Sata postausta tässä blogissa
Kultaisen blogin tunnustuspalkinto
Sattuipa mukavasti, että blogikaverini Rita (Arkiterapeutti Kops) antoi minulle muiden hänen arvostamiensa bloggaajien ohella tämän tunnutuspalkinnon juuri tänään, kun kirjoitan sadannen postauksen jälkeen 101. artikkelini tähän leppoistusblogiini. Tämän on ensimmäinen saamani tunnustus blogiurallani.
Lämpimät kiitokset sinulle Rita! Hyvä ajoitus.
Kirjamessut on minusta oikein onnistunut konsepti. Siellä on mukava olla - minunkin, joka ei vähällä lähde Hulluille päiville tai muihin vastaaviin hullunmyllyihin eikä shoppailu muutenkaan lukeudu huveihini. Kirjamessuilla voin kuluttaa aikaa kuuntelemalla kiinnostavia luentoja, tutkailemalla monipuolista kirjatarjontaa ja käymällä välillä ravitsemassa itseään. Tuttujakin tapaa.
Miksi sitten juuri kirjamessuilla on kivaa? Voisinhan koska vain pörrätä Itäkeskuksessa, käydä kirjakaupoissa ja istuskella kahvilla. Ensinnäkin melkein messujen koko tarjonta on kirjoja, joista niin kovasti pidän - hyvässä ja pahassa. En erityisemmin ole uutuuksien ja lähes normaaliin hintaan myytävien eeposten perään, mutta minusta on kiva ostaa edullisia ja samalla aiheeltaan ei aivan tavallisia kirjoja. Minua ei kiinnosta lähteä messuille systemaattisesti etsimään jotakin tiettyjä teoksia. On hauskaa löytää jotakin, jonka olemassa olosta minulla ei ole ollut tietoa, mutta joka syystä tai toisesta kiinnostaa.
Toisekseen luentotarjonta on monipuolista ja esitykset ovat aika lyhyitä. Voin poimia kiinnostavia juttuja ja kuulla monta samalla reissulla.
Asuukohan puserossani sittenkin pieni shoppailija?
Kuuntelin Elämä pelissä-ohjelman Langinvainion ja kahden taustavoiman keskustelun Bjurströmin johtamana. Jäi mieleen sellainen ajatus, että onni tarkoittaa kahta asiaa. Se on hetkittäistä onnen tunnetta ja sitä, että elämä on järjestyksessä. Kannattaa kuulemma panostaa jälkimmäiseen niin siitä seuraa ensinmainittuja.
Päivän pieni ilo: Eriväriset kulkuväylälle pudonneet tammenlehdet näyttivät kauniilta.
Kirjalankeemukseni ja aamusumua siirtolapuutarhan yllä tänäaamuna.
Toisekseen luentotarjonta on monipuolista ja esitykset ovat aika lyhyitä. Voin poimia kiinnostavia juttuja ja kuulla monta samalla reissulla.
Asuukohan puserossani sittenkin pieni shoppailija?
Kuuntelin Elämä pelissä-ohjelman Langinvainion ja kahden taustavoiman keskustelun Bjurströmin johtamana. Jäi mieleen sellainen ajatus, että onni tarkoittaa kahta asiaa. Se on hetkittäistä onnen tunnetta ja sitä, että elämä on järjestyksessä. Kannattaa kuulemma panostaa jälkimmäiseen niin siitä seuraa ensinmainittuja.
Päivän pieni ilo: Eriväriset kulkuväylälle pudonneet tammenlehdet näyttivät kauniilta.
Kirjalankeemukseni ja aamusumua siirtolapuutarhan yllä tänäaamuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti