Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

tiistai 2. tammikuuta 2018

Eläköön rauha!

Sota on yksi pahimmista asioista, minkä ihminen voi kohdata.

Viime sodat merkitsivät sotilaille jatkuvaa kuolemanvaaraa, pakkasessa palelemista, toivottomien tehtävien vastaanottamista, jatkuvaa meteliä, nälkää, valvomista, täitä, vammautumista jne.

Rintamilla oli välillä rauhallisiakin jaksoja eikä kylmä aina vaivannut, mutta oleminen oli pahimmillaan tuollaista kuin kuvasin. Ei kotirintamallakaan ollut helppoa. Joitakin paikkakuntia pommitettiin ja rintamalla olevien läheisten puolesta pelättiin.

Sanotaan, että kenraalit valmistautuvat aina edellisiin sotiin. Se tuskin pitää paikkansa. Meille tavallisille talliaisille sota on tietoja viime sotien tapahtumista ja median välittämää kuvaa nykyisistä sodista.

Nykysodissa tuntuu yhdistyvän perinteiset rintamatapahtumat ja huipputekniikka. Edelleen ammutaan tykein, käsiasein ja kranaatinheittimin. Joillekin sota merkitsee sotapelejä muistuttavaa tappamista lennokkien avulla kaukaa tapahtumapaikoista.

Kun jossakin syntyy sota, näemme tapahtumat miltei reaaliajassa median välityksellä. Tämän voisi kuvitella ehkäisevän valmiutta sotaan. En ole täysin vakuuttunut asiasta.

Me emme näe kaikkea. Kukin sotiva taho kontrolloi median toimia. Media pääsee näkemään sitä, mikä katsotaan soveliaaksi nähdä.

Kun sotatapahtumat ovat kaukana, on helppo luoda etäisyydestä psyykkinen suoja. Nuo tuolla jossakin, onneksi täällä on rauhallista.

Jos Suomessa syttyisi sota, se olisi todennäköisesti erilainen kuin viimeksi koetut. Olemme hyvin riippuvaisia sähköstä ja tietotekniikasta. Jos sähköntuotanto onnistuttaisiin lamauttamaan, olisimme polvillamme.

Rauha tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta ei sitä ole. Ollaan kiitollisia jokaisesta rauhan päivästä.



Ei kommentteja: