 |
| Kuva OpenClipart-Vectors Pixabaystä |
Näin eläkkeellä ollessa tuntuu kristallisoituvan mieleen, mikä menneessä elämässä on ollut merkityksellisintä.
Koen itseni onnelliseksi, koska olen saanut perustaa perheen vaimoni kanssa ja että olemme saaneet lapsia, sittemmin lastenlapsiakin.
Nyt tunnen, että se vaihe, jolloin lapset (tai lapsia) oli vielä kotona, oli ehdottomasti elämäni kohokohta. Vaikka on ollut hankalia vaiheita, kiirettä ja vaivaa, sitä aikaa kaipaan, vaikka tiedän, että voimani eivät enää riittäisi.
Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois. (Ps. 90:10)
Nyt toivoisi, että voisi korjata menneen ja priorisoida tekemisiä paljon voimakkaammin lapsien näkökulmasta. Työura, harrastukset yms. tuntuvat nyt aika toisarvoisilta perheen rinnalla.
Tämänhetkisen vaiheen lopussa saan toivottavasti siivet.
2 kommenttia:
Kaunista. ♥️ Tärkeä muistutus!
Kiitos 🙂
Lähetä kommentti