Tämän blogin kirjoittamisesta

Creative Commons

Olen pitänyt tätä blogia vuodesta 2014 lähtien. Tapanani on ollut linkittää postaukseni Facebookiin, joten ainakin osa kavereistani on saanut tiedon uusista teksteistäni ja ehkä jotkut muutkin. Ensimmäisiä kirjoitusvuosia leimasi sairastamani syövät, lymfooma ja leukemia. Ne olivat tämän blogin kulta-aikaa. Näille teemoille tuntui oleva kysyntää. Olen kuitenkin sitkeästi kirjoitellut ja tästä puuhasta on tullut osa identiteettiäni. Tällaiselle suht tuoreelle eläkeläiselle blogin kirjoittaminen on tärkeä osa elämää. 

Creative Commons

Olen julkaissut yli 3 000 postausta. Kommentteja on tullut noin 3 000. 

Sivulatausten määrä ei ole juurikaan luontaisesti kasvanut näiden vuosien aikana. Luultavasti moni - ehkä aikoinaan uskollinen - on lukija on kyllästynyt teksteihini. 

Tämä puuha on vastavuoroista siten, että blogi kuolee, jos sillä ei ole lukijoita. Pöytälaatikkokirjoittaminen ei ole minun lajini. En osaa suhtautua kirjoittamiseen siten, että blogini suosio olisi minulle yhdentekevää. Koen, että voin tuottaa jotakin annettavaa yhteiskunnalle, jos tätä julkaisuani luetaan. Suosio, kun sitä on, tuottaa minulle tietysti mielihyvää. On mukava tuntea saavansa vielä jonkin verran näkyvyyttä vaikka eläkkeellä olenkin. 

Olen yrittänyt tekohengittää blogiani kutsumalla uusia kavereita facebookiin niistä kaverien kavereista, joiden kanssa minulla on vähintään kohtuullisesti yhteisiä kavereita. Olen tullut huomaamaan, että Facebook rajoittaa voimakkaasti tällaista alustan hyödyntämistä tiedottamiseen. Se tulee ilmi siten, että kun lähetän kaverikutsuja jonkun kaverini kaveriluettelosta, Facebook antaa sen tapahtua jonkin matkaa, mutta jäädyttää sitten sivun jatkon pois näkyvistä. Tätä tapahtuu jatkuvasti, joten kyse ei voi olla satunnaisesta jumituksesta. Naamakirja jäädyttää myös oman sivuni, kun etsin sieltä kaverilähteitä. Ilmeisesti Facebookin algoritmit on suunniteltu ohjaamaan tällaista aktiviteettia maksullisen mainonnan puolelle. Outoa että maksuttomuuden katto tulee vastaan jo näin pienessä volyymissa. 

Minulla on ollut viimeaikoina kirjoitusvire ollut hakusissa. Kuten olette huomanneet, olen julkaissut uudestaan vanhoja tekstejäni viime päivinä. Homma on lähtenyt käsistä. Olen postannut kymmeniä juttuja päivässä. Se on ehkä tuntunut seuraajista siltä kuin olisi vakava vesivuoto kotona. On muuten ollut tylsää ja aikaa vievää rutiinia, mutta toisaalta kummallisen koukuttavaa puuhaa.