Syöpäveljeni ei ole enää keskuudessamme. Me elämme vielä maallisen ymmärryksen alla, mutta on hänellä on asiat hyvin. Järkeni sanoo, että jäljellä on vain tomumaja, joka katoaa, kun biologia on tehnyt tehtävänsä. Sydämeni on viisaampi, sillä se kertoo, että kaikki ei ole tässä. Uskon kautta ymmärrän, että veljelläni on nyt hyvä olla. Kun kuulin sairauteni alussa puhuttelevaa musiikkia. Koin olevani niityllä, joka rajoittui veteen ja minun oli sanomattoman hyvä olla. Odotin onnellisena muita seuraani. Veljeni siirtyi tänään tuohon tilaan, jota voi kuvata vain vertauksin. Minun aikani ei tullutkaan vielä.
Koin kerran, että minua lähestyttiin ja sain ottaa vastaan jotakin, jolla näen järkeni yli. Sellaisen lahjan haluan pitää. Se antaa minulle luottamuksen lähestyä tuota rajaa kuin vanhaa ystävää. Usko, toivo ja rakkaus valaisevat. Sanassa sanotaan, että haudat aukeavat kerran ja kaikki kootaan tulisilmäisen tuomarin eteen. Seuraa jako vuohiin ja lampaisiin. Aivan hirveätä ja kovin vanhanaikaista. Näin asiat on meille kerran kuvattu, että savisilmämme ymmärtäisivät edes jotakin.
Veljeni on nyt turvassa. Huolet, kivut ja ahdistukset ovat poissa. Minä jatkan matkaa tiellä, jossa on kuoppia. Minua on tänä vuonna siunattu lahjalla, joka kertoo, mikä elämässä on tärkeää.
Veljeni hyvä osa olkoon tienviittani. Rauha hänen muistolleen.
4 kommenttia:
Kiitos tästä kirjoituksesta. Tähän saamme jäädä turvaamaan.
Kiitos Vuokko-ystävä
Mikä on arvokkainta, keho, jonka sairaus ja ikä runtelee vai sielu joka näkee merkitykset ja voi olla kosketuksessa ajattomaan?
Hienosti osasit asetella kysymyksesi!
Lähetä kommentti