Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 31. lokakuuta 2014

Halloween -katse







Minä olen vanhan liiton miehiä, enkä syty näistä nykyisistä Halloween -hössötyksistä. Lapsuudessani Pyhäinpäivä oli tarkoitettu vainajien muistamiseen eikä siihen liittynyt mitään humoristista. Tämä kepposhirviöily tuntuu päälle liimatulta. En tiedä, olisiko asenteeni toinen, jos sitä olisi nähnyt lapsesta saakka. Ei virpojiakaan liikkunut lapsuudessani, mutta niihin olen paremmin tottunut. Siinä ilmiössä on minusta jokin pyhän kosketus mukana. Halloween liittyy tietääkseni myös kristilliseen perinteeseen, mutta vaikuttaa karanneen kaikessa kaupallisuudessaan ja ilveilyssään kovin kauaksi alkuperästään. Eihän huumorissa ja keppostelussa sinänsä mitään, mutta luulen nykymenon saavan Pyhäinpäivän alkuperäisen aiheen unohtumaan.

Kun puhutaan muistelemisesta, se ei oikeastaan voine kohdistua kuin niihin vainajiin, jotka on tuntenut heidän eläessään. Minun kohdallani tarkoittaisi tässä tapauksessa edesmenneitä kahta mummoani, ukkiani, enoani, tätejäni, setiäni ja veljeäni. Vaimon puolelta mukaan tulisi hänen edesmenneet vanhempansa, tätejä, ehkä yksi eno sekä serkku.

Tarkemmin ajatellen muistoja on myös sellaisista vainajista, joita muut ovat muistelleet ja joista on jäänyt valokuvia. Talvisodan viemä isoisäni kuuluu ilman muuta muisteltavien joukkoon. Samoin isäni isovanhemmat hänen isänsä puolelta. Niin, vanhemman veljenikin olen tavannut vain siten, että olemme olleet samassa sylissä, eri puolilla äidin vatsanahkaa. Veljeni kuoli vauvana ennen syntymääni. Tuntuu siltä, että muisteleminen on luontevampaa, kun on kuullut muiden muistoja kyseisistä henkilöistä. Pelkän valokuvan perusteella on vähän hankalaa. Isäni äidin vanhemmistä on valokuva, mutta he ovat kuolleet niin varhain, etten muista kenenkään heitä muistelleen. Äitini isovanhemmista Juhon tapaamista äitini on muistellut, mutta Almasta en muista näin kuulleeni. Äitini äidin vanhemmista on hänen kauttaan molemmista muistoja. Näinköhän tämä muistelemisen kehä piirtyy. Muistellaan vainajia ja muistoja.

Nämä rähmäsilmäni taitavat sopivan paremmin kauhagalleriateemoihin, joten olkoon Halloween -katseita. Pientä muutoskykyä minussakin. Jos joku haluaa askarrella näistä kauhunaamioita, niin olkaa hyvä.  


Yksi olettamus unien tarkoituksesta lienee se, että unet valmistavat meitä tosikoitoksiin. Tätä teoriaa vahvistaa se, että näin painajaisunta opettajan elämästä. Se liittyy jopa suoraan tilanteeseeni, koska opiskelijat pitivät esityksen, jossa ei ollut mitään asiaan liittyvää sisältöä. Toivottavasti näin ei käy ensi viikolla. Lisäksi luokassa oli vääriä opiskelijoita ja välillä kävi joku aikuinen hakemassa yhden tai pari opiskelijaa pois. Jostakin syystä tiesin, että hän ei ollut opettaja. Taisi joku toinenkin käydä, koska kysyin, ovatko he tarkastajia. Näitä ei ole minun opettajan urani aikana näkynyt, joten ajatus lienee omilta kouluvuosiltani. Kun lähdin luokasta, jouduin toteamaan, että koulu on valtavan iso ja siinä on paljon siipirakennuksia. En olisi osannut kulkea ilman toisten opettajien opastusta. Lopulta päädyin johonkin puiston kaltaiseen tilaan, jossa serkkuni piti tummassa puvussa puhetta tilaisuudessa, jossa minä olin aikaisemmin puhunut. Se liittyi johonkin laitteeseen, jonka tarkempaa olemusta en muista. Mihinkähän tämä vaihe minua harjoitti?











2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei! pienoinen korjaus, halloweenia vietetään pyhäinpäivän aattona ja pyhäinpäivänä muistelleen edelleen näitä pois nukkuneita läheisiä.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Anonyymi täsmennyksestä. Näin lienee.