Lainasin eilen kirjastosta vain yhden kirjan. Pari muutakin olisin voinut ottaa, mutta pidättäydyin. Kuten olen aikaisemmin tuonut ilmi, minulla on taipumus kerätä lukemattomia kirjoja ympärilleni. Osan toki luen ja osasta osan. Turhan moni jää lukematta.
Minun pitäisi asettaa itselleni rajattu verkkoaika, niin jäisi aikaa lukemiseen. Netissä oleminen on kuitenkin vuorovaikutteista. Ei tosin kaikki. Lukeminen on leppoisampaa ja virittää kuvia mieleen.
Turun pääkirjasto on aika mukavan päiväkävelymatkan päässä uudesta kodistamme. Jos lainaan vain yhden kirjan kerrallaan, tulen ehkä lukeneeksi useamman loppuun asti. Kukaan ei tosin käske lukemaan kaikkia loppuun. Jotenkin vain tuntuu siltä, että kirjat pitäisi lukea loppuun. Tietokirjoja voisi lukea myös poimien, mutta luku luvulta lukeminen on juuttunut selkäytimeen. Oppiikohan vanha hauva uusia temppuja.
Jos otan tavakseni lainata vain yhden kirjan kerrallaan, tulen luultavasti käymään useammin kirjastossa ja tulen myös päiväkävelleeksi ahkerasti. Osaan ehkä päättää nopeammin, onko tietty kirja kiinnostava ja lähteä tarvittaessa vaihtokävelylle.
Aina kun löydän useita kiinnostavia kirjoja, voisin lainata niistä vain yhden ja valokuvata muut tulevan varalle.
Saankohan näin narratuksi itseni kävelmään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti