Olen varmaan maininnut, että minulla on ollut Arrow-katetri ennenkin, mutta en muista sen asentamisesta mitään. Olin silloin alkuvaiheessa ja rankan ensimmäisen sytostaattiannoksen vuoksi kehnossa kunnossa. Täällä hoitaja arveli etten mene tällä kierroksella noin tiedottomaksi.
Vastassa oli partasuinen hoitaja, joka kysyi tuojalta, kuka minä olen. Minä olin täysin tolkuissani, mutta tavaran asemassa.
Pääsin nopeasti operoitavaksi. EKG-anturit kiinnitettiin ihoon, verenpainemittaus kangas kierrettiin käsivarteen, happisaturaatiomittari kiinnitettiin sormenpäähän ja happimaski työnnettiin silmääni. Suun päälle se tietenkin laitettiin, mutta sen reunan yksi kohta osui silman tienoille. Asettelin sen itse paremmin.
Anestesialääkäri vaikutti kokeneelta ja operaatio sujui hyvin. Hän kysyi laitetaanko esilääkitystä. Minua on joskus neuvottu somessa, että kannaisi ottaa kaikki, mitä tarjotaan. Kysyin kauanko olen sen vaikutuksessa. Puoli tuntia kuulemma. Olin ajatellut, että voisin olla pidempään pöhnässä ja haluaisin puuhastella jotakin tänään. Osastolla oli mainittu Diapamista.
Kasvojeni ylle laitettiin kangas joten olin teltassa. Sain puudutuspistoksia. Olin luullut, että Arrow laitetaan taas kaulaan, mutta tämä tulikin ylärintaan.
Lääkäri oletti etten tarvitse esilääkitystä, kun olin ollut niin vastahakoinen. En ollut hermostunut. Ymmärsin että lääkkeen antamiseksi olisi pitänyt asentaa ensin kanyyli.
Lääkäri sanoi laittavansa putken solisluun alta. Kysyin pysyykö se siellä paremmin paikallaan. Hän kertoi, että siellä katetri on vähemmän infektioaltis ja häiritsee vähemmän kaulan kääntämistä.
Puudutus toimi niin hyvin etten oikein erottanut tuntemuksista miten operaatio etenee. Lääkäri toki kertoi etenemisestä.
Katetri otettiin heti käyttöön. Minulle alettiin antaa keittosuolaa. Potilas suolataan, mutta onneksi ei keitetä.
Kun homma oli hoidettu, minut purettiin ja jäin odottamaan kyyditystä. Ajattelin ottaa nokoset. Olin juuri vaipumassa unten valtakuntaan, kun noutaja saapui. Tämä kyydittäjä oli tulomatkaista puheliaampi. Hän kertoi asiantuntevan oloisesti jotakin sairaalaan liittyvää. Se ehkä johtui siitä, että hän aloittaa syksyllä röntgen-hoitajaopinnot Metropoliassa ja on nyt kesätöissä. Nuorelle miehelle Sairaanhoitajaopisto ei tuntunut tutulta nimitykseltä. Minä muistan ajan, jolloin saman rakennuksen oven yläpuolella luki tuo nimi valkoisin kirjaimin, kuinkas muuten.
Huomasin huoneessani, että olin unohtanut laittaa maskin paluumatkalle.
Iholla näkyy Groshong-katetrin poistojälkiä. Kaulanauha lievittää, kun unohdan ottaa morsiaintani kädestä.
Lääkärit kävivät kierroksellaan. Minulle ei ollut kysyttävää. Mainitsin täällä äsken olleesta potilaasta, joka on Facebook-kaverini ja kaverilta tuntuu jo muutoinkin. Hänen prosessinsa on mennyt ymmärtääkseni aika hyvin. Tosin mainitsin, ettei hänellä ollut yhdessä vaiheessa kivaa. Toinen lääkäreistä totesi, ettei sairaalassa ole aina kivaa.
Minulla on oikeassa olkavarressani punertava hiha. Se on jälki, joka jäi puhdistusnesteestä. Kerran totesimme vaimoni kanssa, että minulla on jokin punertava iho-oire selässäni. Onneksi emme ehtineet olla yhteydessä sairaalaan, kun ilmeni, että vesi poistaa oireen.
Vaimoni neuvoi minua somessa, että voidetta ei pidä pruutata suoraan iholle vaan hieroa se ensin käsiin. Tuumin että raidoitus voisi olla makeen näköinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti