Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 28. elokuuta 2018

Entä jos ...?


Ihmisen toimien merkityksestä ilmastomuutoksessa ollaan huolissaan. Tarvitaan viljelypinta-alaa ihmisten ruokkimiseen ja metsiä sitomaan hiilidioksidia.

Mieleeni juolahti, että entä jos kaikki ihmiset sijoitettaisiin erittäin korkeisiin kerrostaloihin. Yritin selvittää, kuinka paljon ihmisiä mahtuu yhteen noin kilometrin korkuiseen pilvenpiirtäjään. Löysin verkosta hassun ajatuskokeen. Artikkeli The Number of People You Can Fit in the World's Biggest Buildings Is Staggering kertoo, että kaikki maailman 7,4 miljardia ihmistä voitaisiin sijoittaa kuutioon, jonka sivun pituus on 1.366 metriä.

Rakennus ei veisi Manhattanilla tilaa kuin muutaman korttelin verran. Tilaa tosin olisi kullekin vain ruumisarkun verran. Eläminen noin olisi tietenkin mahdotonta, mutta ajatusleikki kertoo minulle, että peli ei ole pelattu, jos niin halutaan.

Vierailin muutama vuosi sitten Berliinissä suojatilassa, joka oli rakennettu kylmän sodan aikana ydinasehyökkäyksen varalle. Ehkä noin yhden koulun kokoisessa tilassa oli yhdessä kerroksessa tilapäinen koti noin kahdelle tuhannelle hengelle. Tarjolla oli tosin vain kerrossänkyjä, käytäviä, saniteettitilat ja muonituspiste. Happea olisi tositilanteessa riittänyt kahdeksi viikoksi.

Onneksi berliiniläistä suursuojaa ei ole koskaan tarvittu. Sellaista ihmiskoetta ei tiettävästi ole järjestetty, jossa 2.000 ihmistä olisi joutunut tulemaan toimeen keskenään moisissa olosuhteissa edes viikkoja.

Ihmiset tulevat nytkin toimeen kerrostaloissa. Miksi se ei voisi onnistua myös jättiläistaloissa?

Jos ihmiset eläisivät ja työskentelisivät vaikkapa 10.000 supertalossa , ei käsittääkseni tarvittaisi nykyisen kaltaista infrastruktuuria paikasta toiseen siirtymisiä varten. Kaikilla olisi myös luonto lähellä. Metsää ja peltoa riittäisi.

Eivät suuret ajatukset päätä halkaise.








Ei kommentteja: