Tänään Hessupappa pääsi oikeisiin vaarien hommiin. Kävimme alle viisivuotiaan prinsessan kanssa katsomassa pääkirjaston lastenosastolla olevia satumaisia installaatioita. Nämä ovat eläkeläisen huippuhetkiä. Voi olla lapsenlapsen kanssa kaupungilla parhaaseen työaikaan.
Pikkuneidin mielestä keskikaupunki näytti sekamelskalta.
Kirjastovierailun jälkeen kävelimme torin laidalla olevaan Fazerin kahvilaan juomaan mehua ja cappuccinoa. Pikkuneiti valitsi syötäväksi berliininmunkin ja pappa otti samanlaisen. Munkki oli tuore ja maistui taivaalliselta.
Kävin ennen päivän huippuhetkeä A-sairaalan Tykslabissa verikokeessa. Poikkesin samalla hemapolin sairaanhoitajan juttusilla. Yritin selvittää, voisinko kuitenkin jollakin järjestelyllä olla talvella vaimoni kanssa Etelä-Euroopassa pidempään kuin kuukauden. Vaimoni kärsii jo nyt kylmästä. Ei hoitaja tietenkään voinut lupaa antaa vastoin lääkärin sanaa. Jos minulle tulee käänteishyljintäoireita, saan kyllä hoitoa Euroopan Unionin alueella, mutta mikä lienee sen taso. Vakuutus ei korvaa, jos matka keskeytyy tällaisista syistä. Terveydenhuoltohenkikökunta ei tietenkään voi kieltää minua matkailemasta, mutta en halua toimia vastoin suosituksia. Yhteiskunta on panostanut terveyteeni huimia summia, joten ei tuntuisi kohtuulliselta riskeerata näiden tuloksia. Minulla on seuraava tapaaminen hematologin kanssa ensi kuun puolivälissä. Siellä voin ottaa asian uudelleen esiin. Mutta mutta, hinnat nousevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti