Sota keittiössä

Kuva Kreingkrai Luangchaipreeda Pixabaystä

Tästä vieraslajista on päästävä eroon. Lupiinit rehottakoon teiden varsilla, kun kauniita ovat, mutta nämä viholliset rikkovat kotirauhaa. Ovat salakavalasti tunkeutuneet keittiöömme. 

Ajattelin ensin, että paikallinen sukupuutto hoitaa ongelman, mutta taitaa kestää tämän sesongin verran ellen saa kantaa nitistetyksi. 

Olen siirtynyt reservistä tositoimiin. 

Netistä löytyy konsteja banaanikärpästen tuhoamiseksi. Osa toimii auttavasti tai ei juuri ollenkaan. Tai banaanikärpäsiksi noita kutsutaan, mutta voihan se olla jokin muukin laji. Banaaneja ei ole meille ostettu viime aikoina. 

Yksi ase on tehokas, mutta vihollinen on osoittautunut sitkeäksi. Imurimme pysyy toistaiseksi keittiössä. 

Se on ase, jota käytän välttämättömissä taisteluissa. Tästä pyssystä ei tosin lennä mitään ulos. Tässä ratkaisee imukyky. 

Monihedelmämehusta eivät seuralaisemme juuri välitä. Mitä nyt välillä kokoontuvat pienenä ryhmänä lautasen reunoilla. Alkoholiton olut toimii hieman paremmin, mutta ei ratkaise sotaa. Sittiäiset eivät juutu nesteeseen, mutta voin väijymällä ja hitain liikkein napsia niitä imurilla. 

Samaan tapaan metsästän niitä myös seiniltä ja ikkunasta. Silloin kun ne pöllähtävät ilmaan, sohin niitä lennosta. Sekin onnistuu aika hyvin. Ovat aika hitaita. Pistomiekkailua. 

Ovat kovin pieniä, viheliäiset. Silmä ei tahdo erottaa, onko kärpänen, tahra vai naulanreikä, mutta hyökkäämällä se selviää.  

Kun tappaminen taukoaa, on tanner puhdistettu.

Mutta ei se siihen lopu. Jonnekin niitä jää lymyilemään. Riittääköhän kaksi? Naaras laskee kuulemma 500 munaa ja niistä kehittyy kehittyy kärpäsiä viikossa (tai parissa?) Elävät noin 30 päivää.

Taitaa yksi pariskunta riittää.

Sisyfoksen tehtävä!

Aika vähän niitä suursodan jälkeen ilmaantuu, mutta ilmaantuu kuitenkin. 

Paljonkohan lienee munia kypsymässä uusiksi parviksi? Luultavasti paljon. 

Rauhansopimukseen ei näiden kanssa pääse.