Love story 18

Julia ja Hannu istuivat kahvilla rautatieasemalla. Julia oli tehnyt Hannulle suoran kysymyksen, johon tämä ei ollut varautunut.

Tuota, ... minä en tiedä, mitä se rakkaus on? kysyi Hannu. Et tiedä mitä rakkaus on? Oletpas sinä tapaus, puuskahti Julia. Ei se ole niin yksinkertaista, vastasi Hannu. Älä nyt tee asiasta liian monimutkaista, sanoi Julia. Sitä joko tykkää jostakin tai ei tykkää, ja sillä siisti.

Eikös ihminen voi tykätä monesta yhtä aikaa? kysyi Hannu. Joo, voi, mutta kyse ei ole samasta asiasta, väitti Julia. Minäkin tykkään monesta pojasta ja tytöstä, mutta ne ovat minun kavereitani. Viihdyn heidän seurassaan.

Mistä sitten voi tietää, kenen kanssa mennä naimisiin? kysyi Hannu. Kyllä sen nyt vain tietää. On sellainen tunne, että kaipaa jatkuvasti jonkun tietyn ihmisen seuraa, selitti Julia. Kuulostaa aika hyvältä määritelmältä, vastasi Hannu.

Meille sanotaan, että meidän pitää rakastaa lähimmäisiämme kuin itseämme, sanoi Hannu. Ehkä minä tunnen jotakin sellaista kysymykseesi liittyvää henkilöä kohtaan. Itse tiedät sen parhaiten, kommentoi Julia. Lähimmäisenrakkaus tarkoittaa sitä, että meidän pitää auttaa toisiamme. Joo, niin se menee, vastasi Hannu.

Sitten meillä uskovaisilla on rakkaus keskenämme, sanoi Julia. Mitä se sinun mielestäsi tarkoittaa, kysyi Hannu. Minun mielestäni se on sitä, että uskovaisilla on hyvä olla toistensa kanssa. Ihmiset ymmärtävät toisiaan, tuumi Julia. Joo, mutta siihen liittyy myös velvollisuuksia, sanoi Hannu. Jos tuntuu, että on jonkun kanssa jotakin säröä, on syytä jutella tämän kanssa.

Ja jos joku tekee jotakin väärää, silloinkin rakkaus velvoittaa puhumaan, jatkoi Hannu. Niin se menee, silloin rakkaus säilyy, kommentoi Julia.

Eikö minun siis pidä puhua sille henkilölle? kysyi Hannu. No onko hän sitten tehnyt jotakin syntiä, kysyi Julia. No ei, mutta hän ei ole oikeudenmukainen itseään kohtaan, vastasi Hannu. Nämä taitavat olla sellaisia veteen piirrettyjä viivoja, vastasi Julia. Hei, minäpä tiedän, kuuntele sydämesi ääntä, hän lisäsi.

Tuo kuulostaa kliseeltä, sanoi Hannu. Niinpä, mutta siinä on syvä totuus, totesi Julia. Niin kai se sitten on, mutta entä jos ei kuulu mitään? jatkoi Hannu. Ehkä sinun kannattaa jättää asia toistaiseksi silleen, ehdotti Julia. Joo, ehkä, toivottavasti asiat kypsyvät jotenkin, vastasi Hannu.

Onko sinulla ollut koskaan poikaystävää? kysyi Hannu. No ei varsinaisesti, minä olen maalta kotoisin. Ne oman paikkakunnan pojat ovat sellaisia veljiä, joiden kanssa ollaan lumisotasilla, vastasi Julia.

Eräs vanhempi mies kertoi, että hän oli ollut nuorena kesätöissä, eräällä paikkakunnalla, aloitti Hannu. Uskovaiset nuoret olivat liikkuneet porukalla vapaa-aikoinaan. Tämä mies oli usein jutellut erään tytön kanssa, kun he liikkuivat porukalla. Sitten hän oli huomannut, että muut alkoivat pitää heitä pariskuntana, eikä hän osannut oikein muuta kuin jatkaa samalla tavoin. He menivät naimisiin ja vaikuttavat minusta yhä onnellisilta. Mitä tähän sanot?

Kaunis tarina, ihan hyvin se voi mennä noin, vastasi Julia. Entäs sitten, jos ajattelee tiettyä henkilöä usein ja kaipaa häntä, mutta pettyy, kun tapaa, kysyi Hannu. No sepä erikoista, onko sinulla sellainen tilanne? kysyi Julia. Äh ..., no joo, myönnetään, vastasi Hannu.

Ehkä olet luonut hänestä jonkinlaisen ihannemielikuvan, joka ei vastaa todellisuutta, kommentoi Julia. Tuo oli hyvä havainto, niin voi olla, sanoi Hannu. Sinun pitää miettiä, mihin sinä tarvitset sellaista ihannetta, jatkoi Julia. Joo, niin täytyy, vastasi Hannu.

Minusta on mukava jutella kanssasi, sanoi Hannu. Kiva, jos minusta on apua, kuului vastaus. Voitaisiinko me mennä taas yhdessä johonkin taidenäyttelyyn? kysyi Hannu. Tarkoitatko vain me kaksi? tiedusteli Julia. Joo, minusta olisi kivaa, sanoi Hannu. No olisi se kai hyvä sivistyä taas, vastasi Julia. Tarkoittiko tuo kyllä? kysyi Hannu. Joo, kyllä se tarkoitti, myönsi Julia. No minä otan yhteyttä, kun löydän kiinnostavan näyttelyn, sanoi Hannu.

He lähtivät kumpikin suuntaansa. Hannu meni pysäkille odottamaan raitsikkaa ja Julia päätti kävellä kotiin. Ulko-ovella Juliaa vastaan tuli eräs ystävä, mutta Julia ei huomannut mitään.