Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 31. elokuuta 2018

Väkisin vääntöä


Laittauduin tänään hereille yhdeksän tienoissa. En saanut yhdeksän tunnin uniannostani, joka tuntuu olevan  tarvitsemani vähimmäismäärä tällä hetkellä. Sain unen puolikkaalla pillerillä. Aika myöhään tosin aloitin.

Olen niin väsynyt. että en jaksa tehdä mitään paneutumista vaativaa. Puuhastelen niitä näitä, luen ja varmaan kuntoilen. Yritän olla kohtuullisen aikaansaamaton. Koetan olla nukahtamatta.

Toivon saavani sisäisen kelloni säädetyksi tolkullisempaan asentoon ja voivani lopettaa unilääkkeen käytön. Puolesta yöstä aamuyhdeksään voisi olla hyvä rytmi.

Huomasin äskettäin unilääkkeen tuoteselostetta lukiessani, että minä ei saisi käyttää kyseistä ainetta ollenkaan. Syyksi riittää jo se, että minulla on uniapnea. Olen käyttänyt tsolpideemia pitkään. En osaa arvioida, mitä haittaa siitä on apneani vuoksi ollut, mutta hyvä siitä varmasti olisi päästä irti.

Tuolla on suo ja tuolla vetelä. Jos käytän tsopideemia puolesta yhteen tablettia kerrallaan, saan melko varmasti nukutuksi ihmisten aikoihin, mutta joudun hyväksymään lääkkeen haitat. Jos en käytä, unirytmini voi heitellä. Saatan olla illalla huolissani unen saamisesta, ja valvoa sen vuoksi.

Yrittänyttä ei laiteta. Stonehengen paadet on joskus saatu paikoilleen. Ei sitäkään päivässä tehty. Jospa tämäkin vääntö joskus onnistuu.

 




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen kuullut sellaisenkin homman kuin oleminen "joutilaan renkinä". Sitä pestiä kannattaa tavoitella ite kenenkin ��

Heikki Honkala kirjoitti...

Siihen olen tainnut päästä :). Pitää kai opetella ottamaan kaiken siitä irti.