Ensijulkaisu 20.4.2014
Keskustelin äsken puhelimessa vanhan hyvän ystävämme kanssa. Hän puhui minulle hyvin kauniin kannustavasti ja hän halusi tervehtiä runolla, joka jäi minulle haettavaksi esiin.
Kävi niin onnellisesti, että runo löytyy Eeva-Kaarina Volasen lausumana Elävästä arkistosta. Kuuntelin sen ja nyt vedet silmissä kirjoitan näitä tietoja tästä aarteesta. Löydät sen täältä:
Aale Tynni: Kaarisilta
Sydämenlämpöiset kiitokset sinulle rakas ystävä sinne Länsi-Suomeen näistä tärkeistä lahjoista, runosta ja siitä, että sain jutella kanssasi!
Olen joskus kirjoittanut keinoista, jolla perehdyn taidehistoriaan (mm. blogini Taidehistoriaa ja muuta havinaa). Olen myös lainannut TaiK:in kirjastosta dvd-levyjä, joille on tallennettu ikivanhoja dokumenttivideoita kuvataiteilijoista. Katselin tänään yhden, jonka aiheena on Joan Miró.
Miró edustaa taidesuuntausta, joka on varmaan joillekin jotakin, joka pitää kiertää kaukaa. Dali on ehkä tunnetuin suuntauksen edustaja. Hänen työnsä on valtavan taidokkaita, mutta en itse syty kovin monesta. Taiteilijan edustamat arvot tuntuvat vierailta.
Miró sen sijaan toteuttaa surrealismiaan minusta tavattoman viehättävän runollisesti. Teoksia ei välttämättä helposti ymmärrä, mutta minusta monet niistä ne välittävät kirkkain värein tunnekokemuksia maailmasta, joka on jollakin tavoin myönteisen arvoituksellinen.
Alkuperäinen filmi on niin vanha, että siinä haastateltiin Miróa itseään ja kuvattiin häntä työssään. Minua puhutteli se, että hän antaa teosten tulla kontrolloimatta alitajunnastaan. Tiukka pohdinta saattaa jäykistää teoksen niin, että siitä tulee kuiva ja kirjallinen. Toki hommassa jokin tolkku pitää olla. Ei varmaankaan kaikkien mielestä. Minä en halua päästää teoksiini sellaisia aineksia, jotka tuovat vastenmielisiä ajatuksia katsojille, vaikka alitajuntani sellaisia tarjoaisikin. Toki teoksissa voi olla myös teemoja, joiden avulla voi pyrkiä kehittämään yhteiskuntaa paremmaksi. Vaikka olen vapaa kansalainen, minulla ei ole oikeutta lyödä vastaantulijaa päin pläsiä.
Uskon, että kunkin kuvataiteilijan arvomaailma heijastuu enemmän tai vähemmän hänen teoksiinsa. Jos arvot ovat rakentavat, ne vaikuttavat katsojaan siten, että hän saa tärkeiltä tuntuvia elämyksiä ja/tai hänen ehkä joiltakin osin luutuneita ajatuksiaan haastetaan. Tämä on vaikea aihe ja tarvitsisi paljon laajemman pohdiskelun, mutta tämä blogi ei taida olla sellaisen paikka.
Olenkohan ollut niin hajamielinen, että en ole noteerannut Syöpätautien Klinikan henkilökunnan mahdollista vihjettä osaston suunhoito-ohjeista netissä vai onkohan jäänyt ilmoittamatta? Niin tai näin, onneksi tieto on kulkeutunut vaimolleni. Ohjeissa on paljon hyviä neuvoja. Kylmä kamomillatee esimerkiksi on leppeän rauhallista juotavaa, jos suu oireilee. Suuta voi myös voidella vaikkapa rapsiöljyllä monta kertaa päivässä. Rauhoittaa suuta, mutta kokemukseni mukaan suu tuntuu kuivuvan aika pian.
Kävi niin onnellisesti, että runo löytyy Eeva-Kaarina Volasen lausumana Elävästä arkistosta. Kuuntelin sen ja nyt vedet silmissä kirjoitan näitä tietoja tästä aarteesta. Löydät sen täältä:
Aale Tynni: Kaarisilta
Sydämenlämpöiset kiitokset sinulle rakas ystävä sinne Länsi-Suomeen näistä tärkeistä lahjoista, runosta ja siitä, että sain jutella kanssasi!
 |
| Jätskiä ja jäävettä parvekkeella |
Miró edustaa taidesuuntausta, joka on varmaan joillekin jotakin, joka pitää kiertää kaukaa. Dali on ehkä tunnetuin suuntauksen edustaja. Hänen työnsä on valtavan taidokkaita, mutta en itse syty kovin monesta. Taiteilijan edustamat arvot tuntuvat vierailta.
Miró sen sijaan toteuttaa surrealismiaan minusta tavattoman viehättävän runollisesti. Teoksia ei välttämättä helposti ymmärrä, mutta minusta monet niistä ne välittävät kirkkain värein tunnekokemuksia maailmasta, joka on jollakin tavoin myönteisen arvoituksellinen.
Alkuperäinen filmi on niin vanha, että siinä haastateltiin Miróa itseään ja kuvattiin häntä työssään. Minua puhutteli se, että hän antaa teosten tulla kontrolloimatta alitajunnastaan. Tiukka pohdinta saattaa jäykistää teoksen niin, että siitä tulee kuiva ja kirjallinen. Toki hommassa jokin tolkku pitää olla. Ei varmaankaan kaikkien mielestä. Minä en halua päästää teoksiini sellaisia aineksia, jotka tuovat vastenmielisiä ajatuksia katsojille, vaikka alitajuntani sellaisia tarjoaisikin. Toki teoksissa voi olla myös teemoja, joiden avulla voi pyrkiä kehittämään yhteiskuntaa paremmaksi. Vaikka olen vapaa kansalainen, minulla ei ole oikeutta lyödä vastaantulijaa päin pläsiä.
Uskon, että kunkin kuvataiteilijan arvomaailma heijastuu enemmän tai vähemmän hänen teoksiinsa. Jos arvot ovat rakentavat, ne vaikuttavat katsojaan siten, että hän saa tärkeiltä tuntuvia elämyksiä ja/tai hänen ehkä joiltakin osin luutuneita ajatuksiaan haastetaan. Tämä on vaikea aihe ja tarvitsisi paljon laajemman pohdiskelun, mutta tämä blogi ei taida olla sellaisen paikka.
Olenkohan ollut niin hajamielinen, että en ole noteerannut Syöpätautien Klinikan henkilökunnan mahdollista vihjettä osaston suunhoito-ohjeista netissä vai onkohan jäänyt ilmoittamatta? Niin tai näin, onneksi tieto on kulkeutunut vaimolleni. Ohjeissa on paljon hyviä neuvoja. Kylmä kamomillatee esimerkiksi on leppeän rauhallista juotavaa, jos suu oireilee. Suuta voi myös voidella vaikkapa rapsiöljyllä monta kertaa päivässä. Rauhoittaa suuta, mutta kokemukseni mukaan suu tuntuu kuivuvan aika pian.
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti