Maj Lind -pianokilpailu: toinen välieräpäivä

 

Kuva No-longer-here Pixabaystä

Välierätulokset julkaistiin eilisiltana. Nämä arviot on kirjoitettu ennen tutustuin niihin. 

Kolmannessa välierässä soittivat Yuewen Yu, Aleksei Zaitsev ja Michelle Candotti.

Yu kuuluu kategoriaan nuorena valmiit huippupianistit. Volyymi vaihteli laajalla skaalalla. Ote hienostunut. Tulkitsi ilmeikkäästi säveltäjien tarinoita. Tosin Tarkiaisen Tenderness ei mielestäni yltänyt Makin luokkaan. Kokonaisvaikutelma on hieman pedaanttine. Pieni anarkia voisi olla tehokas mauste. Tuomaristo päättäköön, riittävätkö hänen tulkintansa jatkoon.  

Ainoan välieriin selvinneen suomalainen Zaitsevin soittoa luonnehtii - uskallanko käyttää termiä? - miehekkyys. Se oli jämptiä ja uljasta, mutta hän osoitti ohjelmassaan myös kykynsä herkkään ilmaisuun. Tulkinta oli ilmeikästä. Zaitsev loi myös puhuttelevan tunnelmallisia näkyjä. Chopin hipoi paikoin rymistelyä, mutta Rahmaninov kaikui kumean komeasti ja paikoin helkytellen. Loppukisaan pääsee vain kuusi muusikkoa eli portti on ahdas. Toivottavasti Zaitsev yltää mukaan. 

Candotti toi lavalle tulista ja tappuraista draamaa, eteläeurooppalaisen voimallista kiihkeyttä. Osaa hän tarvittaessa soljuvasti leikitelläkin. Vastavuoroisesti hän yltää myös elegiseen tyyneyteen. Tunneskaala tuntuu kuitenkin painottuvat räiskyvyyteen. Hän kuljettaa tarinoita taitavasti resitoiden. Äärettömän taitava pianisti. Jos hänen soittoaan pitäisi yhdellä sanalla kuvata, sanoisin, että hurjuus on hänelle ominaista. Jury saattaa arvostaa tällaista persoonallisuutta. Mene ja tiedä. 

Neljännen välierän muusikot olivat Jun Hwi Cho, Kevin Chow, Bogdan Dugalić ja Théotime Gillot.

Cho on kisan toinen rohkelikko, joka uskalsi sisällyttää ohjelmaan improfisaation. Sillä hän aloitti. Kuulimme rauhallisen kuplivaa ja tunnelmoivaa musiikkia. Kieltämättä se kuulosti viihteeltä, joka sopisi johonkin tilanteeseen taustamusiikiksi. Jury punnitkoon sen arvon. Sibeliuksen impromptu soi kauniin holvimaisesti. Cho saa flyygelin laulamaan. Tulkinta on ilmeikästä. Täysverinen muusikko, varmaan loppukilpailuainesta. 

Chow sai käyttöönsä jykevän Bösendorferin, mutta soitti alkuun Tarkiaisen teosta hauraan eteerisesti. Kyllä hänellä fortekin on hallussa, ilmeni myöhemmin. Kokonaisvaltaisen rikasta pianismia. Jokainen sävel tietää paikkansa. Fraasit rakentuvat itsenäisesti, mutta kuitenkin osana kokonaisuutta. Maestro tämäkin. Onneksi en ole tämän kisan portinvartija. 

Dugalić on taitava pianisti ja rakentaa jylhiä struktuureja. Virtuoosi. Hän vaikuttaa forte-pianistilta, kovanäppiseltä. Hän voisi paneutua erityisesti lyyrisen ilmaisun kehittämiseen. Tai miten lie? Ehkä kappalevalinta ei anna juuri tilaisuuksia tämän puolen taitojen osoittamiseen. Ilmeikästä hänen ilmaisunsa silti on. 

Gillet kuljetti teemoja taitavan ilmeikkäästi. Erinomainen pianisti, eikä muu olisi mahdollistakaan, koska karsinta kilpailuun on ankara. Pidin hänen "voimankäytöstään", sillä hän ei ujostellut pianissimoakaan, vaan soitto soljui kauniisti tarkoituksenmukaisella painolla volyymista toiseen. Hän ei maustanut ohjelmaansa ylenpalttisella takomisella. Tosin kyllä hän Prokofievissään rymisteli tosissaan. Hänen kompositionsa olivat eheitä. Runollisuutta. Upea nuori pianisti. 

Amatööri nostaa kädet pystyyn. Voiko näistä mestareista valita kuutta parasta? 

Tuomaristo näkee ja kuulee paljon minua enemmän. He tekevät valintansa ja sitten pulinat pois. 

Veikkaan kuitenkin, että eri kokoonpanoinen jury saisi hieman erilaiset tulokset, varmaankin kuitenkin samansuuntaiset.