Painovoimasyndrooma

Minulla on painovoimasyndrooma. Kun olen voimissani eikä ole liian kiire, jaksan säännöstellä syömistäni. Päinvastaisessa tilanteessa painoni nousee. Pelkkä kiirekin riittää. Elimistöni on varastoivaa lajia.

Painoindeksini on punaisella. Se ei ole hyvä juttu. Kun en kuollut syöpään, voin kupsahtaa johonkin muuhun, viimeistään vanhuuteen.

Sain aikoinaan painoni kuriin Kiloklubin avulla, mutta en pysyvästi. Painoni laski huomattavasti pitkän ajan kuluessa. Kun oli aika vakiinnuttaa tilanne, konstit olivat hukassa. Tuli lunta tupaan.

Syöpäseuranta ei velvoita minua elämään terveellisesti. Ajattelen kuitenkin, että minut on suurella panostuksella toistaiseksi pelastettu ja siksi minun olisi syytä pitää huolta itsestäni.

Harmittaa kun hengästyn kovin nopeasti.

Olen ajoittain saanut kuntoilurutiinin toimimaan. Äskeisellä maakuntamatkalla se taas lysähti. Sen jälkeen olen tuntenut itseni liian väsyneeksi aloittaakseni taas. Olen tehnyt sairaalassa oppimiani liikesarjoja, kävellyt ja polkenut kuntopyörää. Kuminauhajumppa on auttanut olkapäävaivoihin.

Jos eläkeläisellä on kiire, syy on oma. Minulla pitäisi olla hyvät edellytykset huolehtia terveydestäni. Voimani ovat kuitenkin huomattavasti vähäisemmät kuin ennen syöpiä. Joudun kiinnittämään huomiota riittävään lepoon ja uneen.

Huilaamiseenkin pitää oppia. Omat rajat on tunnistettava.

En ole vielä toipunut äskeisestä reissaamisesta. En viitsi alkaa vielä paneutua liikkumiseen. Se voisi lisätä väsymyksen tunnetta.

Liityin eilen Kiloklubiin. Jos jaksan kirjata ruuat, juomat ja liikkumiset, järjestelmä pitää huolen lopusta. Aterioida voi aivan hyvin ja silti on helppo pysyä ruodussa. Nyt ohjelmassa näyttää olevan olevan myös sellainen vaihde, jolla paino pidetään ennallaan. Toivottavasti pääsen joskus käyttämään sitä.

Onko elopainon ja elinvoimien suhde vakio?