Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 27. elokuuta 2018

Lieskoja, pauketta ja jylinää



Huomasin Turun Sanomista, että Patterihaassa järjestetään Puolustusvoimat 100 -juhlavuoteen liittyvä taistelunäytös. Paikka oli sopivan kävelymatkan päässä, joten päätin yhdistää huvin ja hyödyn.

Tilaisuuden oli määrä alkaa klo 15.30. Olin paikalla vähän kolmen jälkeen ja mielestäni ajoissa. Tapahtuma oli kuitenkin niin suosittu, että jouduin jonottamaan seuraavaan näytökseen. Odottaessa oli hauska seurata järjestelijöinä olevien varusmiesten ja reserviläisten (kai) puuhia. Oma palvelus on kaukana takanapäin, mutta toiminta näytti hyvin tutulta ja koomisen kotoisalta.


Laajan kentän reunaan oli asennettu katsomo ja viistosti sen eteen kahdelle puolelle iso näyttöruutu. Kokonaiselämystä vahvistettiin hyvin tehokkailla kaiuttimilla. Esitykseen osallistui kaksi miehistönkuljetusautoa, panssarivaunu ja pieniä vihreitä miehiä erilaisine aseineen. Yleisölle jaettiin korvatulppia.

Meteli oli hirmuinen. Tuntui, että äänet vapisuttivat maata. Pyroefektejäkin käytettiin. Laivasto ja lennosto osallistuivat tapahtumiin screenien ja kaiuttimien välityksellä.

Joku upseeri kertoi Turun Sanomien haastattelussa, että Puolustusvoimat haluaa näyttää, että kansa saa verorahoilleen vastiketta. Ehkä tällainen spektaakkeli luo uskoa puolustuslaitokseen ja sopiihan se juhlavuoteen. Viihdyttävyys kuuluu ajan henkeen. Tapahtuma järjestetään viisi kertaa eri puolilla Suomea.

Ennen vanhaan armeijan näytöksissä pystytettiin telttoja ja painittiin sotakoiran kanssa. Tärkeää oli, että kaminan piipusta tuli savua melkein ennen kuin teltta oli pystyssä.








2 kommenttia:

Riitta kirjoitti...

Painonhallinta on vaikea asia. Varsinkin kun on syöpähistoria, sekä oma että läheisten. Minä olen parantunut Non-Hodgkin lymfoomasta ja minulta on myös leikattu pois tutkimuksissa sattumalta löydetty munuaissyöpä. Äitini ja puolisoni ovat kuolleet syöpään. Muistiini on pysyvästi tallentunut heidän kuihtunut olemuksensa viimeisinä elinkuukausina ja -viikkoina. Jos yritän laihduttaa, niin oma mieli panee vastaan, ehkä elimistökin. Nuori erikoistumassa oleva lääkäri sanoi minulle, että olen lihava - omasta mielestäni vain ylipainoinen (painoindeksi 29). Ikääkin jo yli 70 v. Totesi vielä, ettei liikunta laihduta. Uskon kuitenkin itse, että kohtuullinen liikunta auttaa painonhallinnassa ja luultavasti jopa terveempänä pysymisessä.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos viestistäsi Riitta. Onpa sinulla hurja syöpähistoria. Olet ollut sekä potilaana että rinnallakulkijana. Jälkimmäinenkin on rankkaa.
Eikös 29:ä voida pitää lievänä ylipainona. Kuntoilu on varmasti hyödyllistä, vaikkei laihtuisikaan. Jakselehan!