemiseen. Kysyin milloin hissi olisi kunnossa. Ei tietoa. Sopivaa huonetta ei ollut tarjolla.
Virkailija antoi merkin, että sopisi antaa tilaa seuraaville.
Palasin autolle neuvottelemaan. Tämä majoitus ei tulisi kyseeseen. Meidän on löydettävä toinen kortteeri.
Menimme nyt yhdessä tiskille.
Ilmoitimme, ettemme voi majoittua varattuun huoneeseen.
Yritin ehdottaa jotakin, mutta virkailija alkoi kovasti penkoa konettaan ja puhelinta käytettiin. Välillä kollegakin oli apuna.
Vihdoin tuli valmista.
Pomolle oli soitettu. Nyt meille oltiin korostetun ystävällisiä ja auttavaisia. Saimme toisen huoneen sieltä, missä ensin kävimme. Sanottiin tosin, että sängyt ovat erilliset. Toinen virkailijoista tuli jopa saattamaan. Huoneemme oli sisääntulokerroksessa.
Kaikki hyvin. Asetuimme taloksi. Sängyt olivat valmiiksi rinnakkain.
Hotellissa ei ollut ravintolatarjoilua. Lähdimme rautatieaseman suuntaan, jonne meidät oli neuvottu. Menin edeltä ja totesin, että kyseessä on japanilaistyylinen ravintola. Soitin vaimolle ja kuulin, että hän ei sushia syö. Lähdin asemalle jatkamaan etsintää.
Sieltä löytyi Burger King. Sen edustalla nuori nainen tuli puhumaan kanssani. Hän kertoi tutulta kuulostavan tarinan. Kännykkä tai jotain oli varastettu. Tarvitsisi oliko se nyt 43 euroa. Näytti jotakin korttia, jossa oli henkilötiedot.
Nainen ei näyttänyt juopolta tai huumeidenkäyttäjältä, mutta huijaustahan tämä oli. Kukkahattusetä heltyi kuitenkin antamaan nuorelle "pulassa olevalle" neitoselle vitosen. Hän nappasi sen ja alkoi katsella seuraavaa asiakasta.
Parempi kuitenkin näin kuin että myy itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti