Katsoin tänään ensimmäisen osan dokumentista, joka kertoo Astrid Lindgrenin elämäntarinan. Eräs asia hänen kohtalossaan tuli minua lähelle. Hän sai pojan hyvin nuorena ja jätti tämän hoitoon Tanskaan, jossa oli hänet anonyymina synnyttänyt. Myöhemmin hän katui kovasti ymmärtämättömyyttään tässä asiassa. Hän sanoi, että hänestä olisi tullut kirjailija ilman Larsiakin, mutta ei kuuluisaa kirjailijaa. Tämä hänen nuoruuden tekonsa synnytti hänen eetoksensa lastenkirjoihin.
Ettäkö miten liittyy minuun? Minä olen ollut paljon pois kotoa ja pois lasteni luota työni vuoksi. Pidän minä lapsista muutoinkin kovasti, mutta tuo poissaolo taitaa tuoda vielä lisäsyvyyttä kiintymykseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti