Uusi kotimme on Turun seitsemännessä kaupunginosassa, joka kuuluu suuralue ykköseen (Keskusta). Seiska muodostaa yhdessä kutosen kanssa Turun ydinkeskustan. Täällä näet missä kaupunginosamme ja osa kuutosta sijaitsee.
Lähellä kesäisin asuva ystävämme tuli meille aamupäivän puolella. Yhden jälkeen meille tuli naanatalilainen ystäväparikunta lounaalle ja hakemaan lainassa olleita työmaatikkaita. Naapurimmekin jäi viettämään iltapäivää kanssamme.
Istuimme ja paransimme maailmaa. Hauskaa tämä seniorina oleminen. Me eläkeläiset istuimme kaikessa rauhassa ja työaikaan juttelemassa mukavia.
Tapaamiseemme juontui yllättävä jatko. Ystäväpariskunnan lastenlasten toinen isoäiti asuu aivan lähellä meitä. Pääsimme naantalilaisten mukana hänen luokseen katsomaan hänen keittiössään olevaa Kvik-kaapistoa, joka olikin oikein sopivan tuntuinen meille. Täytyypä lähteä käymään Kvik-liikkeessä.
Emäntämme osoittautui henkilöksi, jonka kanssa juttu kulkee sujuvasti alusta lähtien. Ennen pitkää olimme kaikki viisi istumassa pöydän ääressä. Emäntä vaikutti joko paljasjalkaiselta tai pitkään täällä asuneelta.
Myöhemmin emännän kumppani saapui paikalle. Tämä osoittautui minulle tutuksi kasvoksi vuodesta 1973-lähtien. Hän on tunnetun P-kirjaimella alkavan periturkulaisen poliitikkosuvun kauppatieteisiin hairahtunut jäsen. Tuolloin hän toimi assistenttina opinahjossani ja myöhemmin pitkään professorina samassa laitoksessa.
Olen ollut myöhemmin Helsingin kauppakorkeakoulussa kuuntelemassa yleisöluentoja, joista hän piti yhden. Meillä on ollut kerran 90-luvulla kahvila Ekbergillä Helsingissä kahdenkeskinen neuvottelu, joka ei johtanut mihinkään. Ei emeritus tietenkään minua muistanut.
Keskustelu jatkui kuin vanhojen tuttujen kesken. Muistelimme P:n kanssa oppilaitoksemme 70-lukuisia opettajia. Kuulin että kauppakorkeakoulun alumnit kokoontuvat vuosikerroittain ja että useita laillani vuonna 1973 alottaneita on osallistunut.
Saimme kahviakin sekä pipareita ja herneenpalkoja.
Tämä oli jo toinen leppoisa eläkeläistapaaminen tänään.
Palatessamme lähdimme saman tien täkäläiseen uuteen hienoon pääkirjastoon hankkimaan kortit.
Jätin viime torstaina Hesan pääkirjastoon Säädyllisen murhenäytelmän, jota en ollut vielä lukenut loppuun.
Olin tarkistanut, että täkäläisen pääkirjaston varastossa on yksi kappale kyseistä Helvi Hämäläisen kirjaa. Tilasin neuvontatiskillä sen haettavaksi varastokirjastosta. Minulle kerrottiin, että sen voisi lainata aikaisintaan huomenna.
Kun pyörimme vaimoni kanssa kirjaston toisessa kerroksessa, sain tekstiviestin siitä, että varaukseni olikin jo noudettavissa. Palasin neuvontaan, mutta minulle sanottiin kirjan olevan vielä vanhan puolen neuvonnassa. Lisättiin, että se saattaa tulla vastaan, kun menen vanhaan päätyyn. Kun saavuin sinne, kirja oli jo lähtenyt.
En muista, olenko käynyt kertaakaan vanhassa osassa sitten 70-luvun. Oli jännää käydä vanhassa, mutta tutun oloisessa miljöössä.
Sain kirjani palattuani lähtöpisteeseemme. Lähdimme kun koitti sulkemisaika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti