Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 8. marraskuuta 2014

Niin rento olo




Olin tentissä. Se oli TaiK:issa noin 10-14. Käytin koko ajan ja olin viimeinen lähtijä. Aamulla ei olisi oikein huvittanut lähteä, mutta nyt se on takana. Päätäkin särki, mutta Burana 600:n voimalla mentiin.

Palkitsin itseni menemällä tentin jälkeen vastapäiseen Ravintola Herkku-Haarukkaan syömään Al Capone -pizzan, kinkkua, ananasta ja ja Aura-juustoa. Koivin oli iso. Toin puolet kotiin.

Nyt tuntuu kuin flunssakin olisi paljon parempi. Ehkä se olikin tästä kiinni. Mukavan rento olo, kun ei ole kiire mihinkään eikä mitään pakollista tekemistä. Kohta menen saunaan.



Tentissä oli viisi vaihtoehtoista kysymystä. Kaikki olivat varsin sopivia. Käsittelivät impressionismia, ekspressionismia, abstraktin taiteen syntyä ja dadaa. Viides oli teosvertailu ja siihen vastasin siinä muodossa, että vertailin itse valitsemiani teoksia, joista minulla oli kuvat mukana. Teokset olivat Manet'n Folies-Bergerin baari, Degasin Absintti ja van Goghin Yöbaari. Kun aiheeseen oli voinut varautua näin, tavaraa oli niin paljon, että koko aika meni.



Homma on nyt hoidettu, monen vuoden painajainen. Olen tainnut kertoakin, että olen vuosikaudet yrittänyt valmistautua tähän suoritukseen kirjatenttinä. Luentoja ei ole ollut tarjolla iltaisin, jolloin työläinenkin olisi niihin päässyt. Viime lukuvuonna onnistuin järjestämään tuntini niin, että pääsin päiväluennoille, kunnes sain syövän. Englanninkielisten tiiliskivien tahkoaminen on tuntunut ylivoimaiselta. Kielen ei pitäisi minulle olla ongelma, mutta ovat kirjoitettu niin möhnäisesti, että otetta on ollut vaikea saada. Aloin pitää taidehistoriablogiakin oppiakseni. Tunnen nyt osaavani tuon tenttikokonaisuuden todella hyvin. Seuraavaksi pitäisi tarttua toiseen syövän vuoksi kesken jääneeseen kurssiin, joka oli Taide jälkeen 1945. Näissä kursseissa oli sekin hankaluus, että syksyn niitä veti professori Yrjänä Levanto, joka jäi sitten eläkkeelle, ja keväpuolen veti Antiikkia, antiikkia-ohjelmasta tuttu Tuija Peltomaa.

Koen etten tule kuvataiteilijana koskaan valmiiksi. Minun saatava jatkuvasti virikkeitä ja se käy hyvin opiskelemalla. Kun olen suorittanut Aalto-yliopiston TaiK:in avoimessa kaiken mahdollisen järkevän, yritän päästä keittiön kautta heidän päiväopiskelijoille suunnatuille kursseille. Jos saan tarpeeksi suorituksia kasaan, voin ehkä niiden perusteella saada opiskeluoikeuden, mutta saatan hakeakin. Tämän vuoden alussa yritin sitä, mutta myöhästyin hakemusten toimittamisessa viisi minuuttia. Onneksi en sen enempää :) Sattui lumikeli, enkä tullut lähteneeksi riittävän ajoissa ehtiäkseni Otaniemeen ajoissa. No, syövänkin sain sitten pian.


Niin surullista. Syöpäveljeni on nyt Terhokodissa. Miksi minä saan tässä pohdiskella kiinnostavia taideopintoja ja hän on siellä odottamassa lähtöä?


Ei kommentteja: