Takapakkia, maalauspohdintaa, suomalaisia lapsisotilaita ja Davidin Horatiusten vala

Rähmiminen on palannut. Aamuisin vasen silmä on muurautunut ja tänään huomasin rähmän jälkiä. Päivisin silmät ovat märät. Käytin äskettäin antibioottisia lääkkeitä Oftan Akvakolia päivätippoina ja Oftan Chloraa yövoiteena. Hoito piti lopettaa, kun oireet katoavat ja niin kävi parissa päivässä. Päivätippoja sai laittaa vielä vähän aikaa. Olisi ilmeisesti pitänyt jatkaa vielä varmuuden vuoksi. Pitää ottaa kuuri uusiksi. Onkohan syöpähoidoista jäänyt jokin mekanismi, joka käynnistää tulehduksen uudestaan vai eikö rähmimisen syy ehtinyt tulla hoidolla vielä tapetuksi?


Mietin seuraavaa "tassuteosta". Haluaisin tehdä sellaisen sommitelman, jossa olisi taas neliöteema, mutta vähemmän silmiinpistävänä kuin edellisessä. Yritän saada erikokoisia neliöitä - vähintään kahta kokoa - toimimaan yhteen. Tässä voisin hakea mallia suorakaidemaalausten grand old manilta Piet Mondrianilta. Hän tosin saa monimutkaisetkin sommitelmat toimimaan, mihin tuskin pystyn. Varmaan yritän yksinkertaisempaa.


Olen lukenut Timo J. Tuikan järkälettä Kaarlo Hillilästä, joka oli Urho Kekkosen ehkä läheisin ystävä. Hillilän elämä on ollut uskomattoman vaiheikas. Kirja johdattelee mainiosti myös Suomen 1900-luvun alkupuoliskon poliittiseen historiaan. Hillilä oli parikymppisenä jo kolmen sodan veteraani. Hän osallistui kansalaissotaan, Pohjan Poikien sotaretkeen Viron tueksi sekä Suur-Suomen luomisyritykseen. Surullisin vaihe hänelle oli noilla retkillä se, kun joutui jättämään Viroon 15-vuotiaan veljensä, joka oli siellä hänen taistelukumppaninaan. Veli todennäköisesti kaatui ja makaa jossakin Viron mullissa. Hillilä toivoi hänen joskus palaavan vankeudesta Neuvostoliitosta, mutta turhaan. Suomalaisetkin ovat siis toimineet lapsisotilaina. Myös myöhemmin. Yksi sedistänikin taisi mennä posliinipoikana jatkosotaan ennen kuin varsinainen kutsu kuului. Tuskinpa oli täysi-ikäinen.

Taidehistoriaa ja muutakin havinaa: Ankaran maskuliininen "Horatiusten vala"

Jacques Louis Davidin mahtipontinen "Horatiusten vala" on varhaisklassismin merkittävin ohjelmallinen teos, jonka valtio tilasi kohentamaan kansan moraalia. Näet teoksen tästä. Se on valtavan kokoinen, peräti 427 x 335 cm.

Teoksessa kolme veljestä vannovat uhrautuvansa isänmaansa puolesta. Miehet ovat karskeja, päättäväisiä ja urheita. Naiset esitetään pehmeinä ja alistuvina. Sommittelu on karun stoalainen. Pylväätkin ovat ankaran doorilaisia. Ihmishahmojen värikylläisyys taustan karuutta vasten tuo jännitettä sommitelmaan. Henkilöiden asennot ovat reliefimäisiä. Tunnelma on paatoksellinen.

Taustakertomus on ankara. Vain yksi veljeksistä palaa elävänä ja tappaa sisarensa, joka on vihollispuolella olleen sulhasensa kuolemaa.