Kollektiivinen suru

Kirjastosilta eilisiltana

Yksi Aurajoen silloista oli illalla valaistu Suomen lipun värein surullisten tapahtumien vuoksi.

Muistokynttilöiden ja -kukkien ympärillä oli myöhään illalla yhä ajatuksiinsa uppoutuneiden ihmisten piiri.

Nyt kun tätä kirjoitan, ulkona menee runsaasti hälytysajoneuvoja. Johtuisiko siitä, että hälytyksiä ehkä tehdään tavanomaista helpommin? Tai sitten liikkeelle lähdetään herkemmin.

Aamupäivällä taivaalla pörräsi helikopteri.

Harras tunnelma jatkui myös tänäiltana.

Huomasimme tänään, että myös Puutorin kohdalle jalkqkäytävälle oli ilmestynyt kukkia ja kynttilöitä. Tänne tapahtumasarja päättyi.

Puukkomies tuli kulman takaa oikealta. 

Olen miettinyt, kuinka pitkään viranomaiset antavat kynttilöiden ja kukkien olla torilla. Luultavasti ihmisten annetaan surra tätä poikkeuksellista tapahtumasarjaa niin pitkään, kuin on tarvetta, ja muistopaikan annetaan olla ennallaan. Tämä miltei käsinkosketeltava kollektiivisen surun tunnelma paikalla on vaikuttavaa. Tunnen itsekin tarvetta käsitellä asiaa.

Kirjoitin aikaisemmin, että olimme Raisiossa tapahtumien aikana. Olimme unohtaneet, että vaimoni oli kiinnittänyt huomiota moniin hälytysajoneuvojen ääniin, kun olimme lähteneet kotoa noin neljän tienoissa perjantaina. Hän mainitsikin asiasta minulle. Tuumin hänelle, että ainahan niitä menee. Vaimoni osasi lukea ympäristöä minua paremmin.