Talo on hyvin tilava ja sijaitsee aivan meren rannassa. Norrskatassa on nykyään alle sata vakituista asukasta. Palvelut ovat kadonneet. Paikka on kolmen lauttamatkan päässä mantereesta.
Paikka sopii tarpeisiimme erinomaisesti. Tilaa on riittävästi viidelletoista lapsenlapselle ja aikuisille. Vain kaksi vanhinta lastenlastamme ei ole tänä vuonna missään vaiheessa paikalla. He ovat kesätöissä.
Elämme yhteistaloudessa. Kaikki tuovat mukanaan ruokatarvikkeita. Perhekuntien aikuiset laittavat vuoroillaan ruokaa koko porukalle.
Tavaksi on tullut, että lapset järjestävät joka kesä aikuisille aarteenetsintätehtävän ja päinvastoin. Etsijät saavat keltaisella lapulla vihjeet paikasta, josta löytyy vihjeet seuraavaan ja niin edelleen. Lapset seuraavat huvittuneina aikuisten pähkäilyä ja antavat tarvittaessa lisävihjeitä. Tehtävän suoritettuaan aikuiset saivat tänä vuonna palkinnoksi seurata lasten suunnitteleman ja esittämän näytelmän "Ranskalainen vieras".
Lapset olivat huomanneet kuinka riippuvainen pappa on läppäristään. Niinpä eräänä päivänä kun etsiskelin kummissani tietokonetta, sainkin keltaisen tehtävälapun käteeni. Minulle oli laadittu henkilökohtainen aarteenetsintätehtävä. Onnistuin autettuna selvittämään reitin ja löysin aarteeni matkalaukustamme.
Minä olen videoinut innokkaasti lomaviikon arkeamme. Olen koukuttunut olemaan valmiina filmaamaan kuvauksellisia tapahtumia. Lapsia ja aikuisia tietysti huvittaa, kun pappa on jatkuvasti kännykkä kädessä kuvaamassa. On hämmästyttävää, kuinka paljon arjessa tapahtuu kiinnostavaa. Samalla minulle piirtyy kuva lapsien keskinäisistä suhteista ja persoonallisuuksista. On mukava poimia jotenkin erityisia episodeja ja keskusteluja kertyneestä materiaalista. Lapset katsovat mielellään videoitani. Aikuisia ne eivät kiinnosta.
Aikaa vietetään erilaisten lautapelien yms. parissa, saunoen, uiden ja seurustellen. Välillä lapsia ajelutetaan moottoriveneellä.
Viimevuoden erikoisuus oli rannalla järjestetty lasten ja aikuisten välinen vesisota. Pappa tietenkin dokumentoi tapahtuman videolle. Viime vuonna käytiin myös pelaamassa jalkapalloa lakkautetun koulun pihalla.
Yhdessäolo lujittaa perhekuntamme yhteishenkeä, serkukset oppivat tuntemaan toisiaan ja me isovanhemmat saamme olla lastenlastemme seurassa. Parhaiten he toki viihtyvät keskenään.
Tiistaina kävimme tutustumassa Korppoon nähtävyyksiin. Kirkkoon pääsimme, mutta kotiseutumuseo on avoinna vain keskiviikosta sunnuntaihin. Aiottu minigolf-peli jäi toteuttamatta, koska palvelua ei ollutkaan tarjolla. Näkötornille ajoimme todetaksemme, että ovi oli lukossa.
Joku oli huomannut ilmoituksen paikallisessa kirkossa järjestettävästä sångstundista. Osa meistä osallistui siihen tänä iltana. Ennakkoluuloni olivat vahvat, mutta paikalla olikin 50-60 henkeä. Hämmästyttävä väkimäärä kun ottaa huomioon saaren asukasluvun. Innokas kanttori (oletettu) sai seurakunnan mukaansa. Hämmästyin virren laulun voimallisuudesta. Ruotsinkielisten virsien huomattiin hieman poikkeavan suomenkielisistä. Illan teema oli "vandringen". Virret oli valittu sen mukaisesti. Kanttori viritti yleisön tarkkaavaisuutta antamalla ohjeita, mitkä säkeistöt kuuluvat kirkon pohjoispuolella olevien ja mitkä eteläpuoleisten laulettaviksi ja mitkä lauletaan yhdessä. Välillä valintaperuste oli sukupuoli.
Väki oli hyvin varttunutta. Siihen nähden kirkkokuoro oli hämmästyttävän laadukas. Myös kuoron ja seurakunnan laulua integroitiin toisiinsa.
Tapahtumassa oli hämmästyttävän aktiivinen ja iloinen tunnelma. Osallistuminen oli selvästi otettu sydämenasiaksi. Suomenruotsalaisuudessa vaikuttaa todella olevan jotakin erityistä.
Minulle tämä yhteinen lomaviikko on vuoden kohokohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti