Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 22. marraskuuta 2014

Makaabereja tunnelmia

Tärkeä tiedote: Emme ole syöpäveljeni kanssa sukulaisia. Olen kutsunut häntä veljeksikin. Tästä on tullut sekaannusta. Sain eilen osaa ottavan tekstiviestin. Lähettäjä oli luullut ainoan lihallisen veljeni sairastuneen vakavasti. Hän voi oikein hyvin.

Meillä olisi kolmaskin veli, mutta hän - totta se on - kuoli vauvana syöpään runsaan kuukauden ennen syntymääni ja elävä veljeni on minua nuorempi. Olen ollut lihallisen syöpäveljeni kanssa samassa sylissä. Olen varmaankin kuullut kohtuun hänen itkunsa ja äitini on saattanut hänelle laulaa. Äitini suru on saattanut jättää minuunkin psyykeeseeni jonkin tumman sävyn, ken sen tietää.

Olen kutsunut terhokotilaista syöpäveljeksi ja veljeksi, koska meitä yhdistää sairauden kokemus ja vakaumus. Keskiviikko oli viimeinen mahdollisuus tavata häntä. Sen jälkeen hän ei ole jaksanut ottaa vastaan kuin läheisiään. Portit sulkeutuvat hiljalleen.

Errarum humanum est.


Nyt on marraskuu. Marras tarkoittaa kai kuolemaa. Kuinkas sattuikaan. Vaimoni oli nähnyt Italiassa uutisissa, kun tulva kuljetti pääkalloja ja ruumisarkkuja hautausmaalta. Onpa apokalyptinen mielikuva. Onneksi päivä pitenee taas ensi kuussa. Nyt vaivaa röntsytauti ja -keli. Selkosessa tällaiset kelit ovat hölseitä. Aika hyvä sana. Vastakkaisuudet kohottavat toisiiaan. Kun koemme tämän, kevätkin tuntuu suloiselta.

Hugo Simberg: Kuoleman puutarha
Wikimedia Commons


Jean-Francois Millet: Puunhakkaaja kohtaa kuoleman

Kuolemaa kuvataan usein kovin makaaberein kuvastoin. Ehkä se johtuu kuoleman lopullisuudesta. Ilmestyskirjan näyt ovat varmaan myös vaikuttaneet asiaan. Ero läheisistä ja läheisten ero kuolevasta saattaa ahdistaa. Suru on luonnollinen tunne. Joku on sanonut, että kuoleman voisi kohdata kuin vanhan ystävän. Minusta tuntuu, että syöpäveljeni on tällaisissa tunnelmissa. Hän oli sanonut, että otetaan se, mikä annetaan. Olen onnellinen hänen suhtautumisestaan ja toivosin samanlaista tilannetta itselleni, kun aikani koittaa. 

Onneksi kuolemaa kuvataan myös valoisimmin ilmaisuin esimerkiksi virsissä.


Vielä yksi synkkä tarina. Kaksi poikaani oli maanantaina Rajasaaressa, kun vanhemmalla on siellä vene. Joku muu saaressa ollut pyysi heitä rantaan katsomaan ihmettelemäänsä asiaa. Vedessä näkyi jotakin, joka näytti lautalta. Kävi ilmi, että meressä oli auto, josta näkyi vain katto. Nuorempi veljeksistä soitti apua ja pian oli saari sinisenään poliiseja väkivaltayksikköä myöten. Pelastuslaitos tuli tietenkin myös paikalle. Kävi ilmi, että autossa on ruumis. Sukeltaja kävi hakemassa sen ensin pois ja sitten auto hinattiin rantaan. Voi vain kuvitella, mitä surullista on tapahtunut ja millaista surua tapahtuneesta on seurannut. 

Ei kommentteja: