Halusin käydä viemässä kynttilän surupaikalle. Oliva loppuneet lähikaupasta, joten vein kukkia.
Surupaikan ulkopuolella en juuri huomannut erityistä. Turkulaiset olivat viettämättä lauantai-iltaa.
Itse paikalla tunnelma koskettava. Ihmiset seisoivat piirissä kunnioittavan etäisyyden päässä kukka- ja kynttilämerestä. Spontaanisti syntynyttä muistoinstallaatiota lähestyttiin vain, kun otettiin kuvia ja kun tuotiin kynttilä tai kukkia.
Väki seisoi hartaana eikä ääntä korotettu. Minullakin tuli piirissä seisoessani sellainen tunne, että en halua lähteä paikalta.
Editoitu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti