Ensimmäiset oireet saatu

Sairaala-arki on lähtenyt sujumaan mukavasti. Eilen minulla kävi ensimmäinen vieras ja tänään tulee seuraava. Kälyni on auttanut meitä ja tehnyt nettiin Doodle-kalenterin, johon vierailijat voivat merkitä tuloaikansa. Kun maksimi vierailijamäärä on teoriassa kaksi ja kolmekin tunnutaan suvaittavan, voi kalenterin avulla varmistaa ettei joudu odottamaan vuoroaan. Pääset kalenteriin tästä. Jos ohjelman käyttö ei tunnu kutsuvalta, voit toki olla muullakin tavoin yhteydessä vaimooni tai minuun. Runsaan viikon ajalle on kertynyt hyvin vierailuja.

Vierailijoiden ei tarvitse pukeutua maskiin eikä lateksihansikkaisiin. Sellainen lisäohjeistus oli voimassa, kun minulla epäiltiin tulehdusta edellisellä yrityksellä.

Fysioterapeutti on käynyt neuvomassa minulle, miten minun kannattaa liikkua pikku yksiössäni. Olen saanut 1,5 kilon käsipainot, kuntopyörän ja ohjeet käyttööni.

Hajamieliselle potilaalle on aivan riittävästi muistettavaa. Minun odotetaan mittaavan lämpöni kolme kertaa päivässä ja painoni kaksi kertaa. Tulokset merkitään seinällä olevaan tauluun. Vessassakin on taulu vatsan toiminnan tarkkailemiseksi.

Klexane-pistosten määrä on vähennetty kertaan päivässä. Syynä on se, että keuhkoenboliani oli pieni. Alla oleva kuva kertoo, millaisia jälkiä pistoksista jää. Voisikohan noita kutsua mustelmiksi?

Näin alas olen vaipunut. Otan kuvia itsestäni ja laitan niitä someen.

Herääminen tapahtui tänään asteittain. Kuuden tienoissa minulle tuotiin aamulääkettä ja nesteytys käynnistettiin. Ennen noin kahdeksalta tullutta aamupalaa minulta oli otettu verikoe ja mitattu verenpaine. Näin saadaan aamutorkku vähitellen jalkeille.

Sain aamupäivällä ensimmäisen sytostaattiannoksen. Olen saanut myös muuta lääkitystä. Jokin aiheuttaa punaisia läiskiä ja kutinaa iholleni. Minulle annettiin varalta jokin allergialääke. Syyksi on mietitty myös katetria paikoillaan pitävää teippausta. Saan mahdollisesti vaaleanpunaisen nykyisen jälkeen. Se lienee tarkoitettu herkkäihoisille. Väri on tyttöjen. Hyvä että teippi on paidan alla piilossa. Hoitaja tosin sanoi, että se on tarkoitettu rohkeille miehille.

Myös vatsani oireili alkuiltapäivästä. Sekin saattoi johtua lääkkeistä. Nyt se on rauhoittunut.

Lääkäri tuli miettiväiseksi nähtyään pöydällä olevaa liidustoani. Sovittiin etten käytä vielä laukussa olevia kuivaliituja, joista irtoaa väriä jauheena, kun niitä käytetään. Hän aikoi vielä puhua asiasta toisen lääkärin kanssa. Ilmeisesti lisärajoituksia ei ole tulossa, koska mitään ei ole kuulunut.

Luulin unohtaneeni hampaanharjauskoneen uudet varret ja hammastahnan kotiini, mutta ne löytyivät yhdestä laukustani, kun kaivoin taiteilutarpeita esiin. Olin jo ehtinyt saada täälät hammasharjan ja -tahnan tilalle. Täällä on periaate, että mikä on tuotu, sitä ei palauteta. Näinkin estetään pöpöjen siirtymistä. Kai minun on otettava nuo korkkaamattomat käyttöön, jotteivat mene roskiin.

Sairaalatossuni ovat tilavat, jotta kahdet villasukkani mahtuvat niihin sairaalasukkieni lisäksi. Yksiössä hiihdetään. Lyhyet ovat ladut.

Kuka arvaa?

Kuka arvaa, miksi tämä koko valittiin?

Operaatiossa

Minun piti laittaa heräämömatkalle naamalleni maski, jonka malli oli minulle uusi. Se oli taitettuna muovipaketissa. Sain mukaani toisen paluumatkaa varten. Peittoni päälle levitettiin tavallinen lakana, jonka oli myös määrä suojella minua jotenkin.

Olen varmaan maininnut, että minulla on ollut Arrow-katetri ennenkin, mutta en muista sen asentamisesta mitään. Olin silloin alkuvaiheessa ja rankan ensimmäisen sytostaattiannoksen vuoksi kehnossa kunnossa. Täällä hoitaja arveli etten mene tällä kierroksella noin tiedottomaksi.

Vastassa oli partasuinen hoitaja, joka kysyi tuojalta, kuka minä olen. Minä olin täysin tolkuissani, mutta tavaran asemassa.

Pääsin nopeasti operoitavaksi. EKG-anturit kiinnitettiin ihoon, verenpainemittaus kangas kierrettiin käsivarteen, happisaturaatiomittari kiinnitettiin sormenpäähän ja happimaski työnnettiin silmääni. Suun päälle se tietenkin laitettiin, mutta sen reunan yksi kohta osui silman tienoille. Asettelin sen itse paremmin.

Anestesialääkäri vaikutti kokeneelta ja operaatio sujui hyvin. Hän kysyi laitetaanko esilääkitystä. Minua on joskus neuvottu somessa, että kannaisi ottaa kaikki, mitä tarjotaan. Kysyin kauanko olen sen vaikutuksessa. Puoli tuntia kuulemma. Olin ajatellut, että voisin olla pidempään pöhnässä ja haluaisin puuhastella jotakin tänään. Osastolla oli mainittu Diapamista.

Kasvojeni ylle laitettiin kangas joten olin teltassa. Sain puudutuspistoksia. Olin luullut, että Arrow laitetaan taas kaulaan, mutta tämä tulikin ylärintaan.

Lääkäri oletti etten tarvitse esilääkitystä, kun olin ollut niin vastahakoinen. En ollut hermostunut. Ymmärsin että lääkkeen antamiseksi olisi pitänyt asentaa ensin kanyyli.

Lääkäri sanoi laittavansa putken solisluun alta. Kysyin pysyykö se siellä paremmin paikallaan. Hän kertoi, että siellä katetri on vähemmän infektioaltis ja häiritsee vähemmän kaulan kääntämistä.

Puudutus toimi niin hyvin etten oikein erottanut tuntemuksista miten operaatio etenee. Lääkäri toki kertoi etenemisestä.

Katetri otettiin heti käyttöön. Minulle alettiin antaa keittosuolaa. Potilas suolataan, mutta onneksi ei keitetä.

Kun homma oli hoidettu, minut purettiin ja jäin odottamaan kyyditystä. Ajattelin ottaa nokoset. Olin juuri vaipumassa unten valtakuntaan, kun noutaja saapui. Tämä kyydittäjä oli tulomatkaista puheliaampi. Hän kertoi asiantuntevan oloisesti jotakin sairaalaan liittyvää. Se ehkä johtui siitä, että hän aloittaa syksyllä röntgen-hoitajaopinnot Metropoliassa ja on nyt kesätöissä. Nuorelle miehelle Sairaanhoitajaopisto ei tuntunut tutulta nimitykseltä. Minä muistan ajan, jolloin saman rakennuksen oven yläpuolella luki tuo nimi valkoisin kirjaimin, kuinkas muuten.

Huomasin huoneessani, että olin unohtanut laittaa maskin paluumatkalle.

Iholla näkyy Groshong-katetrin poistojälkiä. Kaulanauha lievittää, kun unohdan ottaa morsiaintani kädestä.

Lääkärit kävivät kierroksellaan. Minulle ei ollut kysyttävää. Mainitsin täällä äsken olleesta potilaasta, joka on Facebook-kaverini ja kaverilta tuntuu jo muutoinkin. Hänen prosessinsa on mennyt ymmärtääkseni aika hyvin. Tosin mainitsin, ettei hänellä ollut yhdessä vaiheessa kivaa. Toinen lääkäreistä totesi, ettei sairaalassa ole aina kivaa.

Minulla on oikeassa olkavarressani punertava hiha. Se on jälki, joka jäi puhdistusnesteestä. Kerran totesimme vaimoni kanssa, että minulla on jokin punertava iho-oire selässäni. Onneksi emme ehtineet olla yhteydessä sairaalaan, kun ilmeni, että vesi poistaa oireen.

Vaimoni neuvoi minua somessa, että voidetta ei pidä pruutata suoraan iholle vaan hieroa se ensin käsiin. Tuumin että raidoitus voisi olla makeen näköinen.

 

Tarvittaisiin apinan kädet

Tänäaamuna minulle on tarkoitus asentaa Arrow-katetri. Se tapahtuu varmaan heräämössä. Minulle sanottiin, että saan tänään kevyen aamiaisen operaation vuoksi. Ihan tavanomainen se minusta oli. Nyt hoksasin, että minun olisi varmaan kannattanut jättää osa syömättä.

Leikkausosastolle tulee usein kiireisiä tapauksia ja minunlaiseni saavat silloin odottaa. Joku saattaa muistaa, että kun minulle piti asentaa Groshong-katetri, olin paastonnut aamulla, mutta operaatio ei onnistunut koko päivänä. Paasto jatkui halki päivän. Kun kerroin tapauksesta tänään hoitajalle, hän sanoi, että on olemassa jotakin ravinnetta, jota tuollaisessa tapauksessa voidaan antaa. Ehkä tuollaiset venymiset ovat niin harvinaisia, ettei naapuriosastolla ole katsottu tarpeelliseksi sellaisiin varautua. Katetri asennettiin seuraavana päivänä.

Minun odotetaan punnitsevan itseni aamuin ja illoin. Minun on myös mitattava lämpöni kolme kertaa päivässä. Tässä on haastetta hajamieliselle. Eilinen iltapunnitus unohtui. Lämpö seilaa 35:n ja 36:n väliä. Iltalukema oli 35,0. Sen muistin ottaa, kun hoitaja mainitsi. Lukemat merkitään seinällä olevaan tauluun.

Minun on rasvattava koko vartaloni Aqualanilla. Se on minulle outoa puuhaa. Jostakin syystä en pidä ihon rasvaamisesta. Toistaiseksi olen kohtalaisesti nahallani pärjännyt. Tarvitsen apua hommaan, koska ...


Minua tultiin valmistelemaan katetrin laittoon ja juttu jäi kesken. Noutajakin oli jo paikalla, kun minut sänkyineni vietiin käytävään.


Olin kertomassa, että jonkun pitää auttaa minua rasvaamisessa, koska vaikka saatankin olla apina, käteni eivät ulotu yläselkään.

Tänään on -8

Jatko täällä näyttää selvältä, koska suunnitelman on lääkäri allekirjoittanut. Tänään eletään päivää -8. Ensi viikon torstaina on uusi syntymäpäiväni. Se on +1. Ohjelma on kirjoitettu keskiviikkoon +6 saakka.

Ylihuomenna alan saada Fludarabin -nimistä sytostaattia. Sunnuntaista eteenpäin tulee myös Treosulfania sekä Anti-Thymosyytti -lääkitystä hyljinnän estoon. Tämä alkaa muokata maaperää siirteelle.

Tässä kuvia valtavasta Redin työmaasta Kalasatamassa ja vähän muutakin. Paljon on tapahtunut edellisestä käynnistäni. Metroasemalta on hyvät näkymät. Valitettavasti olen joutunut ottamaan monet kuvat aseman pleksi-ikkunoiden takaa. Minä olin vähän kuin pikkupoika huvipuistossa.

Kaikkien kuvien kohteet eivät ole kummoisia, mutta olen nähnyt niissä jotakin visuaalisesti tai muutoin kiinnostavaa.

Ehkä eteenpäin

En viitsinyt pakata illalla tavaroitani sairaalamatkaa varten. Aamupäivällä siitä oli sitten selvittävä. Melkein kaikki tavarani liittyvät ajan kuluttamiseen. Ne voidaan ryhmitellä lukemisiin, taiteilutarpeisiin, läppäriin ja siihen liittyviin sekä muihin.

Muuttokuorma

Minulla on luontainen taipumus huolehtia siitä, että minulla on valinnanvaraa tekemisissäni. Niinpä tällaiselle retkelle tulee paljon tavaraa mukaan. En ole etukäteen varma, mikä kirja lähtee viemään mukaansa. Siispä niitä pitää olla monta. Olin ajatellut ottaa taiteellisista välineistä vain erilaisia liituja kuten pastelleja tykötarpeineen sekä tussivälineitä. Otin akvarellejakin. Suurin osa jää käyttämättömiksi, mutta tärkeätä on tunne niiden mukanaolosta.

Ajoin taksilla Meikkuun. Muuttokuormani oli painava. Olin saanut vaimoltani vinkin, että voisin lainata pyörätuolia saadakseni tavarat osastolle. Niin teinkin.

Ilmoittauduin osastolla. Lähdin sitten verikokeeseen. Viereisestä kopista kuului aikamoista meteliä. Jollekin näytteenotto ei ollut mieluista. Minun piti antaa myös virtsanäyte.

Kävin syömässä kanttiinissa. Aulasta kuului pianon ja huilun säestämää kuorolaulua. Pari kesälaulua ja sitten jokin hengellinen. Kun ohitin kuoron huomasin yhdellä laulajalla olevan papin kaulus puseronsa alla. Kai jokin kirkkokuoro, joka oli ilahduttamassa Meikun väkeä.

Ajattelin kävellessäni kohti Kolmiosairaalan hissejä, että nyt minä menen erityksiin. Menin sitten huoneeseeni, joka taitaa olla sama (nro 9), jossa olen jo viettänyt yhden yön. Sen verran pääsin vielä pois huoneesta, että minut vietiin pituusmittaukseen toisaalle osastolla. Tullessamme pyysin lupaa ottaa kuvan käytävän päädyn maisemasta. Kännykkään ei mahtunut yhtään kuvaa.

Tuolta minä katselin tännepäin toissapäiväisella kuvausreissullani.

Olen tyhjentänyt kännykkääni kuvista. Laite oli niin turvoksissa, että poistaminen ei ollut helppoa.

Muitakin alkumittauksia on tehty. Lääkäri kävi juttelemassa. Luulen olevani riittävän terve siirteen saamiseksi. Kerroin kuitenkin lääkärille kurkkutuntumastani. Se voi olla tavanomainen tuntu, jota ei huomaa ellei kurkkuun kiinnitä huomiota. Lääkäri ei halunnut päättää jatkoani yksin vaan vie asian eteenpäin.

Jos prosessi etenee suunnitellusti, saan huomenna lääkkeitä maksan suojaamiseksi ja kihtioireiden ehkäisemiseksi. Minulle myös asennetaan Arrow-katetri. Esilääkitys aloitetaan ylihuomenna.


Iltahoitaja kävi juttelemassa. Hän sanoi, että "tikapuu" on jo allekirjoitettu. Tikapuu tarkoittaa mielestäni hoito-ohjelmaa. Lienee selvää, että jään taloon. Päätöstä ei ilmeisesti ole muistettu kertoa minulle. Hoitaja lupasi vielä varmistaa asian.

Hoitaja kertoi olleensa 28 vuotta näissä hommissa. Joskus aikoinaan on kuulemma lehdetkin kuumennettu hygienian vuoksi.