Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Love story 17

Hannu ja Julia istuvat rautatieasemalla juttelemassa. Hannu unohtui pitkäksi toviksi katselemaan ohi kulkevia matkalaisia. 

Olet ihan muissa maailmoissa. Vaivaako jokin asia mieltäsi? kysyi Julia. No joo, mietin erästä ongelmaa, kuului vastaus. Onko se henkilökohtainen? jatkoi Julia. No ei, tai no, tavallaan on, sanoi Hannu. 

Tuntuuko sinusta sitten , että olet tehnyt jotakin väärää? tiedusteli Julia. Ei tämä sellainen ole, vastasi Hannu. No miksi sitten murehdit sitä? uteli Julia. No se nyt vain askarruttaa minua, vastasi Hannu. Koskeeko se jotakin henkilöä, jonka tunnen? kysyi Julia. En mielelläni vastaisi tuohon, jos sopii, sanoi Hannu. En oikein tiedä, onko reilua puhua asiasta. 

Etkö voi puhua suoraan kyseisen henkilön kanssa? Niinhän kuuluukin tehdä, neuvoi Julia. Olen jo puhunut, vastasi Hannu. Eikös asia ole sitten kunnossa? kommentoi Julia. Asia vaivaa yhä mieltäni, vastasi Hannu. Onko tämä henkilö aiheuttanut ikävyyksiä sinulle? jatkoi Julia. Nyt en tiedä, miten sanani asettelisin, vastasi Hannu. Ei oikeastaan, tai ehkä tavallaan aiheuttaa.

Jopa menee monimutkaiseksi, tuumi Julia. Hannu tunsi itsensä kiusaantuneeksi. Hänen teki mieli purkaa mieltään ja selvittää ajatuksiaan Julialle, mutta jokin vastusti. Julia tuntui luotettavalta ja oli kaiken lisäksi Hannun mielestä kovin viehättävä. En halua ristikuulustella sinua asiasta. Jos haluat keventää mieltäsi joskus toiste, voit vaikka soittaa, sanoi Julia. Hannu pelästyi, että nyt Julia lähtee. Oli niin mukava jutella hänen kanssaan. 

Hannu vaihtoi puheenaihetta. Tiesitkö, että aseman seinän läpi on joskus tullut juna? No en, miten se on mahdollista? ihmetteli Julia. Oli vissiin mennyt jarrutus pieleen. Juna oli tullut laiturin päästä läpi ja rikkonut seinää, selitti Hannu. Ohhoh, tuliko henkilövahinkoja? päivitteli Julia. Ei kai ainakaan kuollut ketään, vastasi Hannu. Sepä hyvä, sanoi Julia. 

Julia rupesi tekemään lähtöä. Kuule, voisin minä kertoa ongelmastani yleisellä tasolla. Onko sinulla kiire? kysyi Hannu. No ei tässä niin hoppua, vastasi Julia ja istuutui uudestaan. Katsos, minun pitäisi jutella uudestaan sen ihmisen kanssa, mutta en tiedä, mitä sanoa?

Nii-in, tuhahti Julia. Miksi puhua, jos ei ole mitään sanomista? Siinäpä se, vastasi Hannu. Minulla on hänelle asiaa, mutta en tiedä, miten sanoisin sen. Voiko sellaista asiaa olla olemassa, jolle ei ole sanoja, totesi Julia. Osittain ongelma on filosofinen tai ehkä eettinen, sanoi Hannu. Mutta sanoithan, ettet ole tehnyt mitään väärää, vastasi Julia. 

Kyse on siitä, että tämä henkilö ajattelee minusta väärin ja se ei ole hyväksi hänelle itselleen, selitti Hannu. Ajattelee sinusta väärin? väärin ihmetteli Julia. Siis ajattelee minun mielestäni väärin eräästä asiasta, jatkoi Hannu. Minkä ihminen voi ajatuksilleen? kysyi Julia. No oikeastaan se on mielipide ja senhän voi vaihtaa, vastasi Hannu. Miksi pitäisi vaihtaa? Saahan ihmisellä olla mielipiteitä ja pitääkin olla, sanoi Julia. 

Väärä mielipide tai käsitys tietystä asiasta voi olla ihmisille vahingollista, jatkoi Hannu. Mistä sinä voit tietää, mikä on oikea kanta kyseiseen asiaan, kysyi Julia. Mielestäni hänen ajatuksensa supistaa hänen tulevaa elämäänsä, kertoi Hannu. Niinhän ihmiset tekevät, pitää päättää asioista, muuten mistään ei tule mitään, sanoi Julia. Niinpä, mutta eikö meillä ole velvollisuus auttaa lähimmäistä, jos hän näyttää olevan menossa turmioon? kysyi Hannu. 

No jopas on, sanoi Julia. Miten kukaan voi etukäteen tietää, mikä päätös tuottaa parhaan lopputuloksen? Ei voikaan, mutta ihmisen pitäisi kuunnella myös sydäntään eikä vain järkeään, sanoi Hannu. Kai se noinkin on, mutta yleensä ihmiset tuntevat itse parhaiten omat asiansa ja siksi heidän pitää tehdä itse lopulliset päätökset asioistaan. 

No sanon sen verran, että hän pidättäytyy tietystä mahdollisuudesta, koska pitää itseään liian viallisena, selitti Hannu. Varovaisuus on viisautta, itsetuntemus on hyvä juttu, vastasi Julia. Kaikkihan me olemme viallisia. Minusta hän tekee liian rankkoja johtopäätöksiä omista puutteistaan, lisäsi Hannu. 

Otatkohan sinä nyt liikaa vastuuta asioista, jotka eivät oikeastaan kuulu sinulle? kysyi Julia. Se on mahdollista, mutta eikö meidän pidä auttaa toisiamme, kysyi Hannu. Toki toki, mutta jos sinä haluat muuttaa kaikkien mielipiteet, jotka ovat sinusta vääriä, kyllä sinulla työtä riittää, vastasi Julia. 

Mitä sinä hyötyisit siitä, että tämä ihminen vaihtaisi mielipiteensä? kysyi Julia. Olisin varmaan helpottunut, vastasi Hannu. No entä, jos joskus huomaatkin johdattaneesi hänet väärään ratkaisuun jossakin isossa asiassa, jatkoi Julia. On sekin mahdollista, myönsi Hannu. 

Onko tämä henkilö sinulle erityisen merkityksellinen? kysyi Julia. No, tavallaan on, myönsi Hannu. 

Teen sinulle vielä yhden kysymyksen, johon sinun ei ole pakko vastata, jatkoi Julia. Oletko rakastunut häneen? 





4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Elä pie liian pitkiä väliä love storyn teossa, please. T Päivi

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos kun kannustat eteenpäin Päivi!

Anonyymi kirjoitti...

Mikset ikinä jatka storya? Elämään vähän romantiikkaa. Nyt on jo ehtinyt tapahtua. T Päivi

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos muistutuksesta Päivi. Juttu on tosiaan jäänyt kesken. En haluaisi itsekään jättää sitä silleen. Pidän mielessä. Hyvää joulua sinulle!