Vainajan kanssa kurssilla

Olen tainnut aikaisemminkin kehua Turun keskustan kompaktiutta. Sain tänään taas nauttia tuosta uuden asuinpaikkani ominaisuudesta.

Menin tänään toista kertaa Turun piirustuskoulun piirustuskurssille, tällä kertaa jalkaisin. Reitti oli helppo, mutta katsoin kuitenkin Googlemapsin jalankulkijalle ehdottaman vaihtoehdon. Näytti viistävän Kakolan aluetta. Päätin valita sen.

Oikaisu Kakolan alueen kulma poikki oli ihan pöhkö, mutta oikaisin kuitenkin, vaikka piti kiivetä kiviportaita niin, että lujille otti, ja sitten toisia alas.

Turun piirustuskoulu on osa Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiaa. Koululla on pitkät perinteet. Sen juuret ulottuvat vuoteen 1830 asti.

Kurssin edellisessä kokoontumisessa olin läsnä vain alussa, koska minun piti mennä korjauttamaan autoamme. Tänään tunti alkoi kymmeneltä. Minulle jäi hämäräksi istunnon viralinen pituus. Juttelimme yhteen menoon puoli yhden paikkeille saakka. Kaikkien viikkojen tapaamisajat sovitaan erikseen. Ehkä kulloinkin istutaan niin pitkään kuin keskusteltavaa riittää.

Kurssin sisältö on hyvin väljä. Kukin tekee haluamaansa projektia ja tunneilla katsotaan, mitä on saatu aikaan, ja keskustellaan. Ei tarvitse välttämättä piirtää, voi myös maalata.

Näytin ensimmäisellä kerralla vanhoja töitäni. Olin ajatellut tehdä tämän ja sitä seuraavan kurssin puitteissa sarjan teoksia, joista voisin järjestää näyttelyn.

Huomasin, että kurssilla saa suoraa ja ohjaavaa palautetta, joten ajattelin ottaakin kurssin uuden alun kannalta. Etsiskelin sopivaa maisemaaihetta, mutta en löytänyt täysin mieleistä. Tänään minulla ei ollut mitään vietävää paitsi tämä ajatukseni.

Minulla on selvästi kramppikuume, en saa aloitetuksi. Sain vinkin, että voisin vain aloittaa jotakin ja työ itsessään voisi viedä eteenpäin. Näin minun täytynee tehdä.

Huomasin jossakin vaiheessa tuntia, että aivan lähelläni huoneen nurkassa seisoo luuranko. Se näytti vanhalta. Kävi ilmi, että se on todella oikean ihmisen luuranko. Sen isovarpaiden alapuolella olevassa laatassa lukee: "Luuranko ostettu Turun piirustuskoululle lukuvuonna 1896-1897 Pietarista".

Tuntui kammottavalta. Haluaisinko minä, että kuoltuani seison vuosikymmeniä tai peräti -satoja jonkin koulun luokissa. Toisaalta tuskinpa minulle siellä rajan takana on väliä, missä luuni ovat. Lääketieteen opiskelijatkin harjoittelevat leikkaamista ruumiilla.

Tarina kertoo, että luuranko olisi mahdollisesti peräisin vankilasta. Onkohan vankien luurankoja ihan kylmästi myyty kiinnostuneille?

Mieleeni tuli, kun käydessäni oppikoulua biologian tunnille tuotiin kerran pahvilaatikko, jossa oli oikeita ihmisen luita meidän tutkittavaksemme. Niiden sanottiin olevan jonkun saksalaisen sotilaan luita.

Kuulin tänään, että Tutun piirustuskoulun kursseille voi osallistua muutoinkin kuin avoimen kautta kunhan sopii opettajan kanssa. Tämä päättää, mahtuuko mukaan. Jospa minä saan tästä uuden TaiKin avoimen.

Asiasta toiseen. Tässä on föri. Kaikkihan tietävät, mikä föri on? Olin luullut, että tämä ei ole sama, jonka kyydissä olen ollut 70-luvulla, mutta sama sen täytyy olla. Oranssinen väritys on myöhempää perua. Tämä föri on on tehty vuonna 1903 Barkerin puuvillatehtaan työläisten käyttöön. Ilmankos föri liikennöi Barkerin puiston länsipäädyn kohdalla Aurajoessa. Puisto on tehty Barkerin tehtaan entiselle tontille.

Kävely meiltä Turun piirustuskoulun tiloihin kestää parisenkymmentä minuuttia. Kiva päiväkävely kahteen suuntaan.