Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 25. joulukuuta 2015

"Ystäväni on kuin villasukka ..."


Nukuin katkonaisesti, mutta näin paljon unia. Ainakin pari untani tuntui liittyvän aikaisemmin näkemiini, monimutkaisiin uniin. En pysty sanomaan, olenko oikeasti nähnyt aikasemmin unia, joihin nyt näin jatkoa. Ehkä muistot vanhoista unistakin kuuluivat uusien unien konstruktioon.

Toisessa unessani olin perkaamassa leiriäni paluumatkaa varten. Paikassa oli jostakin syystä uhkaava tunnelma, ainakin unen alussa. Minulla oli valtavasti tavaraa mukana. Eräs vanha tuttavani puuhaili jotakin korkealla seinustalla. Kävin antamassa hänelle jotakin väriä. Yritin saada mukaan otettavien tavaroiden määrän vähenemään.


Sain kahdelta henkilöltä villasukat joululahjaksi. Tällainen lahja lämmittää sekä mieltä että jalkoja. Olen kertonutkin olevani kylmäjalka. Kai se on huonoa ääreisverenkiertoa. Käytän kesälläkin villasukkia nukkuessani, myös lomaillessani etelässä. Kerran Strassbourgin ylli jumittui hellekeskittymä. Lämpötila oli välillä neljässäkymmenessä. Muistaakseni nukuin siellä yhden yön ilman villasukkia.

Toinen neulojista vastasi kiitosviestiini jännittävästi. Hän sanoo kutovansa sukkiin tunteita ja että minunkin sukilla on pitkä tarina. Alkoivat jossakin vaiheessa muistuttaa minua.

Hänen suhteensa neulomiseen vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Sain ajattelemisen aihetta omaan maalaamiseeni, joka on kriisiytynyt. Tunnen, etten osaa mitään ja tekemisen merkitys on minulta hukassa. Voisin yrittää jotakin meditatiivista. Olen varmaan liian suorituskeskeinen. Minun pitäisi osata suhtautua hommaan puuhasteluna ja painottaa hetken merkitystä.


Ei kommentteja: