Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 20. lokakuuta 2014

Surullinen tarina, värisuora sekä satu "Joulupukki ja kymmenen apinaa"

Kuulin eilen eräästä tuntemastani, minua hieman nuoremmasta miehestä, joka kuoli syöpään kolme vuotta sitten. Imusolmukesyöpä hänelläkin. Hänellä prosessi oli kestänyt seitsemän vuotta. Hän oli saanut terveen paperit useamman kerran, mutta lopulta hävisi taistelun. Lopulta vatsa oli avattu leikkausta varten, mutta oltiin jouduttu toteamaan, että mitään ei ole tehtävissä.

Markulla oli ihailtava asenne. Hän oli rakennusalalla. Vielä kuolinpäivän aamuna hän oli tilannut kolmeen taloon kattotuolit. Kuulostaa Lutherin suhtautumiselta. Hänhän totesi istuttavansa tänään omenapuun, vaikka tietäisi, että huomenna tulee maailmanloppu.

Minä alan olla voittanut ensimmäisen kierroksen, mutta jatkosta ei tiedä kukaan, paitsi Luoja Taivaassa. Yritän elää tätä päivää ja suhtautua valoisasti tulevaan.


Sain taas värisuoran Kiloklubin urheiluosastolla. Liikkumista oli riittävästi ja se oli kelvollisen monipuolista päättyneellä viikolla. Tunnen, että kuntoni paranee. Se kannustaa jatkamaan. Toivottavasti into säilyy.


Sairausloma päättyi eilen. Koittaa tärkeä taite, kun palaan töihin. Menen tänään valmistautumaan ja tilaisuuteen, jossa kerrotaan henkilöstökyselyn tulokset. Huomenna minulla on jo oppitunteja eli tositoimet alkavat.


Tässä on kuulijan iästä päätellellen yhdeksän vuotta sitten kertomani satu, joka sopinee tähän, kun joulu jo kohta lähestyy.

Joulupukki ja kymmenen apinaa

Viisivuotias tyttärenpoikani pyytää mínua aika usein kertomaan sadun. Jouluaattona syntyi tällainen. Pari aikuista poikaani avusti hiukan. Tuli jotakin hässäkkaa ja satu loppui osaltani kesken, mutta jospa nyt keksisin lopetuksen. Joten seuraavaan tyyliin ...

Joulupukki matkusti jouluaattona talosta taloon. Porot vetivät rekiä, joissa oli pukin lisäksi tietysti tonttuja ja lahjoja. Kas kummaa. Seuruetta vastaan tuli kymmenen apinaa - Suomen lumisessa talvessa (apinat olivat poikani panos juttuun tässä vaiheessa). Surku tietysti tuli näin hyväluontoisella vanhuksella palelevia luontokappaleita kohtaan. Onneksi yksi reki oli jo tyhjentynyt lahjoista. Apinat siis kyytiin ja matka jatkukoon. Seuraavaan kymmeneen talouteen voitaisiin antaa elävä apina kuhunkin noin kuin kaupanpäällisiksi.
Seuraavalta polvelta tuli sitten ajatus Korkeasaaren Repestä, joka liikkui Vanhankaupungin lahdella kadonneita apinoita etsiskellen. Joulupukin seurue oli nyt lähestymässä Nepposen taloa. Tällaisessa interaktiivisessa satuilussa pitää aina välillä saada apua ja niinpä kysymys kuului, olivatko Nepposen lapset kilttejä vai eivät? Tästä riippuisi, jaettaisiinko risuja vai lahjoja. Ankara vastaus kuului, että tuhmia olivat.
Tullaan sitten Nepposen ovelle ja aletaan tarjoilla piiskoja asianomaisesta reestä palautteeksi menneestä vuodesta. Ja lapset riemastuvat. Toimeliaita kun kaikesta menneestä huolimatta ovat, keksivät he heti, että niistähän voidaan tehdä luutia myytäväksi ja rahaa saadaan. Pukkiakin alkoi hymyilyttää. Siten tapahtui äkkinäinen käänne. Korkeasaaren Repe ilmestyi portille ja katsoi epäuskoisena yhdessä reessä istuvia apinoita.
Nyt siis pitäisi keksiä loppu sadulle.

Joulupukilla oli toki asiassa hyvä omatunto, mutta tilanne sai hänet tuntemaan itsenä hyvin kiusaantuneeksi mikä sai hänet näyttämään syylliseltä Repen silmissä. Piiskoja saaneet lapsetkin kysyivät joulupukilta, että ovatko nuo apinatkin lahjoja. Joulupukki mietti kuumeisesti selitystä tilanteeseen. Selkeä vastausthan hänellä kyllä olisi, mutta mistä todistajat asiaa vahvistamaan. Tontuista ei satuolentoina olisi siihen apinoista nyt puhumattakaan.
Silloin pukilla välähti. Olihan nyt satanut lunta koko illan ja Repelle hän voisi näyttää paikan, jossa hän oli apinat kohdannut. Jäljet vahvistaisivat varmasti hänen sanansa. Hän toteaa Repelle, että tilanne kyllä näyttää varmaan epäilyttävältä, mutta hän voi selittää asian. Siihen Repe, että jollei hän joulupukin sanaa usko niin kenen sitten. Silloin pukinkin mieli huojentui. Asia selvisi sitten parhain päin. Repe alkoi miettiä miten apinat saadaan palautettua Korkeasaareen.

Joulupukki oli ollut hiukan suruissaan piiskalahjoista, lapset kun tuntuivat niin tomerilta. Nyt hän keksi, että lapsethan voisivat lähteä auttamaan Repeä apinoiden kuljettamisessa Kokeasaareen ja joulupukilta kyllä joutaisi reki ja poroja auttamaan. Lasten vanhemmat suostuivat heti tuumaan. Sen lupauksen he ottivat lapsilta, että seuraavana vuonna ei saisi tulla aihetta piiskoihin.

Sen pituinen se, on kai tapana todeta lopuksi.            



Ei kommentteja: