Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Mistä olen poissa 2

Kun olimme palaamassa eilen Herttoniemeen, huomasin välillä miltei liukuvani aikaan ennen muuttoamme.

Yritän kuvitella, millaiselta tuntuisi elää asuntoautossa ilman pysyvää osoitetta. Voisiko se tuntua kodilta aina siellä missä se milloinkin sattuisi olemaan? Ainakin se olisi paikka, johon palataan asioilta. Toisaalta se on myös ajoneuvo, jolla asioille voi mennä.

Voisiko ihminen viihtyä kotiasuntoautossaan siirtyillen päämäärättömästi paikasta toiseen, jos se olisi taloudellisesti mahdollista? Muodostuisiko hänelle luontaisesti jonkin reitti, jota hän ajaisi uudestaan ja uudestaan?

Psykologia tuntee novelty seeking -piirteen, johon sisältyy kiinnostus uuteen ja impulsiivisuus. Ehkä tällainen persoonallisuus jaksaisi jatkuvasti asettautua uusiin paikkoihin ja selvittää, miten niissä palvelut toimivat.

Tunnistan itsessäni novelty seeking -ominaisuuden. Uudet asiat ja oppiminen viehättävät minua. Kovin impulsiiviseksi en itseäni koe. NS-persoona myös turhautuu nopeasti. Ainakin pitkästyn nopeasti ilman virikkeitä.

NS-piirre on osa ihmisen temperamenttia ja voimakkaasti perinnöllinen ominaisuus. Turhaa on siis potkia tutkainta vastaan, jos on sattunut syntymään NS-ihmiseksi. Irti taipumuksesta ei pääse, mutta varmasti on hyvä opetella hillitsemään elämyshinkua, jos se alkaa hankaloittaa elämää ja vaivata läheisiä.

Jotta NS-ihminen asettuisi asumaan pyörien päälle, hänen pitäisi olla myös erakko luonteeltaan. Arkijärki sanoo, että nuo piirteet eivät usein satu samaan ihmiseen. Niinpä leirintäalueet ja kadunvarret eivät pullistele päämäärättömästi kulkevia maailmankansalaisia.

Pesän rakentamisen halu taitaa voittaa useimmat muut taipumuksemme.


Ei kommentteja: