Ennen oli hankala oppia mitään, ellei päässyt johonkin oppilaitokseen. Siinäkin tapauksessa päntättiin vuosikausia teoriaa ja vasta sitten päästiin soveltamaan. Tämä on tietenkin raju yleistys. Toki asioita saattoi opetella haalimalla aiheesta kirjoja käsiinsä tai osallistumalla kursseille. Se oli kuitenkin vaivalloista.
Nyt tietoja voi hakea verkosta tekemisen ohessa. Jos haluaa oppia jonkin taidon, voi etsiä ensin tietoja sen verran, että pääsee alkuun. Kun sormi menee suuhun, voi taas selailla nettiä. Apua on löydettävissä teksteinä, kuvina, videoina ja audioina. Asioista voi kysellä myös eri aiheisissa keskusteluryhmissä. Joitakin kokonaisuuksia voi myös suorittaa ohjatusti verkkoa käyttäen.
Tietoa on runsaasti käden ulottuvilla, mutta ei itseopiskelu silti helppoa ole. Oppijalla täytyy olla luja kiinnostus asiaan, kärsivällisyyttä ja itsekuria. Myös lähdekritiikkiä tarvitaan, koska esimerkiksi Youtube-videoita voi tehdä ja julkaista kuka vain. Itseopiskelusta ei myöskään saa todistusta tai osoitusta suorituksesta, ellei ole mukana jollakin muodollisella verkkokurssilla.
Opintosuorituksia voi nykyään saada myös näyttöjen avulla. Halutessaan voi hankkia taidot omin keinoin ja käydä sitten osoittamansa osaamisensa näyttötilanteissa. Minulla on kuitenkin sellainen tuntuma, että syvällistä osaamista osoittavia toteamistilanteita on hankala järjestää.
Jotkut ovat onnistuneet etenemään hyvään asemaan ilman laajaa muodollista koulutusta. Monet heistä saattavat olla paljon koulutettuja pätevämpiä. Muistan lukeneeni, että jopa ikoniselta arkkitehdiltä Le Corbusierilta puuttui alan muodollinen koulutus. Meidän tavisten kannattaa kuitenkin luottaa koulutukseen.
Opettajan ammatti ei ole näillä näkymin katoamassa.
Innokkaalla itseoppijalla on nykyään hyvät oltavat. Kirjailija Erno Paasilinna kärjisti asiaa aforismissaan "Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti