Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

perjantai 20. lokakuuta 2017

Mitä eläkkeellä tehdään?

Vastaukseksi otsikon kysymykseen tulee mieleen, että ei mitään. Ajatus tuntuu auvoiselta, mutta täysin toimettomana oleminen tuskin on ihmiselle luontaista. Jos terveys menee oikein huonoksi, elämä voi alkaa muistuttaa tuollaista äärimmäistä olotilaa. Minäkin olen tuon kokenut. Olen ollut teho-osastolla, mutta en muista siitä mitään. Voiko sitä edes kutsua kokemukseksi? Minut pidettiin hengissä, mutta en tiedä mitä tapahtui.

Eläkeläinen ei voi jäädä vain vetelehtimään, koska arki ei toimi, jos perusaskareita ei tee. Niihinkin saa verkkaisesti toimien menemään paljon aikaa, mutta silti sitä jää. Mihin ylijäämä käytetään? Pelkkä nautiskelu kuulostaa hedonistiselta.

Eläkkeelle jääminen on kuitenkin haaste siitä päätellen, että se on Duodecimin Terveyskirjaston artikkelissa Elämän muutosten stressaavuus olevalla listalla sijalla kymmenen. Ykkösenä on puolison kuolema, joka saa 100 elämänmuutosyksikköä. Eläkkeelle jäämisen lukema on 45.

Useimmat jäävät nykyään eläkkeelle varsin toimintakykyisinä.

Eläkkeelle-sivustolla annetaan ohjeita erilaisiin käytännön asioihin, mutta myös runsaan vapaa-ajan käyttämiseen. Seniori voi alkaa tehdä jotakin sellaista, mitä ei ennen pystynyt, vaikkapa aloittaa uuden harrastuksen. Hän voi myös saada uutta merkitystä elämäänsä tekemällä vapaaehtoistyötä. Eläkeläinen voi antaa aiempaa enemmän aikaa läheisilleen ja ystävilleen. Omasta hyvinvoinnista on syytä pitää huolta. Eläkkeellä on aikaa liikkua, kiinnittää huomiota ruokailutottumuksiin ja levätä.

Tuossa olivatkin eläkeläisen toimien tyypilliset rakennuspalikat.

Minä jatkan harrastuksenani tätä bloggaamista ja kuvataiteen tekemistäkin elvytän osallistumalla paikallisen ammattikorkeakoulun piirustuskurssilla. Aion myös tutkia Turussa tarjottavia mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoistyöhön. Lähimmäisiä voi toki auttaa ilman erityisiä organisaatioitakin. Lastemme perheiden parissa olemisen painopiste on meillä muuttunut, koska nyt asumme lähempänä kahta Varsinais-Suomeessa asuvaa perhettä ja samalla kauempana pääkaupunkiseutulaisista ja loviisalaisista. Olen tullut myös ajatelleeksi, että nyt on mahdollisuus antaa enemmän aikaa parisuhteellemme. Olen huomannut, että me eläkeläisetkin tarvitsemme vertaistukea, joten kyläilykulttuuria muiden seniorien kanssa kannattaa kehittää ja ylläpitää, toki muidenkin. Olen yrittänyt taas ryhdistäytyä liikkumaan ja voimistelemaan. Tavoitteenani on joko kuntopyöräillä tai kävellä kaikkina päivinä maanantaista perjantaihin ja voimistella samaa tahtia.

Tietyt rutiinit ovat varmaan eläkeläisellekin hyödyllisiä. Osa lukijoista on huomannutkin, että julkaisen nyt blogitekstini aikaisemmin kuin ennen. Pidän nyt bloggaamista ja kuvataiteentekoa entisen työni korvikkeena, joten hoidan ne päivän virkeimpinä tunteina. Työjärjestykseen ei pidä kuitenkaan hirttäytyä. Arkiaskareet on hoidettava, ja jos lastenlapset tarvitsevat aikaa, päiväohjelma muuttuu.

Julkaisen taas maanantaina.



Eilisestä otsikosta "Uusi tuttavuus ja unelmaratkaisu rasvaukseen" tuli hassu. Sehän antaa kuvan, että käyttäisin keltajuurta rasvaukseen.


2 kommenttia:

Laulava aurinko kirjoitti...

Ihanaa lukea tätä nykyistä elämääsi! Olen juuri lueskellut vanhempia päivityksiäsi allosiirtoon menosta ja siirron ajalta, kun itselläni on tuo kaikki kohta edessä. Arvaapa, miten nykyiset päivityksesi antavat toivoa! :) Kaikkea hyvää kirpeisiin syyspäiviin sinne Turkuun!

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Laulava aurinko! Tuntuu hyvältä, kun saat vertaistukea blogistani. Mukavaa, että siinulla tuntuu menneen toistaiseksi varsin hyvin. Oikein kivoja syyspäiviä sinullekin ja hurjasti onnea jo etukäteen joulukuulle!