Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 25. lokakuuta 2014

Kirjamessuilla

Kirjoitan tätä perjantai-iltana, mutta aion julkaista tämän vasta huomenna. Yritän siis kirjoittaa kuin eilisestä.

Olen kiivennyt järjestelmällisesti portaitamme meille seitsemänteen asuttuun kerrokseen ja tullut myös alas samaa reittiä. Vain saunareissulla tai muutoin seurassa olen käyttänyt hissiä. Kiipeäminen ylös kestää parisen minuuttia ja alas tuleminen hieman vähemmän. Luulisi, ettei alas tuleminen ole erityisen ihmeellistä liikuntaa, mutta kyllä sen pohkeissa tuntee. Siksi kai sillekin on Kiloklubissa oma momenttinsa.Huomasin illalla hämmästyksekseni Kiloklubiin kirjauksia tehdessäni, että olen käyttänyt tällä viikolla kotiportaikossa kulkemiseen jo puoli tuntia. Ajatella, että vähästä voi tulla paljon noin pian.




Olimme vaimoni kanssa eilen Helsingin Kirjamessuilla. Jaksoin kuin konsanaan terve mies. Kuuntelimme ensin kustantamoiden edustajien keskustelua kirjoittajayhteistyöstä. Esitys keskittyi uusien tarjokkaiden kohteluun. Tekstejä tarjotaan hirmuisia määriä. Niiden käsittelemiseen menevää aikaa paljoksuttiin. Palautetta ei juuri ehditä kirjoittaa. Joku heistä kysyi, onko ok, että tekstin vastaanottoviestin jälkeen ei asiaan palata ollenkaan, jos teksti hylätään. Minusta se tuntuu hyvin julmalta, kun ajattelee kuinka paljon kirjoittajat ovat nähneet vaivaa tekstinsä eteen. Joku esiintyjistä sanoi, että on kovin vaikea lähettää hylkääviä päätöksiä. Olkoon vaan, minusta ihmisyyteen kuuluu, että vastataan. Varsinkin, kun kirjoittajan työmäärä on huomattavasti suurempi kuin tekstin arvioijan. Joku heistä sanoi, että riittää, kun lukee pari sivua saadusta tekstistä. Ei se kaikkien mielestä kuitenkaan noin yksiniittistä ole. Kysyin lopussa, että eikö olisi reilu peli, jos lähetän vain kaksi sivua, jos ette enempää jaksa lukea. Siihen ei myönnytty.

Plarasin kovasti antikvariaattien hyllyjä ja osumia tuli. Löysin etsimäni Nurmijärven pitäjän historian kolmannen osan. Siinä varmaan puhutaan minunkin tietämistäni henkilöistä. Isänikin muistaakseni mainitaan jossakin opettajaluettelossa. Sen verran olen kolmososaan jo aikaisemmin tutustunut. Tein toisenkin löydön saman firman tarjoomasta, mutta ei siitä sen enempää, koska se on toistaiseksi salaisuus.




Kolmas ostamani kirja on Ari Raunion ja Juri Kilinin teos Talvisodan taisteluja. Kirjassa kerrotaan muiden muassa Vilajoen taistelusta, jossa isoisäni haavoittui kuolettavasti sodan kolmanneksi viimeisenä päivänä. Hän menehtyi sotasairaalassa samana päivänä. Olen tosin kuullut vieläkin traagisemmasta kaatumisajasta. Eräs suomalainen oli kuollut muistaakseni parisen päivää sodan loppumisesta jossakin Suomenlahden saaressa, kun kumpikaan osapuoli ei ollut saanut tietoa rauhasta.

Vantaan Antikvariaatti oli keksinyt mainion idean. Kaikki kirjat maksavat kaksi euroa ja niitä on runsaasti. Hinnat olivat keltaisilla lapuilla, keltaisen olivat myös jaettavat muovikassit tekstein KIRJAT 2 € sekä kassahenkilöiden paidat ja heitä oli runsaasti. Hullujen päivien sovellus. Saattaa toimiakin, jos ovat saanett tavaran lähes ilmaiseksi. Ostin heiltä Robert Scoblen ja Shel Israelin teoksen Blogit ja bisnes Yritys 2.0.

Kävimme juttelemassa Nemon ständillä juttelemassa kustantaja Nina Karjalaisen kanssa. Hän oli yksi noista aiemmin kuvaamani esityksen keskustelijoista. Kerroimme ajatuksesta työstää blogini ja vaimoni sairausaikanai Facebook -kommentit kirjaksi. Hän ei uskonut näiden toimivan kirjana ellei niitä työstetä kunnolla uudestaan. Päiväkirjamaisuus toimii paremmin blogina. Hänen mielestään parempi olisi kirja uudesta alusta syövän jälkeen. Voisi ollakin hyvä aihe, mutta tuskin saan siitä riittävästi teksitä aikaan. Jos olisin riittävän innostunut blogin muokkaamisesta kirjaksi, kysyisin muiltakin kustantajilta. Katsotaan.

Ostin Nemon ständiltä hauskan, lapsille suunnatun paketin Tehdään elokuva!.Sopinee minulle, kun tunnen onnistuneeni säilyttämään jotakin lapsuuteni mielenlaadusta. Asiantuntijoiden tekemänä teos voi olla hyödyksi videoharrastukselleni. Ostimme myös yhden tuliaiskirjan.

Keltikangas-Järvisen ja Mullolan esitys oli peruttu. Valitettavasti.

Juha Seppäsen TV-sarja Suomi on ruotsalainen on innoittanut Marja Vilkon tekemään kirjan samasta aiheesta. Molemmat olivat paikalla kun aihetta käsiteltiin. Kuuntelin samantien seuraavankin saman paikan esityksen addiktioyhteiskunnasta, jossa haastattelijana oli Kalle Haatenen. Olen pitänyt kovasti hänen radio-ohjelmistaan. Olen luonut mielikuvan hänen habituksestaan Ylen sivuilla olleen kuvan ja hänen äänensä perusteella. Nyt joudun poisoppimaan tuon mielikuvan, koska hänen olemuksensa olikin erilainen. Luulin toista hänen haastateltavistaan häneksi.

Seurasimme vaimoni kanssa esityksen Vallisaaresta Vartiosaareen, jossa kolme tutkijaa kertoivat Helsingin saarien historiasta. Uutta oli minulle, että löydöksia on eniten kehämäisesti keskustan ulkopuolella. Nämäkin seudut ovat olleet saaria joskus. Kysyin Herttoniemestä löytämästäni kiviympyrästä, mutta siitä ei osattu sanoa mitään. Kysyin myös voivatko Herttoniemen muinaishauta liittyä Kalevalan tarinoihin, kuten olen jostakin lukenut. Hauta olisi vesistön lähellä, koska vainajalla piti olla reitti vesitse Kalevalan kuvaamaan Pohjolaan. Tämän ei uskottu pitävän paikkansa. Olin ollut siinä käsityksessä, että suomalaiset ovat tulleet Virosta, kun siellä alkoi olla ahdasta. Toki olen tiennyt, että muualtakin on tänne tultu. Tuo Viro-teoria kumottiin. Meille kerrottiin, että täällä on asuttu jatkuvasti jääkaudesta lähtien.

Kuuntelimme samantien seuraavankin esityksen, jossa hollantilaista Lieven Almeelia haastateltiin kirjailijoiden Helsingistä sotia edeltävältä ajalta, jota aihetta tämä on tutkinut. Oli hauskaa taas kuulla aikuisena suomen oppineen puhuvan kieltämme erittäin sujuvasti ja erinomaisesti sen halliten.

Olen saanut röntsytaudin. Nenä räkäinen ja kurkku hieman kipeä. Tänään ei aio mennä messuille vaan keskittyä taidehistoriaan.

Ei kommentteja: