Pystymme viestimään keskenämme, koska käytämme sanoja, joiden merkityksen ymmärrämme ainakin suurin piirtein samoin. Käytämme toki muitakin keinoja.
Viestintää tehostaa se, että voimme muodostaa sanojen avulla lauseita.
Selviämme monista arkitilanteista hyvin rutinoitujen keskustelukaavojen avulla.
- Hei
- Hei
- Kuusikymmentäkolme euroa.
- Ole hyvä.
- Kiitos.
- Kuittia?
- Kyllä kiitos.
- Kiitos
- Hei
- Hei ja hyvää päivänjatkoa.
- Kiitos samoin.
Tuossa tutussa kassatilanteessa ei ole juuri sijaa luovuudelle, ainakaan jos on useita asiakkaita jonossa.
Tutut keskustelukaavat ovat toimivia ja turvallisia. Kun keskustelutilanne ei ole kovin muodollinen, kaavoihin tarttuu myös huumoria ja ironiaa.
- Miten menee?
- Siinähän tuo, niin kuin jäitä polttelisi.
Joistakin kaavoista saattaa tulla melkein pakonomaisia.
- Miten voit?
- Kremppaa pukkaa, mutta mieli on nuori.
- Menin sossuun ja juuri kun olin ovella, naapuri moikkasi toiselta puolelta katua.
- No oli vähän noloa.
- Joo, miksi aina käy näin.
- On se taas ilmoja pidellyt.
- No niin on, on se kauheaa.
- Miksi täällä aina sataa?
- Sanos muuta.
- Miten yrityksellänne menee?
- Oikein hyvin. Hyvä meininki. Entä teillä?
- Hienosti menee.
- Laitoitko hakemuksen?
- Joo, kävin jo haastattelussa.
- Miltä tilanne näyttää?
- Lupaavalta, mutta nyt täytyy koputtaa puuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti