Miten jatkan novellistiikkaa?

Proosakurssi päättyi.

Suosittelen kurssia lämpimästi kaikille, jotka haluavat paneutua kunnolla proosatekstin tuottamiseen.

Ymmärrän nyt, että novellini ovat jonkinlaisia ituja, mahdollisia näyttämöitä jonkin tai joidenkin aiheiden käsittelyyn. On hämmästyttävää, miten syvästi tekstejä voidaan tulkita.

Minun täytyy miettiä, mikä novellieni rooli tulee olemaan tässä blogissa, jos jatkan sen kirjoittamista. Jo yhden novellin kirjoittaminen on iso työ, jos sen haluaa valmiiksi. Novellien kirjoittamiseen voisi käyttää koko loppuelämänsä.

Minun on syytä miettiä, mihin pyrin milläkin novellillani ja mikä on aihe.

Jos viilaan joka jutun niin, että se tuntuu valmiilta ennen julkaisemista, taitavat jäädä läppäriini. Julkaisisinko eri versioita ja analysoisinko niitä? Olisiko parempi julkaista vain valmiit ja jättää analysointi lukijoille? Yrittäisinkö analysoida mestarikirjoittajien novelleja?

Omien ja muiden tekstien tulkitseminen ja analysointi olisi hyödyllistä ainakin minulle itselleni. Mahtaisinko tulla edes harjoitelleeksi itsekseni?

Kun blogini pääteema on ollut syöpäläisyyden kuvaaminen, kirjoittajana edistyminen voisi nyt nousta kärkiaiheiden joukkoon. Pitäisikö minun perustaa uusi blogi kirjoittamisteemasta? Ehkä en viitsi ylläpitää yhtä useampaa rinnakkain.

Omien tekstien analysoiminen auki voisi rajoittaa tai laventaa lukukokemuksia.

Pääsisinkö irti herttaisuudestani?


Huomenna menen Meikkuun tapaamaan hematologia.