Olen eläkeläinen. Sana määrittää täsmällisesti tämänhetkisen asemani yhteiskunnassa.
Kotuksen (Kotimaisten kielten keskus) verkkosivulla kerrotaan, että eläkeläinen tulee sanasta eläke ja tämä taas sanasta elää. Kuulostaa ilmeiseltä. Eläke-sanan käyttö yleistyi viime vuosisadan alkupuoliskolla. Termi tuli kai tarpeeseen, koska nykyaikaista eläkejärjestelmää alettiin kehittää.
Wikipedia määrittelee eläkkeen näin:
Eläke on henkilön saamaa tuloa työuran jälkeen sekä silloin, kun hän on kykenemätön ansaitsemaan elantoaan vamman tai sairauden vuoksi. Eläkkeet maksetaan osin eläkemaksuista kootuista rahastoista ja osin suoraan verovaroista.
Kuva tarkentuu, kun lisätään perään Eläketurvakeskuksen määrittely työeläkkeiden rahoituslähteistä: Suomessa lakisääteiset työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa jakojärjestelmällä eli kunkin vuoden työeläkemaksuilla. Osa eläkkeistä rahoitetaan osittain rahastoivan periaatteen mukaan käyttämällä niihin sekä työeläkemaksuja että aiemmin kerättyjä rahastoja.
Kotuksen mukaan eläke-sana on tarkoitettu neutraaliksi. Eläkeläinen ja eläke muistuttavat kuitenkin sanaa elätti, joka tarkoittaa Wikisanakirjan mukaan sitä, "joka on jonkun tai jonkin elätettävänä". Sanassa on voimakas negatiivinen lataus.
Työeläkeläinen on osittain elätti, koska käytössä on jakojärjestelmä. Kuukausittainen eläkkeeni tulee paitsi rahastoista, jollaisia on kartutettu saamieni palkkojen suhteessa, mutta myös niistä maksuista, joita kootaan tällä hetkellä työssä olevien palkkojen perusteella.
Olenko ansaitulla eläkkeellä? Sikäli olen, että saamani eläke perustuu Suomen eläkejärjestelmään. Täytän tietyt kriteerit ja saan kuukausittain sen mukaisen rahasumman. Joku saattaa ajatella, että olen syöpieni vuoksi ansaitulla eläkkeellä. Eläkkeeni peruste on kuitenkin ikä. Olen tullut eläkeikään. Ehkä sitäkin voidaan kutsua ansaitsemiseksi, vaikka syöpäni leikkasivat osan työurastani. On siinä ollut muitakin mutkia. Pitää muistaa, että eläkevakuutuksen lisäksi meillä on sairausvakuutus- ja muita tukijärjestelmiä. Vakuutus tarkoittaa alun perin sitä, että kaikki keräävät rahaa yhteen pottiin, josta sitten maksetaan niille, jotka kärsivät jostakin vahingosta - esimerkiksi kodin palamisesta.
Muistan kuulleeni tai lukeneeni, että eläkejärjestelmä luotiin turvaksi siihen elämänvaiheeseen, jossa ei enää kyetä työhön. Kun terveydenhuolto on kehittynyt, useimmat ihmiset voivat varsin hyvin vielä eläkeiässään. Monet jatkavat työntekoa. Se onko terveenä eläkkeelle pääseminen ansaittua, on niin iso kysymys, että se ansaitsee oman tekstinsä. En tiedä, kehtaanko kirjoittaa.
Muissa Pohjoismaissa jäädään tietääkseni huomattavasti vanhempana eläkkeelle kuin Suomessa. Suomalainen eläkeikä on saavutettu etu, jonka heikentäminen tosin on jo alkanut. Minä edustan viimeistä vuosikertaa, jonka eläkeikää ei korotettu.
Saamani eläke on osa sitä yhteiskunnan hienoa huolenpitoa, josta minä ja perheeni olemme saaneet nauttia. Omaan tilanteeseeni vanhuuseläkkeelle jääminen oli erittäin sopiva ratkaisu.
Lienee tavallista, että tuore eläkeläinen tuntee syyllisyyttä. Minäkin pohdiskelen uutta identiteettiäni. Sitä tämäkin teksti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti