Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Varaus hotelliin, jota ei enää ole

Körötämme nyt Vainion bussissa matkalla Turkuun.

Luulisi taksin tilaamisen olevan helppoa Nizzan kaltaisessa paikassa. Ei ollut ainakaan meille eilen. Yritin varata kyytiä muutamaa tuntia ennen lähtöä. 

Googlaamalla löysin turistitoimiston sekä yksityisiä yrityksiä. Turistitoimiston taksinumerossa puhuttiin ranskaa niin nopeasti, ettei asia mahtunut korvastani sisään. Sitten tuli englantia ja rimpsu numeroita, jotka tietenkin menivät ohi. Kun painoin Iso-Britannian lippua, kieli kääntyi, mutta näkymä siirtyi aloitussivulle. Kun en heti äkännyt, miten pääsen eteenpäin, annoin periksi. 

Jokin yritys tarjoili hintahaarukkaa dollareina, mikä hieman oudoksutti. Löysin numeron, joka saattoi olla se turistitoimiston tarjoama englanninkielinen. Yritin useita kertoja, mutta yhteys ei edes yrittänyt syntyä.

Löysin jonkun englannin kieltä puhuvan numeron, mutta minua kehotettiin soittamaan kymmentä minuuttia ennen. 

Vaimoni oli kuullut hyvää Uberista. Arvelutti, onko laillinen ja voiko luottaa? Jokin appi pitäisi asentaa. Vähän googlailin, mutta käytäpä sitten aikaa tällaisen asian selvittämiseen. 

Taksipysäkeillekin olisin voinut soittaa, mutta olisinko saanut edes osoitettamme sanotuksi ymmärrettävästi, jos sattuisi vain paikallista puhuva vastaamaan.

Jollakin sivulla tarjottiin chattiapua. Laitoin viestin, mutta vastausta ei alkanut kuulua.

Olisin voinut tilata kyydin joiltakin nettisivuilta, mutta minun olisi pitänyt olla asialla jo edellisenä päivänä. Samaa päivää ei voinut valita. Tuntui, että taksin voi tilata vain joko eilen tai juuri ennen lähtöä.  

Vaimo sai kyllikseen ja lähti lähistöllä olevalle taksiasemalla. Sieltä hän sai kyydin tilatuksi ja taksi tuli silloin kuin pitikin. 

Seuraavat kommelukset sattuivat meille Seutulassa. Olimme varanneet yösijan Cumulus-hotellista, jonne piti mentämän ilmaisella bussilla. Ei muuta kuin pysäkille ja siellä bussiin. 

Kesken matkaa vaimolleni tuli mieleen, että olemmeko oikeassa bussissa. Emme olleet. Tämä bussi kuljetti väkeä parkkipaikoille. Yksi toinenkin pariskunta oli väärässä bussissa, joka kuitenkin vei meidät alkupisteeseen. Kumppanimme olivat matkalla samaan hotelliin kuin mekin. 

Onneksi viimeinen bussi ei ollut vielä lähtenyt. Kun kuljettajalta kysyttiin pääsyä Cumulus-hotelliin, kuulimme, että sellaista hotellia ei ole enää olemassa. 

Oli kuulemma muuttunut Skandiciksi viime tiistaina. Kuski onneksi tiesi, mihin olemme menossa. Hotelli todella oli Scandic, ylhäällä olevia valokirjaimia myöten. Pian ovat näköjään vaatteet vaihtaneet. Kas kun eivät ole sähköpostia asiasta lähettäneet. Onneksi muutos ei ollut varaustamme hävittänyt.  

Tänään jatkoimme kompastelua. Palasimme ilmaisbussilla kentälle, josta Turun bussin oli määrä lähteä. Meidän olisi kannattanut jäädä pois ensimmäisellä pysähdyksellä, mutta jotenkin tunaroimme ja jäimme autoon. Jouduimme paikkaan, joka oli väärän terminaalin kohdalla. Onneksi aikaa oli ja saimme siirtyä sisätilassa paremmille apajille.

Eikö maailma ole vielä valmis vai enkö minä ole?

Kummista kuulisit mieluummin, nähtävyyksistä vai sattumuksista?


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nähtävyyksistä ja sattumuksista, tekstiä ja kuvia. Kaikki on luettu ja luetaan suurella mielenkiinnolla.

Heikki Honkala kirjoitti...

Mukavaa, että aiheet kiinnostavat. Kiitos viestistäsi! Se kannustaa.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoisia ovat kaikki. Ihan pelkät kuvapostaukset eivät ehkä niin mielenkiintoisia ole. Sattumukset ovat kai niitä mielenkiintoisimpia, ne kun ovat kuitenkin ainutkertaisia, nähtävyyksien ollessa melko samanlaisia kokemuksia kaikille.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos palautteestasi! Yritän julkaista viisi kertaa viikossa. Luontevinta on kirjoittaa aiheista, jotka kiinnostavat minua itseänikin. Valokuvatkin vievät aikaa, koska valikoin ja editoin niitä ennen julkaisua.