Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Ehkä eteenpäin


En viitsinyt pakata illalla tavaroitani sairaalamatkaa varten. Aamupäivällä siitä oli sitten selvittävä. Melkein kaikki tavarani liittyvät ajan kuluttamiseen. Ne voidaan ryhmitellä lukemisiin, taiteilutarpeisiin, läppäriin ja siihen liittyviin sekä muihin.

Muuttokuorma
Minulla on luontainen taipumus huolehtia siitä, että minulla on valinnanvaraa tekemisissäni. Niinpä tällaiselle retkelle tulee paljon tavaraa mukaan. En ole etukäteen varma, mikä kirja lähtee viemään mukaansa. Siispä niitä pitää olla monta. Olin ajatellut ottaa taiteellisista välineistä vain erilaisia liituja kuten pastelleja tykötarpeineen sekä tussivälineitä. Otin akvarellejakin. Suurin osa jää käyttämättömiksi, mutta tärkeätä on tunne niiden mukanaolosta.

Ajoin taksilla Meikkuun. Muuttokuormani oli painava. Olin saanut vaimoltani vinkin, että voisin lainata pyörätuolia saadakseni tavarat osastolle. Niin teinkin.

Ilmoittauduin osastolla. Lähdin sitten verikokeeseen. Viereisestä kopista kuului aikamoista meteliä. Jollekin näytteenotto ei ollut mieluista. Minun piti antaa myös virtsanäyte.

Kävin syömässä kanttiinissa. Aulasta kuului pianon ja huilun säestämää kuorolaulua. Pari kesälaulua ja sitten jokin hengellinen. Kun ohitin kuoron huomasin yhdellä laulajalla olevan papin kaulus puseronsa alla. Kai jokin kirkkokuoro, joka oli ilahduttamassa Meikun väkeä.

Ajattelin kävellessäni kohti Kolmiosairaalan hissejä, että nyt minä menen erityksiin. Menin sitten huoneeseeni, joka taitaa olla sama (nro 9), jossa olen jo viettänyt yhden yön. Sen verran pääsin vielä pois huoneesta, että minut vietiin pituusmittaukseen toisaalle osastolla. Tullessamme pyysin lupaa ottaa kuvan käytävän päädyn maisemasta. Kännykkään ei mahtunut yhtään kuvaa.


Tuolta minä katselin tännepäin toissapäiväisella kuvausreissullani.








Olen tyhjentänyt kännykkääni kuvista. Laite oli niin turvoksissa, että poistaminen ei ollut helppoa.

Muitakin alkumittauksia on tehty. Lääkäri kävi juttelemassa. Luulen olevani riittävän terve siirteen saamiseksi. Kerroin kuitenkin lääkärille kurkkutuntumastani. Se voi olla tavanomainen tuntu, jota ei huomaa ellei kurkkuun kiinnitä huomiota. Lääkäri ei halunnut päättää jatkoani yksin vaan vie asian eteenpäin.

Jos prosessi etenee suunnitellusti, saan huomenna lääkkeitä maksan suojaamiseksi ja kihtioireiden ehkäisemiseksi. Minulle myös asennetaan Arrow-katetri. Esilääkitys aloitetaan ylihuomenna.


Iltahoitaja kävi juttelemassa. Hän sanoi, että "tikapuu" on jo allekirjoitettu. Tikapuu tarkoittaa mielestäni hoito-ohjelmaa. Lienee selvää, että jään taloon. Päätöstä ei ilmeisesti ole muistettu kertoa minulle. Hoitaja lupasi vielä varmistaa asian.

Hoitaja kertoi olleensa 28 vuotta näissä hommissa. Joskus aikoinaan on kuulemma lehdetkin kuumennettu hygienian vuoksi.




Ei kommentteja: