Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 23. lokakuuta 2014

Toinen oppituntipäivä

Eilen oli töihin palaamisen jälkeen toinen päivä, jolloin minulla oli oppitunteja. Hyvin jaksoin molemmat tuntiparit pitää. Molemmat kurssit ovat sellaisia, että sijaiseni on jo vetänyt niitä edellisen jakson ajan. Päästäkseni kärryille pyysin opiskelijoita kuvaamaan kirjallisesti, mitä ovat oppineet ensimmäisellä jaksolla. Näin sain kuvan siitä, missä tilanteessa opiskelijat ovat. Opitun taso vaihtelee.

Koen ensimmäisen toimenpiteen olevan kaikkien opiskelijoiden saattamisen samalle lähtölavalle jatkoa varten. Haasteellista siinä on se, että jos kertaan ensimmäisen jakson asiat, ne jo osaavat opiskelijat turhautuvat. Toisaalta vapaatuntien antaminenkaan ei ole joka suhteessa mielekästä. Jos sellainen aiheuttaa hyppytunnin, opiskelijoille tulee kiusaus lähteä jo kotiin.

Ensimmäisen ryhmän kanssa oli vain paritunnin puolikas, koska he olivat lähdössä risteilylle erään toisen opettajan johdolla. Jälkimmäinen luokka sai vielä tehtäväkseen kirjata kolmen hengen ryhmissä tarvittavat oppimisaiheet sekä tehdä ehdotuksia kaikkien saattamiseksi samalle lähtölavalle. Monenlaisia ehdotuksia tuli, mutta ei erityisen innovatiivisia. Luultavasti tulen kokeilemaan yhteisvastuullisuutta siten, että opiskelijat saavat ryhmissä paikata tietojaan. Näin jo osaavien tiedot saadaan käyttöön. Itse voisin kulkea ryhmästä toiseen syventämässä tietopohjaa. Lopuksi voisin pitää suullisen tentin kullekin ryhmälle ja varmistaa sillä tavoin, että kaikki osaavat riittävästi.



2 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Tuntuisi hyvältä idealta, tuo ryhmähomma.

Heikki Honkala kirjoitti...

Joo, toivotaan, että saan opiskelijat moitivoitumaan. Porkkanana voisi olla, että suullisella tentillä ryyditettynä voisi saada ensimmäisen jakson poissaolot ja tietoaukot kuitatuiksi. Jos ryhmätyö sujuu, voisivat jatkaa muitakin kurssin juttuja samoissa ryhmissä.