tiistai 20. marraskuuta 2018
Onni onnettomuudessa
Minua yskittää vieläkin. Olen köhinyt varmaan jo kaksi kuukautta. Aika harvakseen, mutta kuitenkin.
Siirrehoitaja kehotti minua välttämään rehkimistä niin kauan kuin yskin. Olen siten jättänyt kuntopyörän rauhaan ja panostanut kävelemiseen.
Täytän päivittäin Kiloklubin sivuja. Saan sieltä palautetta liikkumisestani ja syömisestäni. Kummankin pitää olla riittävän monipuolista, jotta saan kaikki pallukat vihreiksi.
Kävelen vähintään viisi kertaa viikossa. Lisäksi treenaan käsipainoilla, venyttelen ja kotijumppaan. Lisäksi uin kerran viikossa. Tämä on Kiloklubin mielestä riittävän monipuolista.
Olen ihastunut kävelemiseen niin, etten taida palata kuntopyörän satulaan. Tunnen voimaantuneeni, askeleeni on kevyt ja liikkuvuuteni on parantunut. Tuntuu hyvältä olla ulkona. Käveleminen tuntuu luonnollisemmalta kuin kuntopyörän polkeminen. Se on myös hyväksi mielelle.
Ihminen on luotu kävelemään. Jossakin mainittiin, ettei pitäisi istua kuin korkeintaan kymmenen minuuttia kerrallaan. Makuullaankaan ei kannata ylettömästi olla. Näistä seuraa, että ihmisen on syytä olla jaloillaan.
On hienoa kokea, että kuntoni voi kehittyä saamistani syöpähoidoista huolimatta. En vajonnutkaan loppuelämäkseni sänkyyn nukkumaan. Ehdin jo luulla, että tulen viettämään aikaisempaa suuremman määrän elämästäni nukkumatin seurassa. Unikoulullakin on tässä edistymisessä oma osuutensa.
On minun yhä muistettava levätä, mutta kokonaisuutena tilanne näyttää hyvältä.
Kannatti saada tämä yskä.
maanantai 19. marraskuuta 2018
Viimeiset tulevat ensimmäisiksi - vaaleissakin?
Olimme eilen käyttämässä kahta lastenlastamme pyhäkoulussa. Ajattelin, että kun olemme palanneet kotiin, täytyy käydä äänestämässä. Sitten unohdin koko asian.
Asia tuli mieleeni puoli kahdeksalta illalla. Aloin heti selvittää, vieläkö ehdimme. Ilmeni, että äänestyspaikkamme on Mikaelin kirkko, joka on aivan lähellä meitä, ja aikaa on kahdeksaan asti. Löysin netistä myös ehdokkaat taustatietoineen. Ihme kyllä jotkut olivat kertoneet itsestään hyvin vähän .
Vaimoni oli uppoutunut erääseen hommaan. Kun ehdotin äänestämään lähtemistä, hän ilmaisi selvästi, ettei halua, koska aikaa on niin vähän ja hän on keskittynyt omaan hommaansa. Sain hänet syyllistetyksi mukaani.
Olin saanut selville sopivia ehdokkaita. Piti päättää nopeasti.
Aikaa oli alle vartti.Matkaa oli 300 metriä, mutta lähdimme autolla. Päätin ajaa Puistokadulle ja pysäköidä auton luvattomasti kirkon pääportaiden eteen, koska kello kävi ja aikaa oli vähän. Lähdin kiertämään Mannerheiminpuistoa, jotta pääsen yksisuuntaiselle Puistokadulle oikeaan paikkaan. Liikennevalot hidastivat matkaa. Vaimoni ei luvannut kiivetä portaita, joten meidän oli etsittävä autoreitti kukkulalle, jolla kirkko on. Se löytyi ja karautin pääovelle.
Kello oli pari minuuttia vaille, kun astuimme sisään. Kajautin, että täältä tulee ratkaisevat äänet.
Vielä piti vaeltaa toimitsijoiden luon alttarin eteen. Kävi ilmi, että kiirettä ei enää ole. Kun on ehtinyt ovesta sisään, saa äänestää vaikka aika on jo ohi.
Toimitus hoidettiin. Olimme viimeiset äänestäjät.
Vitsailin, että viimeiset tulevat ensimmäiseksi. Eräs herrasmies tuli kättelemään, varmaan päivystävä pappi. Hän oli samaa mieltä.
Olemme patologisia myöhästyjiä, mutta tällä kertaa onnisti.
Ehdokastamme ei tosin tullut valituksi.
Hampaani paikattiin tuossa tuokiossa lauantaina. Kesti vain puolisen tuntia. Mikään ei sattunut. Nyt hampaani on kuin ei olisi mitään sattunutkaan. Vaikuttavaa.
perjantai 16. marraskuuta 2018
Turku yllätti
Kuten aioin, soitin eilen luodinreiästäni siirrehoitajalle (puhelimella kuitenkin). Asialla ei ole hätää, mutta hammaslääkärissä kannattaa käydä. "Siirteestäsi on jo aikaa." Vastustuskykyni alkaa ilmeisesti olla aika hyvä.
Hoitajan mukaan hampaani saattaa olla kuollut.
Kuulin, että Turussa julkisen puolen hammaslääkäripalveluihin ilmoittaudutaan puhelimitse. Arvelin, että on vaikea päästä läpi, mutta niin ei kuulemma ole.
Leukemiahistoriani ei ilmeisesti vaikuta hoidon kiireellisyyteen. Asiasta voi kuitenkin mainita.
Soitin hammashoidon varauspalveluun ja kuulin, että jonossa on kolme soittajaa. Nauha ilmoitti, että voin myös jättää soittopyynnön. Niihin vastataan päivittäin klo 14.20. Kello oli jo yli kahden iltapäivällä. Valitsin soittopyynnön.
Sain yllättäen pikaisesti puhelun ja minulle tarjottiin peruutusaikaa ensi lauantaille. Otin sen.
Sain tällin ennakkoluuloihini. Tämähän kävi nopeasti!
torstai 15. marraskuuta 2018
Luodinreikä fasadissa
Ihmettelin toissapäivänä, miksi en saa roskaa hampaiden välistä. Kun katsoin peiliä, luulin, että minulla on jotakin mustaa tarttunut hampaaseen.
Hampaistooni oli kuitenkin ilmestynyt musta aukko, tai siltä se ainakin näyttää, kuin luodinreikä. Vasemmasta kulmahampaastani oli lohjennut pala siten, että talttani näyttää nyt kaksihaaraiselta. Siinä on nyt väärinpäin olevan u:n muotoinen aukko, joka näyttää mustalta.
Reiältä näyttävä ei kuitenkaan ole reikä, vaan hampaan sisus on jostakin syystä musta. Tulehdus?
Kuulin äsken eräästä radio-ohjelma, että elämme pidempään kuin ruumiimme kestää. Me kulumme, mutta henki vain pihisee.
Tämäkin vielä. Olen muutoinkin harvahampainen.
Parasta ennen -aikani on ohi.
Jotakin tuolle on tehtävä. Ongelma ei ole vain esteettinen. Leukemiasurvivalistilla pitää tietääkseni olla hampaat kunnossa.
Taidan kysyä hemapolilta, onko asia kiireinen. Sitten pitänee selvittää, millä puolella hammas kannattaa hoitaa.
Hampaistooni oli kuitenkin ilmestynyt musta aukko, tai siltä se ainakin näyttää, kuin luodinreikä. Vasemmasta kulmahampaastani oli lohjennut pala siten, että talttani näyttää nyt kaksihaaraiselta. Siinä on nyt väärinpäin olevan u:n muotoinen aukko, joka näyttää mustalta.
Reiältä näyttävä ei kuitenkaan ole reikä, vaan hampaan sisus on jostakin syystä musta. Tulehdus?
Kuulin äsken eräästä radio-ohjelma, että elämme pidempään kuin ruumiimme kestää. Me kulumme, mutta henki vain pihisee.
Tämäkin vielä. Olen muutoinkin harvahampainen.
Parasta ennen -aikani on ohi.
Jotakin tuolle on tehtävä. Ongelma ei ole vain esteettinen. Leukemiasurvivalistilla pitää tietääkseni olla hampaat kunnossa.
Taidan kysyä hemapolilta, onko asia kiireinen. Sitten pitänee selvittää, millä puolella hammas kannattaa hoitaa.
keskiviikko 14. marraskuuta 2018
Vanha koira joutui muuttamaan tapojaan
En käyttänyt juuri koskaan ihovoiteita ennen leukemiaan sairastumista, vaikka minulla taitaa olla atooppinen iho.
Leukemiahoidot herkistävät ihoa. Niinpä minulla on karttunut rasvaus kokemusta viime vuosina. Lieviin iholla ilmeneviin käänteishyljintäoireisiin tehoaa laimea kortisonivoide hyvin.
Rasvaan vartaloni lähes joka päivä. Ei tunnu olevan väliä mitä voiteita käytän. Kaikki kokeilemani ovat toimineet. Merkitystä on oikeastaan vain sillä, miten aine leviää iholle.
Lääkäri on tutkinut ihoni kontrollikäynneilläni, viime kertoina ylimalkaisemmin.
Olen huomaavinani, että jos jätän rasvauksen väliin, iho tuntuu aavistuksen kutisevalta. Voi olla, että kuvittelen vain.
Kun kysyin lääkäriltä rasvauksen tarpeellisuudesta, hän vastasi tyyliin "Voithan rasvata".
Rasvaan ihoni suihkussa. Vesi tosin luultavasti kuivattaa ihoa.
Ei tämä ole ylivoimaista. Ehkä kokeilen joskus paastoa.
tiistai 13. marraskuuta 2018
Maailma sukeltaa syvävalheeseen?
Pääsen taas päivittelemään teknisen kehityksen nopeutta. Tutustupa Ylen sivuun "Valheenpaljastaja: Tulevaisuuden valeuutiset väärentävät ääntä ja liikkuvaa kuvaa".
On kehitetty teknologia, jonka avulla jonkun videolla esiintyvän henkilön ilmeitä voidaan muuttaa siten, että katsoja ei huomaa manipulaatiota. Demonstraatiossa näytetään kuinka henkilö vääntelee naamaansa ja ruudulla G.W. Bushin ilmeet seuraavat häntä.
Ihmisen ainutlaatuinen puhetapa voidaan mallintaa 20 minuutin nauhoituksen perusteella. Sen jälkeen voidaan tuottaa hänen aidolta kuulostavaa puhettaan ja tietenkin keksiä itse sen sisältö.
Minä en tiedä, voidaanko videosta tai ääninauhasta tunnistaa teknisesti, onko se manipuloitu. Asiantuntijat saattavat pystyä siihen, mutta me tavikset luultavasti emme.
Tästä seuraa, että emme voi uskoa, mitä meille digimaailmassa esitetään. Diktatuurimaissa voidaan kansalle uskotella mitä tahansa.
Faktantarkastajille riittää työtä.
Jos jokin manipuloitu video onnistutaan syöttämään luotettavaan uutislähteeseen, valeuutinen jää elämään, vaikka sitä kuinka yritettäisiin kumota.
Onneksi voimme toistaiseksi uskoa sellaiseen, minkä näemme ja kuulemme omin silmin.
maanantai 12. marraskuuta 2018
Edistystä?
Olen ottanut muutamana päivänä unilääkkeen vasta juuri ennen yöpuulle menoa hieman ennen puolta yötä. Olen nukahtanut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta hämmästyttävän nopeasti. Olen luullut, että lääke vaikuttaa kunnolla vasta tunnin päästä ottamisesta. Olen tosin ihmetellyt. että usein tunnen uneliaisuutta välittömästi lääkkeen nielaisemisen jälkeen. Voiko se vaikuttaa niin nopeasti?
Olen tuntenut itseni hyvin väsyneeksi aamutoimien jälkeen. Rillienpudotusunet ovat auttaneet. Tänään tosin en herännyt viimeiseen pudotukseen tai olin jäänyt loikoilemaan ilman viritystä, ja nukuin ehkä puoli tuntia. Meneekö unijärjestelmäni nyt sekaisin?
En tiedä, nukahdanko nyt unilääkkeen ansiosta vai jostakin muusta syystä. Ehkä tämä on edistystä.
perjantai 9. marraskuuta 2018
Uni-ikkunaa etsimään
Olimme eilen taas unikoulussa. Olimme saaneet tehtäväksemme pitää unipäiväkirjaa kahden viikon ajalta. Nyt käsiteltiin tuloksia.
Minä olin nukkunut kumpanakin viikkona keskimäärin vajaan seitsemän tuntia yössä. Se lienee tämänhetkinen tarpeeni. Tulos on yllättävä, koska olen luullut tarvitsevani leukemian jälkeen enemmän unta. Olen nukkunutkin paljon.
En tiedä, onko tilanteeni vakiintunut vai onko elimistöni nyt sellainen, että tarvitsen ajoittain paljon unta.
Eilisen pääopetus oli se, että aamuisin on aina noustava samaan aikaan, olkoon arki, pyhä tai viikonloppu. Sitä saimme nyt opetellaksemme. Tosin minä olen jo harjoitellut. Olen onnistunut nukkumaan varsin säännöllisesti, mutta takaiskujakin on tullut.
Olen ottanut unilääkkeen noin varttia vaille yksitoista ja mennyt vuoteeseen tuntia myöhemmin. Nyt sain tehtäväkseni mennä sänkyyn silloin, kun uni-ikkuna tuntuu olevan auki, ja ottaa unilääkkeen vasta silloin. Menin eilen nukkumaan tavanomaiseen aikaan. Lääkkeen olin juuri ottanut. Uni tuli yllättävän pian.
Tarkoituksena on nyt löytää luontainen uni-ikkuna. Nyt se on tuotettu kemiallisesti. Lääkkeistä voin luopua sitten, kun oikea aika on löytynyt.
Projekti etenee lupaavasti.
torstai 8. marraskuuta 2018
Pitäisikö meidän korjailla Jeesuksen sanoja Raamatussa?
On muodikasta ajatella, että Raamattu on aikansa lapsi ja että nykyaikaisen tieteen avulla voidaan korjata tai ainakin jättää huomiotta siitä ne kohdat, jotka koetaan olevan ristiriidassa tämän ajan käsitysten kanssa.
Olen kuullut sanottavan, ettei avioliitto ole kovin vanha instituutio. Tällä ehkä halutaan perustella suurempia vapauksia kuin mitä perinteisesti on ajateltu.
Matteus kertoo kuinka fariseukset kysyivät Jeesukselta miehen oikeudesta jättää vaimonsa. Jeesus vastasi seuraavasti: ""Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, älköön ihminen erottako." (Matt. 19:4-6)
Jeesus ei mainitse avioliittoa, mutta en osaa kuvitella, mitä muuta hän olisi tarkoittanut. Tätä ei mielestäni kumoa se, että aikojen saatossa monet ovat jättäneet tämän opetuksen huomiotta.
Kristinusko on nimensä mukaisesti uskon asia. Kolmiyhteisen Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa millään tieteellisillä metodeilla. Meillä on vain Raamattu.
Minä ja moni muu uskoo, että Jumala on kaikkivaltias ja koko maailmakaikkeuden Luoja. Tästä seuraa, että mikäli kaikki alkoi räjähdyksestä, Jumalan on täytynyt olla olemassa jo ennen sitä.
Nämä ovat uskon asioita, mutta nyt vetoan logiikkaan. Kaikkivaltias Jumala lähetti poikansa Jeesuksen lunastamaan meitä syntisiä. Jeesus on osa kolmiyhteistä Jumaluutta. Voimmeko olettaa, ettei Jeesus osana Pyhää Kolminaisuutta tiennyt maailman menosta enempää kuin tavalliset taavetit ja tellervot noina aikoina? Mielestäni emme.
En haluaisi uskoa, että Jumalan poika opetti joko tietämättömyyttään tai tarkoituksella väärin. En myöskään sitä, että Kaikkivaltias olisi antanut Matteuksen muistaa näin tärkeän asian väärin tai antaa hänen muutella alkuperäistä sisältöä.
Opetuslapset kysyivät Jeesukselta naimattomuudesta. Hän vastasi, että "Se ratkaisu ei sovi kaikille, ainoastaan niille, joille se on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon." (Matt. 19:11-12)
Tämä kohta osoittaa Jeesuksen tietäneen, että on olemassa sellaisia ihmisiä, joille ajatus miehen ja naisen välisestä avioliitosta on omakohtaisesti mahdoton. Hän ei kuitenkaan esitä heille muuta vaihtoehtoa kuin naimattomuuden. "Avioliittoon kelpaamaton" kuulostaa ankaralta ilmaisulta, mutta luotan siihen, että Raamatun suomentajat ovat pyrkineet tarkkaan työhön. Tietenkin hän tiesi myös, että jotkut eivät halua sitoutua yhteen puolisoon. Tähänkään hän ei tarjoa asiakaslähtöistä ratkaisua.
Nykyään ajatellaan yleisesti, että kaikki on luvallista, minkä ei katsota vahingoittavan muita. Minulla on oikeus siihen tai tähän, sanotaan. Tämä kuulostaa perustellulta, mutta Raamattu on selvästi eri linjoilla.
Miksi Jumala luo ihmisiä, jotka ovat kohdusta saakka avioliittoon kelpaamattomia? En minä tiedä. En tiedä myöskään, miksi hän antoi Estonian upota tai Syyrian lasten kärsiä.
Jeesus myös teki rakastamisen maailmanennätyksen, kun antoi henkensä meidän syntiemme tähden. Emme siten voi väittää hänen rajaavan elämäämme rakkauden puutteen vuoksi.
Uskovaisena minun on nöyrryttävä siihen, että Kaikkivaltias on asettanut rajoituksia elämäämme. On olemassa jotakin minua suurempaa.
En tohtisi lähteä korjailemaan Raamattua. Se on iso ja minä pieni.
Olen kuullut sanottavan, ettei avioliitto ole kovin vanha instituutio. Tällä ehkä halutaan perustella suurempia vapauksia kuin mitä perinteisesti on ajateltu.
Matteus kertoo kuinka fariseukset kysyivät Jeesukselta miehen oikeudesta jättää vaimonsa. Jeesus vastasi seuraavasti: ""Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, älköön ihminen erottako." (Matt. 19:4-6)
Jeesus ei mainitse avioliittoa, mutta en osaa kuvitella, mitä muuta hän olisi tarkoittanut. Tätä ei mielestäni kumoa se, että aikojen saatossa monet ovat jättäneet tämän opetuksen huomiotta.
Kristinusko on nimensä mukaisesti uskon asia. Kolmiyhteisen Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa millään tieteellisillä metodeilla. Meillä on vain Raamattu.
Minä ja moni muu uskoo, että Jumala on kaikkivaltias ja koko maailmakaikkeuden Luoja. Tästä seuraa, että mikäli kaikki alkoi räjähdyksestä, Jumalan on täytynyt olla olemassa jo ennen sitä.
Nämä ovat uskon asioita, mutta nyt vetoan logiikkaan. Kaikkivaltias Jumala lähetti poikansa Jeesuksen lunastamaan meitä syntisiä. Jeesus on osa kolmiyhteistä Jumaluutta. Voimmeko olettaa, ettei Jeesus osana Pyhää Kolminaisuutta tiennyt maailman menosta enempää kuin tavalliset taavetit ja tellervot noina aikoina? Mielestäni emme.
En haluaisi uskoa, että Jumalan poika opetti joko tietämättömyyttään tai tarkoituksella väärin. En myöskään sitä, että Kaikkivaltias olisi antanut Matteuksen muistaa näin tärkeän asian väärin tai antaa hänen muutella alkuperäistä sisältöä.
Opetuslapset kysyivät Jeesukselta naimattomuudesta. Hän vastasi, että "Se ratkaisu ei sovi kaikille, ainoastaan niille, joille se on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon." (Matt. 19:11-12)
Tämä kohta osoittaa Jeesuksen tietäneen, että on olemassa sellaisia ihmisiä, joille ajatus miehen ja naisen välisestä avioliitosta on omakohtaisesti mahdoton. Hän ei kuitenkaan esitä heille muuta vaihtoehtoa kuin naimattomuuden. "Avioliittoon kelpaamaton" kuulostaa ankaralta ilmaisulta, mutta luotan siihen, että Raamatun suomentajat ovat pyrkineet tarkkaan työhön. Tietenkin hän tiesi myös, että jotkut eivät halua sitoutua yhteen puolisoon. Tähänkään hän ei tarjoa asiakaslähtöistä ratkaisua.
Nykyään ajatellaan yleisesti, että kaikki on luvallista, minkä ei katsota vahingoittavan muita. Minulla on oikeus siihen tai tähän, sanotaan. Tämä kuulostaa perustellulta, mutta Raamattu on selvästi eri linjoilla.
Miksi Jumala luo ihmisiä, jotka ovat kohdusta saakka avioliittoon kelpaamattomia? En minä tiedä. En tiedä myöskään, miksi hän antoi Estonian upota tai Syyrian lasten kärsiä.
Jeesus myös teki rakastamisen maailmanennätyksen, kun antoi henkensä meidän syntiemme tähden. Emme siten voi väittää hänen rajaavan elämäämme rakkauden puutteen vuoksi.
En tohtisi lähteä korjailemaan Raamattua. Se on iso ja minä pieni.
keskiviikko 7. marraskuuta 2018
Olin toimia ajattelemattomasti, koska en ollut ajatellut tarpeeksi
Olen pohtinut tänään muunsukupuolisuutta ja Jeesuksen opetusta avioliitosta. Kirjoitin aiheesta postauksen otsikolla "Onko Jeesuksen opetusta korjattava muunsukupuolisten vuoksi?"
Ehdin jo julkaista jutun, mutta huomasin etten ollut ajatellut asiaa loppuun saakka. Minulla tuli sellainen tunne, että kirjoitus ei ole eheä. Niinpä palautin artikkelin luonnostilaan.
Teeman pohtiminen ja Jeesuksen sanojen lukeminen on jo nyt tuntunut opettavaiselta.
Mietin aihetta vielä. Editoin tekstiä ja julkaisen sen, jos/kun tunnen ymmärtäneeni asiaa riittävästi.
PS: Tarkemmin ajatellen toimin jo, mutta vedin takaisin.
Ehdin jo julkaista jutun, mutta huomasin etten ollut ajatellut asiaa loppuun saakka. Minulla tuli sellainen tunne, että kirjoitus ei ole eheä. Niinpä palautin artikkelin luonnostilaan.
Teeman pohtiminen ja Jeesuksen sanojen lukeminen on jo nyt tuntunut opettavaiselta.
Mietin aihetta vielä. Editoin tekstiä ja julkaisen sen, jos/kun tunnen ymmärtäneeni asiaa riittävästi.
PS: Tarkemmin ajatellen toimin jo, mutta vedin takaisin.
tiistai 6. marraskuuta 2018
"Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi"
Eilinen kirjoitukseni on herättänyt jonkin verran keskustelua Facebookissa.
Esille nousi muun muassa ajatus siitä, ettei kai se mitään haittaisi, jos tiede ja usko sulautuisivat yhteen.
Tuomas Akvinolainen taisi tuota yrittääkin. Jos tiede ja usko voitaisiin rakentaa toisiinsa täydellisesti sopivaksi kokonaisuudeksi, ymmärtääkseni usko lakkaisi olemasta. Jos järjen ja tutkimuksen avulla voitaisiin päätellä kaikki se, mitä Raamattu kertoo tuonpuoleisesta, usko kai muuttuisi kysymykseksi älykkyydestä. Ihminen uskoo, jos on riittävän fiksu ja ymmärtää miten kokonaisuus toimii. No, tyhmemmät ehkä uskoisivat viisaampia.
Tässä on aika pitkä pätkä Paavalin 1. kirjeestä korinttilaisille:
20 Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? 21 Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. 22 Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. 23 Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, 24 mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. 25 Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.
26 Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. 27 Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. 28 Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. 29 Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. 30 Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. 31 Näin toteutuu kirjoitus: »Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.» (Raamattu.fi)
Minusta tämä teksti valottaa hyvin tieteen ja uskon välistä ristiriitaa. Ainakaan tämä ei ennusta läpimurtoa järjen ja uskon yhdistämisessä.
maanantai 5. marraskuuta 2018
Voiko tiede kumota Raamatun opetuksen?
Espoon hiippakunnan uudeksi piispaksi valittu Kaisamari Hintikka toteaa Hesarin haastattelun mukaan, että "... Jumala luo jatkuvasti uutta ja että paljon on opittu Raamatun kirjoittamisen jälkeen." Tällä hän perustelee avioliittokäsityksen muuttamistarvetta. Hän jatkaa, että "Jumala luo jatkuvasti kykyämme ymmärtää todellisuutta. Siitä pitäisi olla iloinen eikä kokea lisääntymistä uhkana."
Minä en pysty luomaan mielessäni synteesiä tieteestä ja Raamatun opetuksesta. Ymmärrän Raamattua vain uskon kautta. Läheskään kaikkea en ymmärrä. Ajattelen, että ei ole Raamatun vika, jos en kaikkea osaa tulkita.
Meille opetetaan, että Luoja on kaikkivaltias. Minua ihmetyttää, miksi Hän olisi antanut Raamattuun jäädä väärää opetusta keskeisistä asioista ja ihminen saisi tieteen kehittymisen perusteella korjata kristinuskon perusteosta. Tieteen edistys on Jumalan sallimaa. Jumala oli jo ennen tiedettä. Näin haluan uskoa.
Pitäisikö koko Raamattu kirjoittaa uusiksi sitä mukaa kuin tutkimustieto lisääntyy? Raamatun opetusta ja tiedettä tuskin voidaan koskaan sulauttaa toisiinsa.
Silloinhan uskomisessa olisi kysymys tiedosta eikä uskosta.
Minä en pysty luomaan mielessäni synteesiä tieteestä ja Raamatun opetuksesta. Ymmärrän Raamattua vain uskon kautta. Läheskään kaikkea en ymmärrä. Ajattelen, että ei ole Raamatun vika, jos en kaikkea osaa tulkita.
Meille opetetaan, että Luoja on kaikkivaltias. Minua ihmetyttää, miksi Hän olisi antanut Raamattuun jäädä väärää opetusta keskeisistä asioista ja ihminen saisi tieteen kehittymisen perusteella korjata kristinuskon perusteosta. Tieteen edistys on Jumalan sallimaa. Jumala oli jo ennen tiedettä. Näin haluan uskoa.
Pitäisikö koko Raamattu kirjoittaa uusiksi sitä mukaa kuin tutkimustieto lisääntyy? Raamatun opetusta ja tiedettä tuskin voidaan koskaan sulauttaa toisiinsa.
Silloinhan uskomisessa olisi kysymys tiedosta eikä uskosta.
perjantai 2. marraskuuta 2018
Hyvää kuuluu
Tarvitsen maalaamiseni ylläpitämiseen jonkin kehyksen, joka pitää minut vauhdissa. Nyt minulla on sellainen. Olen ollut avoimen kautta Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian turkinto-opiskelijoille järjestetyllä kurssilla, joka päättyi eilen. Kurssin konsepti sopi minulle hyvin. Kukin opiskelija teki mitä ja missä teki tuntien väleissä. Tunneilla vain tutkittiin tuotoksia ja keskusteltiin. Olen päässyt taas vauhtiin.
Opettaja on sama, jonka kursseilla kävin vuosi sitten syksyllä. Häneltä sain tiedot tästä ja seuraavasta. Koululla on jotakin tietojärjestelmäongelmia, mistä johtuen Taideakatemian avoin tarjonta ei näy koulun verkkosivuilla. Onneksi saan vetäjältä tietoja.
Seuraava kurssi alkaa parin viikon päästä. Konsepti lienee samanlainen.
Eilen kurssin vetäjä ilahdutti minua kertomalla, että hän oli puhunut minut eräälle joulukuussa pidettävälle kurssille, jonka vetää vesiväreihin erikoistunut opettaja. Kuulin myös, että koulu aikoo lisätä ulkopuolisten mahdollisuuksia osallistua tutkinto-opiskelijoille järjestettävään koulutukseen.
Kävelin eilen hyvillä mielin Taideakatemiasta kohti kotia. Tulin Aurajoen rantaan ja näin kaivinkoneen vastarannalla puuhissaan. Sää oli raikas. Aurinko paistoi vienosti lännen suunnalta. Pari ihmistä kulki lähettyvillä keskustellen keskenään. Muitakin arkisia ääniä kuului.
Tunsin olevani elossa. Aistini toimivat. Asiat voisivat olla toisin. Saan olla paljosta kiitollinen.
torstai 1. marraskuuta 2018
Älä lue
Monet miettivät, mitä voisivat tehdä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Jos haluaa ryhtyä toimenpiteisiin, on vaikea valita, koska näistä asioista annetaan lausuntoja kovin monista näkökulmista.
Jos tuo ahdisti, älä jatka lukemista, koska tässä tulee lisää huolenaiheita.
Olen uteliaisuuttani lukenut asiantuntijoiden näkemyksiä tulevaisuuden sodankäynnistä. Aihe on ikävä, koska tappamisesta siinä useimmiten on kysymys. Sotien soisi loppuvan, mutta historian valossa toive tuntuu turhalta.
Kehityksen vauhti on hurja, mutta aivan kaikki ei tule muuttumaan. Asejärjestelmät kehittyvät entistä monimutkaisemmiksi ja tehokkaammiksi. Korkeaan teknologiaan perustuvat kokonaisuudet ovat kuitenkin alttiita lamautumiselle ja hyvin riippuvaisia energiansaannista. Siksi eri maiden armeijat joutuvat ylläpitämään myös perinteisen sodankäynnin valmiuksia.
Sensoritekniikkaan perustuvat ja muut tunnistamisjärjestelmät kehittyvät niin, että maastoon ei kohta pääse piiloon oikein mihinkään. Elämä kaupungistuu eri puolilla maailmaa. Näistä syistä sotiminenkin ilmeisesti tapahtuu kaupungeissa. Kun siviilit ja sotavoimat ovat sikin sokin urbaaneissa ympäristöissä, toiminta on sekavaa ja sotkuista.
Lähes laitteet kaikki voidaan toteuttaa pienemmässä muodossa. Itseohjautuvuus lisääntyy. Voi vain kuvitella, millaista on olla maalina, kun parviohjaukseen perustuva lauma miehittämättömiä lennokkeja hyökkää päälle.
Meriin voidaan upottaa miehittämättömiä laitteita, jotka tunnistavat aluksia ja voivat tuhota niitä omatoimisesti. Maastoon voidaan tietysti asentaa samoilla periaatteilla toimivia tappokoneita.
Jos nykyään lentolaite pääsee tunnissa tuhannen kilometrin päähän, tulevaisuudessa se saattaa selvitä matkasta kymmenessä minuutissa.
Voidaan ajatella, että ihmishenkiä säästyy, kun tekoälyllä vahvistetut robottiarmeijat taistelevat toisiaan vastaan, mutta joskus ne robotitkin loppuvat.
Asejärjestelmät ja niitä tukevat laitteet saattavat levittäytyä myös avaruuteen.
Sodankäynnin etiikkaan kuuluu vielä kuuluvan ajatus siitä, että varsinaisen tappokäskyn olisi aina tultava ihmiseltä. Jos tämä periaate säilyy, robottiarmeijoita johtavat nörttisotilaat jossakin toisaalla.
Voisi kuvitella, että futuristiset asejärjestelmät ovat niin kalliita, ettei niillä voi olla ratkaisevaa merkitystä tulevissa sodissa. Asiaan vaikuttaa kuitenkin se, että sotaesineistä voidaan tehdä entistä pienempiä. Materiaalia menee siten suhteessa vähemmän. Laitteita voidaan valmistaa suurina sarjoina, mikä painaa hintoja alas.
Ilmeisesti perinteisen sodan jatkuva rätinä laantuu, koska yhä useammista ammuksista tulee maaliin ohjautuvia, jopa kiväärin luodeista. Luulisi ettei tarvitse räiskiä joka suuntaan. Rivit molemmilla puolilla tosin saattavat harveta nopeasti.
Miksi ihminen on tällainen? Uhraa paljon vaivaa ja voimavaroja muiden tappamisen järjestämiseen.
Toivottavasti taisteluvälineiden monipuolistuminen nostaa sodan kynnystä.
Innostuit sitten kuitenkin lukemaan.
Jos tuo ahdisti, älä jatka lukemista, koska tässä tulee lisää huolenaiheita.
Olen uteliaisuuttani lukenut asiantuntijoiden näkemyksiä tulevaisuuden sodankäynnistä. Aihe on ikävä, koska tappamisesta siinä useimmiten on kysymys. Sotien soisi loppuvan, mutta historian valossa toive tuntuu turhalta.
Kehityksen vauhti on hurja, mutta aivan kaikki ei tule muuttumaan. Asejärjestelmät kehittyvät entistä monimutkaisemmiksi ja tehokkaammiksi. Korkeaan teknologiaan perustuvat kokonaisuudet ovat kuitenkin alttiita lamautumiselle ja hyvin riippuvaisia energiansaannista. Siksi eri maiden armeijat joutuvat ylläpitämään myös perinteisen sodankäynnin valmiuksia.
Sensoritekniikkaan perustuvat ja muut tunnistamisjärjestelmät kehittyvät niin, että maastoon ei kohta pääse piiloon oikein mihinkään. Elämä kaupungistuu eri puolilla maailmaa. Näistä syistä sotiminenkin ilmeisesti tapahtuu kaupungeissa. Kun siviilit ja sotavoimat ovat sikin sokin urbaaneissa ympäristöissä, toiminta on sekavaa ja sotkuista.
Lähes laitteet kaikki voidaan toteuttaa pienemmässä muodossa. Itseohjautuvuus lisääntyy. Voi vain kuvitella, millaista on olla maalina, kun parviohjaukseen perustuva lauma miehittämättömiä lennokkeja hyökkää päälle.
Meriin voidaan upottaa miehittämättömiä laitteita, jotka tunnistavat aluksia ja voivat tuhota niitä omatoimisesti. Maastoon voidaan tietysti asentaa samoilla periaatteilla toimivia tappokoneita.
Jos nykyään lentolaite pääsee tunnissa tuhannen kilometrin päähän, tulevaisuudessa se saattaa selvitä matkasta kymmenessä minuutissa.
Voidaan ajatella, että ihmishenkiä säästyy, kun tekoälyllä vahvistetut robottiarmeijat taistelevat toisiaan vastaan, mutta joskus ne robotitkin loppuvat.
Asejärjestelmät ja niitä tukevat laitteet saattavat levittäytyä myös avaruuteen.
Sodankäynnin etiikkaan kuuluu vielä kuuluvan ajatus siitä, että varsinaisen tappokäskyn olisi aina tultava ihmiseltä. Jos tämä periaate säilyy, robottiarmeijoita johtavat nörttisotilaat jossakin toisaalla.
Voisi kuvitella, että futuristiset asejärjestelmät ovat niin kalliita, ettei niillä voi olla ratkaisevaa merkitystä tulevissa sodissa. Asiaan vaikuttaa kuitenkin se, että sotaesineistä voidaan tehdä entistä pienempiä. Materiaalia menee siten suhteessa vähemmän. Laitteita voidaan valmistaa suurina sarjoina, mikä painaa hintoja alas.
Ilmeisesti perinteisen sodan jatkuva rätinä laantuu, koska yhä useammista ammuksista tulee maaliin ohjautuvia, jopa kiväärin luodeista. Luulisi ettei tarvitse räiskiä joka suuntaan. Rivit molemmilla puolilla tosin saattavat harveta nopeasti.
Miksi ihminen on tällainen? Uhraa paljon vaivaa ja voimavaroja muiden tappamisen järjestämiseen.
Toivottavasti taisteluvälineiden monipuolistuminen nostaa sodan kynnystä.
Innostuit sitten kuitenkin lukemaan.
keskiviikko 31. lokakuuta 2018
Optimismia
Yskäni on jatkunut puolitoista kuukautta. Näyttää siltä, että se on vain podettava pois, kesti minkä kesti. Olen ollut yhteydessä hematologian poliklinikalle ja kuullut, että jos oireet pahenevat, on syytä mennä terveyskeskukseen. Muutoin ei ole aihetta mihinkään erityiseen.
Olen tyytyväinen siihen, että olen jatkanut kuntoilua yskästä huolimatta. Kuntopyörä on saanut olla rauhassa, mutta olen kävellyt ja voimistellut ahkerasti.
Olen iloinen siitä, että kuntoilu alkaa sujua sulavammin ja liikkuvuuteni on muutoinkin parantunut. Ehkäpä toimintakykyni sittenkin vahvistuu.
Painoni on pudonnut vain vähän.
tiistai 30. lokakuuta 2018
Nopea elämänmuutos
Otin heti onkeeni unikouluttajan ohjeet. Menen vuoteeseen vasta, kun tunnen unen tulevan, ja nousen aamulla herättyäni heti ylös.
Muutos on ollut helppo. Olen siirtynyt oleskelemaan muissa huoneissa. Suhtaudun nyt makuuhuoneeseen jotenkin kunnioittavasti. Se on lepopaikka.
Kun tarvitsen lepoa päivällä, käytän olohuoneessa olevaa sänkyä.
Illalla tuntuu juhlalliselta mennä pimeään makuhuoneeseen, sytyttää valo hetkeksi, vetää sängynpeite syrjään ja puikahtaa peiton alle.
Ihminen on kulttuurinen olento, joka pystyy muuttamaan käytöstään. Olemme vaimoni kanssa välttäneet naudanlihaa jonkin aikaa. Sekin muutos on ollut yllättävän helppo.
Nämä ovat kuitenkin pieniä siirtoja elämän shakkilaudalla. Jos ajatellaan ilmastomuutosta, todellisia haasteita meille ovat matkailu ja auton käyttö.
Muutos on ollut helppo. Olen siirtynyt oleskelemaan muissa huoneissa. Suhtaudun nyt makuuhuoneeseen jotenkin kunnioittavasti. Se on lepopaikka.
Kun tarvitsen lepoa päivällä, käytän olohuoneessa olevaa sänkyä.
Illalla tuntuu juhlalliselta mennä pimeään makuhuoneeseen, sytyttää valo hetkeksi, vetää sängynpeite syrjään ja puikahtaa peiton alle.
Ihminen on kulttuurinen olento, joka pystyy muuttamaan käytöstään. Olemme vaimoni kanssa välttäneet naudanlihaa jonkin aikaa. Sekin muutos on ollut yllättävän helppo.
Nämä ovat kuitenkin pieniä siirtoja elämän shakkilaudalla. Jos ajatellaan ilmastomuutosta, todellisia haasteita meille ovat matkailu ja auton käyttö.
maanantai 29. lokakuuta 2018
Sanopa se!
Sain aikoinaan imusolmukesyöpääni niin kovat hoidot, että ne kylvivät myöhemmin puhjenneen leukemian. En ole ainoa tapaus. Lääketiede on kuin kansantalous. Toimenpiteillä on sekä hyviä että huonoja vaikutuksia.
Minut luultavasti vietiin leukemian sytostaattihoidoissa äärirajoille. Selviydyin niistä ja sittemmin saatu kantasolusiirtokin onnistui. En ole palautunut entiselleni, mutta voin olosuhteisiin nähden hämmästyttävän hyvin.
Lääkärit joutuvat pohtimaan riskejä ja hyötyjä. Potilas tietenkin itse päättää. Minäkin kieltäydyin eräästä hoitoihin liittyvästä toimenpiteestä, mutta kaikki muut olen tainnut ottaa vastaan. Osallistuin myös erääseen tutkimukseen, jossa hoito-ohjelmaa muutettiin hieman. Haluttiin selvittää muutoksen mahdollinen vaikutus. Tutkimukseen pyydettiin tietenkin muitakin vapaaehtoisia.
Pitäisikö hoitaa "lempeämmin", jotta vältyttäisiin epätoivotuilta sivuvaikutuksilta, vai ajaa täysillä siinä toivossa, että on mahdollisuus parempaan lopputulokseen?
Siinäpä kysymys.
Minut luultavasti vietiin leukemian sytostaattihoidoissa äärirajoille. Selviydyin niistä ja sittemmin saatu kantasolusiirtokin onnistui. En ole palautunut entiselleni, mutta voin olosuhteisiin nähden hämmästyttävän hyvin.
Lääkärit joutuvat pohtimaan riskejä ja hyötyjä. Potilas tietenkin itse päättää. Minäkin kieltäydyin eräästä hoitoihin liittyvästä toimenpiteestä, mutta kaikki muut olen tainnut ottaa vastaan. Osallistuin myös erääseen tutkimukseen, jossa hoito-ohjelmaa muutettiin hieman. Haluttiin selvittää muutoksen mahdollinen vaikutus. Tutkimukseen pyydettiin tietenkin muitakin vapaaehtoisia.
Pitäisikö hoitaa "lempeämmin", jotta vältyttäisiin epätoivotuilta sivuvaikutuksilta, vai ajaa täysillä siinä toivossa, että on mahdollisuus parempaan lopputulokseen?
Siinäpä kysymys.
perjantai 26. lokakuuta 2018
Kuri kovenee
Kävimme taas unikurssilla.
Monet kuulluista asioista ovat ennestään tuttuja, mutta hyvä että niistä muistutetaan. Minuun sattui täysosuma. Minulla on täysin väärät tottumukset sängyn suhteen. Makuuhuoneen sänky on vain yöunta varten, muualla voi kyllä loikoilla. Sänkyyn saa mennä vasta, kun tuntee pian nukahtavansa. Kirjaa tosin saa lukea.
Illalla kannattaa rauhoittua jo hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa.
Kun aamulla herää, on noustava heti sängystä.
Olen tottunut viettämään sängyssä aikaa läppärin ja kirjojen parissa. Nyt on vanhan koiran opittava uutta.
Tarvitsen lepoa myös päiväsaikaan. Onneksi meillä on yksi sänky olohuoneessa.
Minun on sovittauduttava vapaaehtoisesti armeijakuriin.
Kofeiini vaikuttaa kuulemma 16 tuntia.
Seuraavat kaksi viikkoa pidämme unipäiväkirjaa.
Pää pystyyn ja tuulta päin!
Monet kuulluista asioista ovat ennestään tuttuja, mutta hyvä että niistä muistutetaan. Minuun sattui täysosuma. Minulla on täysin väärät tottumukset sängyn suhteen. Makuuhuoneen sänky on vain yöunta varten, muualla voi kyllä loikoilla. Sänkyyn saa mennä vasta, kun tuntee pian nukahtavansa. Kirjaa tosin saa lukea.
Illalla kannattaa rauhoittua jo hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa.
Kun aamulla herää, on noustava heti sängystä.
Olen tottunut viettämään sängyssä aikaa läppärin ja kirjojen parissa. Nyt on vanhan koiran opittava uutta.
Tarvitsen lepoa myös päiväsaikaan. Onneksi meillä on yksi sänky olohuoneessa.
Minun on sovittauduttava vapaaehtoisesti armeijakuriin.
Kofeiini vaikuttaa kuulemma 16 tuntia.
Seuraavat kaksi viikkoa pidämme unipäiväkirjaa.
Pää pystyyn ja tuulta päin!
torstai 25. lokakuuta 2018
Kenen rauha?
Mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän mielessä on muistoja tapahtumista ja asioista, jotka vaikuttavat siihen miten kokee ympärillä tapahtuvaa. Otan esimerkiksi rauhanmerkin.
Rauhanmerkki näyttää nuorten silmissä luullakseni neutraalilta pasifismin tunnukselta. Minun mielessäni se yhdistyy hippiliikkeeseen ja vasemmistolaisuuteen. Siinä on myös kaikuja ydinaseriisunnasta.
Minusta näyttää kuin merkissä olisi ympyrän keskellä pystyssä oleva raketti tai ohjus. Se ei ehkä ole sattumaa. Merkki on suunniteltu lippuviestinnässä käytettyjen N- ja D-kirjainten vastineiden pohjalta. Nämä viittaavat sanoihin nuclear disarmament, joka tarkoittaakin juuri ydinaseriisuntaa.
Merkin käyttö sai pontta siitä, että USA kävi vuosikausia tuhoisaa ja turhaa sotaa Vietnamissa.
Neuvostoliitto ja USA kilpailivat ydinaseiden tehoilla ja määrillä. Niiden rajoittamisesta keskusteltiin niin sanotuissa SALT-neuvotteluissa, joita käytiin Suomessakin. USA tunnetusti käytti ydinaseita toisen maailman lopussa saadakseen Japanin lopettamaan sodankäynnin.
Lapsuudessani ja nuoruudessani pelättiin, että ydinasevarustelu kärjistyisi sodaksi, joka tuhoaisi koko maapallon. Onneksi kumpikaan puoli ei ole uskaltanut käyttää näitä tuomiopäivän aseita. Vaara ei ole kokonaan ohi, mutta asia ei ole enää samalla tavoin pinnalla.
Neuvostoliitto sai asetelman vaikuttamaan hieman siltä, että nimenomaan sen omat ydinaseet ovat rauhan asialla, vaikka kaikki ymmärsivät ajatuksen ristiriitaisuuden. Tämäkin vaikuttaa mielleyhtymiin, joita rauhanmerkki minussa herättää.
Rauha on ikuinen tavoite. Ydinaseet pönöttävät yhä siiloissaan, mutta tavanomaisetkaan aseet eivät ole kadonneet mihinkään ja niiden rinnalle on tullut yhä monimutkaisempia tekniikan kehitykseen perustuvia järjestelmiä. Kaikkien käyttäminen aiheuttaa tuhoa ja kärsimystä.
Rauhan asia ei kuulu kenellekään erityisesti. Se kuuluu meille kaikille.
Rauhanmerkki näyttää nuorten silmissä luullakseni neutraalilta pasifismin tunnukselta. Minun mielessäni se yhdistyy hippiliikkeeseen ja vasemmistolaisuuteen. Siinä on myös kaikuja ydinaseriisunnasta.
Minusta näyttää kuin merkissä olisi ympyrän keskellä pystyssä oleva raketti tai ohjus. Se ei ehkä ole sattumaa. Merkki on suunniteltu lippuviestinnässä käytettyjen N- ja D-kirjainten vastineiden pohjalta. Nämä viittaavat sanoihin nuclear disarmament, joka tarkoittaakin juuri ydinaseriisuntaa.
Merkin käyttö sai pontta siitä, että USA kävi vuosikausia tuhoisaa ja turhaa sotaa Vietnamissa.
Neuvostoliitto ja USA kilpailivat ydinaseiden tehoilla ja määrillä. Niiden rajoittamisesta keskusteltiin niin sanotuissa SALT-neuvotteluissa, joita käytiin Suomessakin. USA tunnetusti käytti ydinaseita toisen maailman lopussa saadakseen Japanin lopettamaan sodankäynnin.
Lapsuudessani ja nuoruudessani pelättiin, että ydinasevarustelu kärjistyisi sodaksi, joka tuhoaisi koko maapallon. Onneksi kumpikaan puoli ei ole uskaltanut käyttää näitä tuomiopäivän aseita. Vaara ei ole kokonaan ohi, mutta asia ei ole enää samalla tavoin pinnalla.
Neuvostoliitto sai asetelman vaikuttamaan hieman siltä, että nimenomaan sen omat ydinaseet ovat rauhan asialla, vaikka kaikki ymmärsivät ajatuksen ristiriitaisuuden. Tämäkin vaikuttaa mielleyhtymiin, joita rauhanmerkki minussa herättää.
Rauha on ikuinen tavoite. Ydinaseet pönöttävät yhä siiloissaan, mutta tavanomaisetkaan aseet eivät ole kadonneet mihinkään ja niiden rinnalle on tullut yhä monimutkaisempia tekniikan kehitykseen perustuvia järjestelmiä. Kaikkien käyttäminen aiheuttaa tuhoa ja kärsimystä.
Rauhan asia ei kuulu kenellekään erityisesti. Se kuuluu meille kaikille.
keskiviikko 24. lokakuuta 2018
Vähän outo lintu
Kävimme äsken vaimoni kanssa uimassa Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen omistamassa Meri-Karinan hyvinvointikeskuksessa. Kuten olen aikaisemmin kertonut, sain hemapolilta luvan kyseiseen altaaseen.
Miesten puolella saunassa oli eturauhaspotilaiden keppijumppaporukkaa. Juteltiin niitä näitä. Oli mukavan veljellinen tunnelma. Syöpäkokemukset yhdistivät.
Olen tuntenut itseni hieman ulkopuoliseksi viimeaikoina. Tunne johtuu siitä, että niin moni Kolmiosairaalasta tuttu potilas on kuollut. Toinen syy on se, että Meilahteen jäi tutuksi tullut lääkäri- ja hoitajaverkosto. Seurantani on toki pätevissä Tyksissä käsissä, mutta sairausajan kokemukset eivät yhdistä minua ja täkäläistä hemapolia.
Sekin vaikuttaa, että tunnen itseni hieman poikkeavaksi siinä suhteessa, että voimani ovat vähäisemmät kuin useimmilla ikäisilläni eläkeläisillä.
Nämä ovat omia tuntemuksiani, jotka eivät luultavasti ole ainutlaatuisia. Tunteet johtuvat sairaushistoriastani. Minua ei syrjitä.
Voin keskustella vertaisteni kanssa Facebookin Allogeenisen kantasolusiirteen saaneiden ryhmässä. Olisi kuitenkin mukava tavata kohtalotovereita myös kasvokkain. Minun kannattaa varmaan tutustua lähemmin täkäläisen syöpäyhdistyksen toimintaan.
Taidamme ottaa vaimoni kanssa tavaksi käydä uimassa Meri-Karinassa. Vitsailimme lähtiessämme sieltä, että paikassa on tulevaisuuden. Nyt voimme käydä uimassa hyvinvointikeskuksessa. Viereisessä rakennuksessa tarjotaan hoivapalveluja ja sen toisella puolella on saattohoitola. Mustaa huumoria, mutta realistista.
Meri-Karinan palvelutarjonta kuvastaa sitä, miten hyvin Suomessa asiat ovat.
Olen outo, mutta onnekas.
tiistai 23. lokakuuta 2018
Stoalaista maalaamista
Myöhemmän ajan roomalaiset stoalaiset kehottivat elämään sopusoinnussa todellisuuden kanssa. Sellaisiin asioihin, joihin ei voi vaikuttaa, kannattaa mukautua.
Tuo ohje sopii minulle hyvin. Sille, että syöpä on vienyt merkittävän osan voimistani, en voi mitään. Ei kannata potkia tutkainta vastaan.
Asian voi myös kääntää toisin päin. Ei kannata murehtia sitä, että voimat eivät riitä kaikkeen, mitä haluaisi tehdä vaan keskittyä siihen, mihin voimat riittävät.
Olen opiskellut hieman kieliä viime aikoina. Olen kuitenkin huomannut, että asiat tarttuvat kovin huonosti päähäni. Kielien harrastaminen on varmaan hyväksi aivoille, vaikka tulokset eivät olisikaan kovin kummoisia. Voihan tuota jatkaa, mutta ilman paineita.
Olen alkanut taas maalata. Vesivärien käyttäminen sopii hyvin tilanteeseeni. Välineet voivat olla jatkuvasti esillä. Homman voi aloittaa ja lopettaa milloin vain.
Voin vetää muutaman väriläiskän ja mennä sitten sänkyyn huilaamaan. Kohta voin palata katsomaan, miltä työ näyttää, kun värit ovat hieman kuivuneet. Voin jatkaa työtä, kunnes tunnen taas tarvitsevani lepoa. Muistin vanhenemisestakaan ei ole niin haittaa.
Hyvä näinkin.
Tuo ohje sopii minulle hyvin. Sille, että syöpä on vienyt merkittävän osan voimistani, en voi mitään. Ei kannata potkia tutkainta vastaan.
Asian voi myös kääntää toisin päin. Ei kannata murehtia sitä, että voimat eivät riitä kaikkeen, mitä haluaisi tehdä vaan keskittyä siihen, mihin voimat riittävät.
Olen opiskellut hieman kieliä viime aikoina. Olen kuitenkin huomannut, että asiat tarttuvat kovin huonosti päähäni. Kielien harrastaminen on varmaan hyväksi aivoille, vaikka tulokset eivät olisikaan kovin kummoisia. Voihan tuota jatkaa, mutta ilman paineita.
Olen alkanut taas maalata. Vesivärien käyttäminen sopii hyvin tilanteeseeni. Välineet voivat olla jatkuvasti esillä. Homman voi aloittaa ja lopettaa milloin vain.
Voin vetää muutaman väriläiskän ja mennä sitten sänkyyn huilaamaan. Kohta voin palata katsomaan, miltä työ näyttää, kun värit ovat hieman kuivuneet. Voin jatkaa työtä, kunnes tunnen taas tarvitsevani lepoa. Muistin vanhenemisestakaan ei ole niin haittaa.
Hyvä näinkin.
maanantai 22. lokakuuta 2018
Mitä yhteistä on laturilla ja muovikassilla?
Muovikassien käytön ympäristövaikutukset nousevat aika ajoin otsikoihin. Viimeksi lukemani jutun mukaan pellavasta (muistaakseni) tehdyn kassin ympäristökuorma on niin iso, että muovikasseja voi ostaa hyvin suuren määrän ennen kuin ollaan tasoissa. Tiedä sitten, miten luotettava tämän uutisen lähde oli.
Minullekin on tullut tavaksi kuljettaa kassia ostoksia varten taskussani.
Muovikassiboikotilla ei kuitenkaan maailmaa pelasteta.
Jätätkö laturin pistorasiaan, kun kännykkäsi on latautunut? Joskus huolehdittiin siitä, että laturi kuluttaa turhaan sähköä, jos se jää seinään. Sitten luin uutisen, jonka mukaan ajamalla autoa sekunnin verran vähemmän vuodessa säästää energiaa saman verran kuin pitämällä laturin pois seinästä silloin kun ei lataa.
Meillä on ehkä taipumus tehdä sellaisia "ilmastotekoja", joiden eteen ei tarvitse nähdä juurikaan vaivaa.
Jos uskoo salaliittoteorioihin, voisi ajatella öljyteollisuuden varta vasten kiinnittäneen huomiomme epäolennaisuuksiin. Tuskinpa sentään.
Mikä on nyt olennaista? Varmaan on syytä pohtia autoilun, matkailun, asumisen ja ruokavalintojen ympäristövaikutuksia.
lauantai 20. lokakuuta 2018
Suomen virallisten kielten hermeettinen erillisyys
Suomessa on perinteisesti ajateltu, että ruotsin- ja suomenkielisten koulujen pitää olla erillään. Taustalla lienee kielivähemmistön pelko siitä, että heidän lapsensa eivät muutoin oppisi kunnolla ruotsia ja että jatkuva kielirajan ylittävä vuorovaikutus vähitellen hävittäisi vähemmistökielen.
Pelko ei ole aiheeton.
Asiassa on toinenkin puoli. Me suomenkieliset tankkaamme ruotsia viisi tai kahdeksan vuotta, mutta emme opi puhumaan sitä sujuvasti. Minunkin ruotsini on kuin jäälautta, josta suurin osa on piilossa. Pohjaa on runsaasti, mutta sitä on vaikea saada käyttöön. Tuskinpa tilanne on minun koulupäivistäni ratkaisevasti muuttunut.
Riikinruotsalaiset erottavat suomensuomalaiset ja -ruotsalaiset toisistaan siitä, että vain jälkimmäiset puhuvat ruotsia sujuvasti. Pohjoismaisissa kokoontumisissa muut kuin äidinkielenään suomea puhuvat voivat tapailla skandidaviskaa ja tuntea yhteenkuuluvuutta.
Minulla on melkein kylmä hiki otsalla, jos syystä tai toisesta haluan vierailla jossakin ruotsinkielisessä laitoksessa.
Nämä ovat tietenkin kärjistyksiä.
Minusta kotimaisten kielten arkikäytön hermeettistä erillisyyttä voitaisiin lieventää siten, että annettaisiin kummankinkielisille koululaisille mahdollisuus olla jatkuvasti tekemisissä toistensa kanssa.
Erään eteläsuomalaisen kaupungin syrjäkylässä tehdään tällä saralla rohkeaa pioneerityötä. Syynä on paikallisen koulun ylläpitokustannukset. Lakkauttamisen ehkäisemiseksi sekä ruotsin- että suomenkielinen koulu toimivat samassa pihapiirissä ja joitakin toimintoja on yhdistetty. Musiikki- ja liikuntatunteja pidetään kaksikielisesti yhteisissä ryhmissä. Juhlat ja kerhot ovat yhteiset. Nekin toteutetaan molemmilla kotimaisilla.
Olisi hienoa, jos tehtäisiin seurantatutkimus järjestelyn vaikutuksista koululaisten kielitaidon moninaisuuteen.
Pelko ei ole aiheeton.
Asiassa on toinenkin puoli. Me suomenkieliset tankkaamme ruotsia viisi tai kahdeksan vuotta, mutta emme opi puhumaan sitä sujuvasti. Minunkin ruotsini on kuin jäälautta, josta suurin osa on piilossa. Pohjaa on runsaasti, mutta sitä on vaikea saada käyttöön. Tuskinpa tilanne on minun koulupäivistäni ratkaisevasti muuttunut.
Riikinruotsalaiset erottavat suomensuomalaiset ja -ruotsalaiset toisistaan siitä, että vain jälkimmäiset puhuvat ruotsia sujuvasti. Pohjoismaisissa kokoontumisissa muut kuin äidinkielenään suomea puhuvat voivat tapailla skandidaviskaa ja tuntea yhteenkuuluvuutta.
Minulla on melkein kylmä hiki otsalla, jos syystä tai toisesta haluan vierailla jossakin ruotsinkielisessä laitoksessa.
Nämä ovat tietenkin kärjistyksiä.
Minusta kotimaisten kielten arkikäytön hermeettistä erillisyyttä voitaisiin lieventää siten, että annettaisiin kummankinkielisille koululaisille mahdollisuus olla jatkuvasti tekemisissä toistensa kanssa.
Erään eteläsuomalaisen kaupungin syrjäkylässä tehdään tällä saralla rohkeaa pioneerityötä. Syynä on paikallisen koulun ylläpitokustannukset. Lakkauttamisen ehkäisemiseksi sekä ruotsin- että suomenkielinen koulu toimivat samassa pihapiirissä ja joitakin toimintoja on yhdistetty. Musiikki- ja liikuntatunteja pidetään kaksikielisesti yhteisissä ryhmissä. Juhlat ja kerhot ovat yhteiset. Nekin toteutetaan molemmilla kotimaisilla.
Olisi hienoa, jos tehtäisiin seurantatutkimus järjestelyn vaikutuksista koululaisten kielitaidon moninaisuuteen.
torstai 18. lokakuuta 2018
Syöpä ja uskomushoidot
MOT:n Salvaa syöpälääkkeeksi -ohjelmassa käsiteltiin uskomuslääkinnän käyttöä syöpähoidossa.
Ohjelmassa kerrottiin potilaista, jotka ovat kieltäytyneet ainakin osasta lääketieteellisiä hoitoja ja henkilöistä, jotka edustavat uskomushoitoja tavalla tai toisella.
Minua kaksi syöpää kokeneena esitetyt tarinat puistattavat. Joku sanoi vakavalla naamalla, että potilaan pitää itse ottaa vastuu sairauksistaan. Hänen tapauksessaan se tarkoitti uskomushoitojen käyttöä. Miten joku voi ajatella ajatella noin?
Minä luotin lääketieteellisiin hoitoihin. Olisin ollut aivan avuton ilman hyvin toimivaa erikoissairaanhoitoa. Tunsin olevani hyvissä käsissä. Miten olisin voinut turvautua huhupuheissa kehuttuihin ihmekonsteihin?
Minua kehotettiin olemaan käyttämättä niin sanottuja vaihtoehtohoitoja, koska niillä voi olla ennakoimattomia yhteisvaikutuksia lääketieteellisten hoitojen kanssa. Minusta tämä oli erittäin perusteltua ja uskoin siihen. Olen vielä hengissä.
Ohjelmassa haastateltiin lääkäri Antti Heikkilää, joka viittasi lääkeyhtiöiden bisnes-intresseihin. Niitä epäilemättä on, mutta en usko mihinkään suureen salaliittoon. Miten voisi harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa myymällä tehottomia tuotteita, joiden käyttö tapahtuu koulutettujen lääkäreiden ohjauksessa?
Ohjelmassa kahdessa anonyymeinä esitellyistä tapauksista, joissa oli turvauduttu uskomushoitoihin, kummassakin potilas oli sijoittanut asiaan 20.000 euroa. Miten lienee tarjoajien taloudellisten intressien laita? En tiedä, laskettiinko mukaan matkakustannuksia. Ainakin yksi oli tehnyt pitkän matkan hoitoja saamaan.
Jos jokin uskomushoidoissa käytetty aine osoittaa toimimisen merkkejä, totta kai sitä kannattaa tutkia tieteellisin menetelmin ellei kyse ole pelkistä huhupuheista tai itsestään selvistä uskomuskonsteista. Kun leukemian hoitoon etsittiin aikoinaan toimivia hoitoja, kokeiltiin melkein mitä tahansa, kunnes alkoi tulla tuloksia. Voihan potentiaalisia ideoita löytyä vaikka kansanperinteestä.
Ymmärrän toki potilaiden epätoivon, jos lääkärit nostavat kätensä pystyyn. On ymmärrettävää etsiä apua mistä tahansa. On julmaa, jos tällaisissa tapauksissa potilaita petetään, tietysti muissakin.
Minä olen etuoikeutettu, koska saamani hoidot ovat toimineet.
Ohjelmassa kerrottiin potilaista, jotka ovat kieltäytyneet ainakin osasta lääketieteellisiä hoitoja ja henkilöistä, jotka edustavat uskomushoitoja tavalla tai toisella.
Minua kaksi syöpää kokeneena esitetyt tarinat puistattavat. Joku sanoi vakavalla naamalla, että potilaan pitää itse ottaa vastuu sairauksistaan. Hänen tapauksessaan se tarkoitti uskomushoitojen käyttöä. Miten joku voi ajatella ajatella noin?
Minä luotin lääketieteellisiin hoitoihin. Olisin ollut aivan avuton ilman hyvin toimivaa erikoissairaanhoitoa. Tunsin olevani hyvissä käsissä. Miten olisin voinut turvautua huhupuheissa kehuttuihin ihmekonsteihin?
Minua kehotettiin olemaan käyttämättä niin sanottuja vaihtoehtohoitoja, koska niillä voi olla ennakoimattomia yhteisvaikutuksia lääketieteellisten hoitojen kanssa. Minusta tämä oli erittäin perusteltua ja uskoin siihen. Olen vielä hengissä.
Ohjelmassa haastateltiin lääkäri Antti Heikkilää, joka viittasi lääkeyhtiöiden bisnes-intresseihin. Niitä epäilemättä on, mutta en usko mihinkään suureen salaliittoon. Miten voisi harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa myymällä tehottomia tuotteita, joiden käyttö tapahtuu koulutettujen lääkäreiden ohjauksessa?
Ohjelmassa kahdessa anonyymeinä esitellyistä tapauksista, joissa oli turvauduttu uskomushoitoihin, kummassakin potilas oli sijoittanut asiaan 20.000 euroa. Miten lienee tarjoajien taloudellisten intressien laita? En tiedä, laskettiinko mukaan matkakustannuksia. Ainakin yksi oli tehnyt pitkän matkan hoitoja saamaan.
Jos jokin uskomushoidoissa käytetty aine osoittaa toimimisen merkkejä, totta kai sitä kannattaa tutkia tieteellisin menetelmin ellei kyse ole pelkistä huhupuheista tai itsestään selvistä uskomuskonsteista. Kun leukemian hoitoon etsittiin aikoinaan toimivia hoitoja, kokeiltiin melkein mitä tahansa, kunnes alkoi tulla tuloksia. Voihan potentiaalisia ideoita löytyä vaikka kansanperinteestä.
Ymmärrän toki potilaiden epätoivon, jos lääkärit nostavat kätensä pystyyn. On ymmärrettävää etsiä apua mistä tahansa. On julmaa, jos tällaisissa tapauksissa potilaita petetään, tietysti muissakin.
Minä olen etuoikeutettu, koska saamani hoidot ovat toimineet.
keskiviikko 17. lokakuuta 2018
Oma rakas napa
Kun ihminen on pulassa, hän keskittyy toimimaan niin, että saa elämänsä vakiintumaan. Se on luonnollista. Ennen vanhaan useimpien elämä oli jatkuvaa pyrkimistä säällisiin elinolosuhteisiin. Valitettavasti monissa maissa se on sitä yhä monille.
Täällä Suomessa elintaso on hyvin korkea. Hyvin moni meistä elää vähintään yhtä mukavasti kuin ruhtinaat ennen.
Ihminen on kautta historian vaalinut omaa napaansa. Elämä on ollut sellaista, melkein pelkkää työtä leivän eteen. Ihmisen toimet ruoan hankkimiseksi kuluttivat luontoa aika vähän.
Katseemme on jumittunut omaan napaan.
Hesarin kertoo selkokielisesti Nature-lehden artikkelista, joka kertoo, mikä on elämänmuotomme vaikutus. Voit lukea uutisen täältä: Länsimaalaisten pitäisi vähentää lihansyöntiä 90 prosenttia, muuten ilmastonmuutoksen hillintä ei onnistu, varoittavat tutkijat (saattaa olla maksumuurin takana).
Nature on vaikutusvaltainen tieteellinen julkaisu.
Puolella maapallon jäättömästä pinta-alasta tallustaa karjaa tai kasvaa sille rehua.
Lihasta ja maitotuotteista saamme vain noin viidenneksen kaloreista ja hieman yli kolmanneksen proteiineista. Näiden tuotanto aiheuttaa 80 prosenttia kasvihuonepäästöistä.
Kolmannes tuotetusta ruoasta menee haaskuun.
Miten saisin silmäni irti navastani?
Täällä Suomessa elintaso on hyvin korkea. Hyvin moni meistä elää vähintään yhtä mukavasti kuin ruhtinaat ennen.
Ihminen on kautta historian vaalinut omaa napaansa. Elämä on ollut sellaista, melkein pelkkää työtä leivän eteen. Ihmisen toimet ruoan hankkimiseksi kuluttivat luontoa aika vähän.
Katseemme on jumittunut omaan napaan.
Hesarin kertoo selkokielisesti Nature-lehden artikkelista, joka kertoo, mikä on elämänmuotomme vaikutus. Voit lukea uutisen täältä: Länsimaalaisten pitäisi vähentää lihansyöntiä 90 prosenttia, muuten ilmastonmuutoksen hillintä ei onnistu, varoittavat tutkijat (saattaa olla maksumuurin takana).
Nature on vaikutusvaltainen tieteellinen julkaisu.
Puolella maapallon jäättömästä pinta-alasta tallustaa karjaa tai kasvaa sille rehua.
Lihasta ja maitotuotteista saamme vain noin viidenneksen kaloreista ja hieman yli kolmanneksen proteiineista. Näiden tuotanto aiheuttaa 80 prosenttia kasvihuonepäästöistä.
Kolmannes tuotetusta ruoasta menee haaskuun.
Miten saisin silmäni irti navastani?
tiistai 16. lokakuuta 2018
Kumpi voittaa - hallitus vai oppositio?
Saapa nähdä, miten hallituksen lopulta käy. Kaksi kovaa on asettunut toisiaan vastaan ja arvovalta turpoaa kummallakin puolella.
Hallitus päässee kuiville luottamusäänestyksessä ja voinee säätää irtisanomislain yksinkertaisella enemmistöllä. Asia voidaan hoitaa vankasti säännösten mukaan näin, mutta silti voi kysyä, onko se viisasta.
Poliittisten lakkojen oikeutuksesta voi olla montaa mieltä, mutta epäilemättä niitä järjestetään, jos hallitus vie hanketta eteenpäin. Sosialidemokraattien kannatus on viimeisten mittausten mukaan vahvin. Lakkoilu todennäköisesti lisäisi sitä entisestään, ja ensi vuonna pidetään vaalit. Uusi hallitus mahdollisesti kumoaa tämän hallituksen uudistuksia.
Tilanne on kärjistynyt, ja uudistuksen toteuttamista perustellaan muun muassa sillä, että lainsäädäntövalta ei kuulu työmarkkinajärjestöille. Tottahan se on.
Vaikka enemmistön argumentit olisivat kuinka pätevät, olisi minusta silti syytä miettiä, kannattaako sen tehdä sellaista muutosta, joka jättäisi vähemmistön katkeraksi.
Suomen Yrittäjien teettämän tutkimuksen mukaan uudistus saisi yrittäjät palkkaamaan lisää työntekijöitä. Asiaa on kysytty yrittäjiltä itseltään. Olen itse opiskellut markkinointia ja käsitykseni mukaan ostoaikomusten tutkiminen on hyvin haastavaa. Kuluttajien on hyvin vaikea arvioida etukäteen, ostaisivatko he jonkin uuden tuotteen, jos sellainen tulisi markkinoille. Mittaus voi näyttää vihreää valoa hankkeelle, joka voi silti epäonnistua, koska ostoaikomukset eivät toteudukaan.
Mietin, päteekö sama yrittäjien rekrytointiaikomuksien mittaamiseen. Varmaa vastausta on mahdotonta antaa.
Suomessa on pitkät perinteet asioiden kolmikantaisesta päättämisestä. Työmarkkinajärjestöt ovat olleet lakihankkeissa mukana, vaikka asia ei oikeastaan niille kuuluisi. Lopputulos on saatu aikaan, vaikka mikään taho ei ole saanut kaikkea haluamaansa läpi. Tulos on ollut kompromissi.
Asia on monimutkainen. Kataisen johtamassa niin sanotussa sixpack-hallituksessa oli nimensä mukaisesti kuusi puoluetta, oikealta ja vasemmalta. Asioihin saatiin useita näkökulmia, mutta valmista oli vaikea saada aikaan.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Kannattaa lukea Sixten Korkmanin punnittu näkemys (Muistosanat kolmikannalle?) tämän päivän Hesarista.
Hallitus päässee kuiville luottamusäänestyksessä ja voinee säätää irtisanomislain yksinkertaisella enemmistöllä. Asia voidaan hoitaa vankasti säännösten mukaan näin, mutta silti voi kysyä, onko se viisasta.
Poliittisten lakkojen oikeutuksesta voi olla montaa mieltä, mutta epäilemättä niitä järjestetään, jos hallitus vie hanketta eteenpäin. Sosialidemokraattien kannatus on viimeisten mittausten mukaan vahvin. Lakkoilu todennäköisesti lisäisi sitä entisestään, ja ensi vuonna pidetään vaalit. Uusi hallitus mahdollisesti kumoaa tämän hallituksen uudistuksia.
Tilanne on kärjistynyt, ja uudistuksen toteuttamista perustellaan muun muassa sillä, että lainsäädäntövalta ei kuulu työmarkkinajärjestöille. Tottahan se on.
Vaikka enemmistön argumentit olisivat kuinka pätevät, olisi minusta silti syytä miettiä, kannattaako sen tehdä sellaista muutosta, joka jättäisi vähemmistön katkeraksi.
Suomen Yrittäjien teettämän tutkimuksen mukaan uudistus saisi yrittäjät palkkaamaan lisää työntekijöitä. Asiaa on kysytty yrittäjiltä itseltään. Olen itse opiskellut markkinointia ja käsitykseni mukaan ostoaikomusten tutkiminen on hyvin haastavaa. Kuluttajien on hyvin vaikea arvioida etukäteen, ostaisivatko he jonkin uuden tuotteen, jos sellainen tulisi markkinoille. Mittaus voi näyttää vihreää valoa hankkeelle, joka voi silti epäonnistua, koska ostoaikomukset eivät toteudukaan.
Mietin, päteekö sama yrittäjien rekrytointiaikomuksien mittaamiseen. Varmaa vastausta on mahdotonta antaa.
Suomessa on pitkät perinteet asioiden kolmikantaisesta päättämisestä. Työmarkkinajärjestöt ovat olleet lakihankkeissa mukana, vaikka asia ei oikeastaan niille kuuluisi. Lopputulos on saatu aikaan, vaikka mikään taho ei ole saanut kaikkea haluamaansa läpi. Tulos on ollut kompromissi.
Asia on monimutkainen. Kataisen johtamassa niin sanotussa sixpack-hallituksessa oli nimensä mukaisesti kuusi puoluetta, oikealta ja vasemmalta. Asioihin saatiin useita näkökulmia, mutta valmista oli vaikea saada aikaan.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Kannattaa lukea Sixten Korkmanin punnittu näkemys (Muistosanat kolmikannalle?) tämän päivän Hesarista.
maanantai 15. lokakuuta 2018
Rajattu uintilupa ja kikkakolmonen
Kysyin tänään siirrehoitajalta, saanko jo käydä uimahalleissa. Hän suositteli painokkaasti olemaan tulehdusvaaran vuoksi vielä käymättä. Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen omistaman hyvinvointikeskus Meri-Karinan altaaseen sain kuitenkin luvan mennä. Siellä on ilmeisesti hygienia-asiat mitoitettu syöpäläisille. Ehkä sinne ensi maanantaina.
Kävin kesällä meressä uimassa, kun olimme Turun saaristossa. Silmäni eivät pitäneet siitä, joten kai ulkovesiäkin on syytä vielä välttää.
Kokeilen nyt rytmittää päiväni tahtiin lepoa-puuhaa-lepoa-puuhaa jne. Yritän samalla varjella unirytmiäni ja välttää päiväunia. Nukahdan kuitenkin helposti, kun lepään tekemättä mitään. Olen keksinyt keinon, jonka avulla herään heti nukahdettuani. Pidän lukulaseja kädessäni sängyn reunan ulkopuolella. Kun nukahdan, kuulen kolahduksen ja havahdun. Voisi se olla jokin muukin esine, mutta ei nuokaan helposti säry.
perjantai 12. lokakuuta 2018
Unikouluun
Olen kääntänyt sisäistä kelloani, tosin kemiallisesti. Olen aikaistanut hieman unipillerin ottamista ja onnistunut nukahtamaan puolen yön tienoissa. Kännykkäni hälyttää ensimmäisen kerran puoli kahdeksalta. Olen saanut pidettyä itseni aika hyvin hereillä jo aamusta. Tosin tänäänkin väsytti aamupäivällä niin, että torkuin ja näin mikrounia.
Aloitimme eilen vaimoni kanssa unikurssin. Sen järjestää Paimion kansalaisopisto. Käymme muutaman kerran parin tunnin istunnoissa, joista viimeinen pidetään joulukuussa.
Alku vaikutti lupaavalta. Unihoitaja tuntuu todella pätevältä. Asioihin paneudutaan perusteellisesti.
Meille tehtiin kaksi testiä, joiden mukaan minulla on juuri ja juuri lievä uniongelma, mutta olen siitä huolestunut.
Hoitajan mukaan unilääkkeitä suositellaan käyttämään korkeintaan pari viikkoa, mutta monet ovat käyttäneet niitä hyvin pitkiä aikoja.
Hän mainitsi unettomuuden hoitokeinona myös rajoittamisen. Olen ilmeisesti oikeilla jäljillä, kun sinnittelen hereillä aamuisin. Tähän aiheeseen varmaankin palataan.
Unettomuus on kuulemma pienempi ongelma terveyden kannalta kuin esimerkiksi ylipaino.
Hoitaja tuntui pitävän minua syöpähistoriani vuoksi erikoistapauksena. Kysyin onko minulla toivoa. Sitä on kuulemma aina.
Aloitimme eilen vaimoni kanssa unikurssin. Sen järjestää Paimion kansalaisopisto. Käymme muutaman kerran parin tunnin istunnoissa, joista viimeinen pidetään joulukuussa.
Alku vaikutti lupaavalta. Unihoitaja tuntuu todella pätevältä. Asioihin paneudutaan perusteellisesti.
Meille tehtiin kaksi testiä, joiden mukaan minulla on juuri ja juuri lievä uniongelma, mutta olen siitä huolestunut.
Hoitajan mukaan unilääkkeitä suositellaan käyttämään korkeintaan pari viikkoa, mutta monet ovat käyttäneet niitä hyvin pitkiä aikoja.
Hän mainitsi unettomuuden hoitokeinona myös rajoittamisen. Olen ilmeisesti oikeilla jäljillä, kun sinnittelen hereillä aamuisin. Tähän aiheeseen varmaankin palataan.
Unettomuus on kuulemma pienempi ongelma terveyden kannalta kuin esimerkiksi ylipaino.
Hoitaja tuntui pitävän minua syöpähistoriani vuoksi erikoistapauksena. Kysyin onko minulla toivoa. Sitä on kuulemma aina.
torstai 11. lokakuuta 2018
Maapallo on hyökkäyksen kohteena
YK-taustaisen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuoreen raportin mukaan ilmaston lämpenemisen rajoittamistavoite on asetettava puoleentoista prosenttiin kahden sijasta, jos halutaan välttää monia katastrofaalisia vaikutukssia.
Ainakin Suomessa asia on ollut ykkösuutinen. Toivottavasti teema jää pinnalle.
Kukaan ei voi varmasti sanoa, onko laskelmat oikeat, mutta järkeni sanoo, että niihin kannattaa uskoa. Toimettomuuden riskit ovat liian suuret otettaviksi.
Tilanne on ainutlaatuinen, koska kyseessä on koko maapallon tulevaisuus. Maailmankaikkeuden kannalta asia samantekevä, mutta ihmiskunnan näkökulmasta äärettömän vakava.
Ihmiset ovat ennenkin joutuneet sopeutumaan ilmastonmuutoksiin. 10.000 vuotta sitten Fennoskandia oli jään alla. Kun jää suli ja maa paljastui, tänne alkoi muuttaa ihmisiä. Tämän faktan taakse ei kannata piiloutua. Jos ihmisen aiheuttama lämpeneminen kiihtyy hallitsemattomasti, seuraukset voivat olla apokalyptiset.
Ihmiskunta ei katoa, mutta muutos todennäköisesti aiheuttaa suunnattomasti kärsimystä ja kuolemaa. Tämä on eettinen kysymys. Velvollisuutemme on toimia. Toimiminen synnyttää toivoa.
Usein väitellään siitä, pitäisikö asia sälyttää valtioiden vai yksilöiden hoidettavaksi. Turha kiistellä. Molempi parempi. Valioiden sisäiset ja keskinäiset toimet ovat hitaita. Kuluttajina voimme muuttaa tapojamme heti. Suuret kulutusmuutokset aiheuttavat tosin ristiaallokkoa markkinoilla, mutta ne ovat välttämättömiä. Katoava kysyntä väistyy uuden tieltä. Moni joutuu vaihtamaan alaa.
Asia tulisi rinnastaa sellaisiin asioihin kuin avaruusolioiden hyökkäys tai valtavan asteroidin suuntautuminen maapalloa kohti. Erilaisista aatteista tai valtiojärjestelmistä huolimatta kaikkien velvollisuus on vetää yhtä köyttä.
Olemme vaimoni kanssa ostaneet lentoliput Nizzaan ensi vuoden alkuun. Myynnissä on päästöjen kompensoimiseen tarkoitettuja lentomaksuja. Olen pitänyt niitä huuhaana, mutta täytyy tutustua asiaan paremmin.
Kasvihuoneilmiö on hankala, koska se äärettömän monimutkainen. Miten me tavalliset talliaiset voimme tietää, miten milloinkin kannattaa toimia? Meidän on kuitenkin syytä yrittää. Uutta lainsäädäntöä ja uusia kansainvälisiä sopimuksia varmasti tarvitaan.
Maapalloa vastaan hyökätään. Vihollinen olemme me.
Toivottavasti tästä tulee kaikkien yhteiset talkoot.
Ainakin Suomessa asia on ollut ykkösuutinen. Toivottavasti teema jää pinnalle.
Kukaan ei voi varmasti sanoa, onko laskelmat oikeat, mutta järkeni sanoo, että niihin kannattaa uskoa. Toimettomuuden riskit ovat liian suuret otettaviksi.
Tilanne on ainutlaatuinen, koska kyseessä on koko maapallon tulevaisuus. Maailmankaikkeuden kannalta asia samantekevä, mutta ihmiskunnan näkökulmasta äärettömän vakava.
Ihmiset ovat ennenkin joutuneet sopeutumaan ilmastonmuutoksiin. 10.000 vuotta sitten Fennoskandia oli jään alla. Kun jää suli ja maa paljastui, tänne alkoi muuttaa ihmisiä. Tämän faktan taakse ei kannata piiloutua. Jos ihmisen aiheuttama lämpeneminen kiihtyy hallitsemattomasti, seuraukset voivat olla apokalyptiset.
Ihmiskunta ei katoa, mutta muutos todennäköisesti aiheuttaa suunnattomasti kärsimystä ja kuolemaa. Tämä on eettinen kysymys. Velvollisuutemme on toimia. Toimiminen synnyttää toivoa.
Usein väitellään siitä, pitäisikö asia sälyttää valtioiden vai yksilöiden hoidettavaksi. Turha kiistellä. Molempi parempi. Valioiden sisäiset ja keskinäiset toimet ovat hitaita. Kuluttajina voimme muuttaa tapojamme heti. Suuret kulutusmuutokset aiheuttavat tosin ristiaallokkoa markkinoilla, mutta ne ovat välttämättömiä. Katoava kysyntä väistyy uuden tieltä. Moni joutuu vaihtamaan alaa.
Asia tulisi rinnastaa sellaisiin asioihin kuin avaruusolioiden hyökkäys tai valtavan asteroidin suuntautuminen maapalloa kohti. Erilaisista aatteista tai valtiojärjestelmistä huolimatta kaikkien velvollisuus on vetää yhtä köyttä.
Olemme vaimoni kanssa ostaneet lentoliput Nizzaan ensi vuoden alkuun. Myynnissä on päästöjen kompensoimiseen tarkoitettuja lentomaksuja. Olen pitänyt niitä huuhaana, mutta täytyy tutustua asiaan paremmin.
Kasvihuoneilmiö on hankala, koska se äärettömän monimutkainen. Miten me tavalliset talliaiset voimme tietää, miten milloinkin kannattaa toimia? Meidän on kuitenkin syytä yrittää. Uutta lainsäädäntöä ja uusia kansainvälisiä sopimuksia varmasti tarvitaan.
Maapalloa vastaan hyökätään. Vihollinen olemme me.
Toivottavasti tästä tulee kaikkien yhteiset talkoot.
keskiviikko 10. lokakuuta 2018
Ajan olemuksesta, sodasta ja rauhasta sekä sinuttelusta ja teitittelystä
Olen käsitellyt otsikon aiheita kolmessa viimeisimmässä artikkelissani Päivämies-lehden verkkosivuilla. Tässä linkit niihin:
Aika on rahaa?
Sota ja rauha velvoittavat
Sinä vai te?
Jos haluat tutustua aikaisempiin artikkeleihini kyseisillä sivuilla, pääset niihin näistä linkeistä:
Elämän uutta merkitystä etsimässä
Muutimme taas
Välillä nostan hattuani ja kuljen ohi
Taideviikko Provencessa
Sukuni tarinat historian pyörteissä
Ilmastotunto kolkuttaa
Rakkauden syntysijoilla
Aika on rahaa?
Sota ja rauha velvoittavat
Sinä vai te?
Jos haluat tutustua aikaisempiin artikkeleihini kyseisillä sivuilla, pääset niihin näistä linkeistä:
Elämän uutta merkitystä etsimässä
Muutimme taas
Välillä nostan hattuani ja kuljen ohi
Taideviikko Provencessa
Sukuni tarinat historian pyörteissä
Ilmastotunto kolkuttaa
Rakkauden syntysijoilla
tiistai 9. lokakuuta 2018
Lievä tulehdus
Kävin jonkin aikaa sitten antamassa verinäytteen Tykslabissa. Lääkärin soittoa ei kuulunut, joten olen edelleen kuivilla.
Sain eilen potilaskertomuksen, jossa kuitenkin kiinnitetään huomiota hieman koholla olevaan tulehdusarvoon (19). Voi olla, että lievä flunssani näkyy testituloksissa. Tulos ei kuitenkaan edellytä mitään erityistä.
Minua kehotetaan ottamaan yhteyttä, jos ilmenee selviä infektio-oireita tai kuumeilua. Lämpöä ei ole ollut, mutta yskä on sitkeä. Siitä olen kuitenkin ilmoittanut.
Mitä ilmeisemmin minun on yhä syytä ottaa rauhallisesti ja olla rehkimättä, jotta oireet eivät pahene.
Soittaessani hemapolille minua kehotettiin puhaltamaan letkun kautta veteen. Tämä onkin sairaalasta tuttu keino. Innostuin tekemään parikymmentä pitkää puhallusta ja keuhkoni kipeytyivät hieman. Malttia siihenkin.
maanantai 8. lokakuuta 2018
Saako presidenttiä haastaa?
Olin seuraamassa Turun kirjamessuilla, kun tasavallan presidentti hänen toimiaan arvioineiden kirjailijoiden kanssa. Tapahtuma oli todella hämmentävä.
Olen ihaillut maamme päämiehen tapaa hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa. Hän on luonut taitavasti suhteita maailman vaikutusvaltaisimpiin johtajiin ja osannut raivata tilaa Suomen näkemyksille kansainvälisellä kentällä. Tuntuu, että EU:n ulkopuolisten ulkosuhteiden hoitaminen on varmoissa käsissä. Oli mukava todeta, että 70-vuotias presidentti vaikuttaa vetreäkuntoiselta.
Presidenttinä toimiminen ei ole enää yhtä juhlallista kuin Kekkosen ja ehkä myös Koiviston aikoina. Ennen vanhaan presidenteille varattiin erillinen nojatuoli salin etuosaan, kun he osallistuivat johonkin tilaisuuteen. Nyt presidentti voi istua jopa lattialla. Kansanomaiset eleet viehättävät, vaikka olisivatkin tarkoitushakuisia.
Olen elänyt ajan, jolloin presidenttiä ei saanut arvostella kukaan. Jotkut harvat uskaltautuivat, mutta joutuivat marginaaliin. Toki ajat olivat toiset, kun suuri naapurimme oli kärkäs puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin.
Väitetään, että suomalaiset haluavat vahvan päämiehen johtamaan maata. Presidentin valtaoikeuksia on kuitenkin huomattavasti rajoitettu. Presidentti ei voi hajottaa hallitusta tuosta vain kuten Kekkonen saattoi tehdä. Presidentin ei pitäisi puuttua sisäpolitiikkaan.
Minunkin mielestäni on hyvä, että maamme päämiehenä toimii taitava ja lujatahtoinen henkilö. Suomen asema on sellainen, että ruorimiehen on syytä olla pätevä.
Sauli Niinistöä on arvosteltu hänen toimistaan, tilanteessa, jossa EU halusi rajoittaa Putinin tapaamista. Sitä on kutsuttu sooloiluksi. Hän kertoi messuilla, keihin hän oli ollut yhteydessä, kun hän junaili Suomelle tilaa. Minusta se kuulosti aivan pätevän valtiomiehen toiminnalta.
Presidentti vaikutti taustalla, kun hallitus oli joutunut jumiin kikyä ajaessaan. Se kuulostaa minusta sisäpolitiikkaan puuttumiselta. Jos hän toimi vastoin säännöksiä, kai jonkun virallisen tahon pitäisi asiaan puuttua, vaikka se presidentille noloa olisikin. Toisaalta hän pystyi kuitenkin auttamaan solmun avaamisessa.
Voi olla, että presidentin valtaoikeuksia on rajoitettu liikaa. Saattaisi olla parempi, että hänelle säädettäisiin myös sisäpoliittinen rooli. Toisaalta ymmärrän hyvin, että Kekkosen aikoihin ei enää haluta palata.
Ymmärrän, että presidentille on kiusallista, kun hänen toimiaan arvioidaan jo viran hoitamisen aikana, kuten nyt on tapahtunut. Sellaisesta joutuvat kuitenkin kärsimään kaikki julkisuuden henkilöt, erityisesti poliitikot. Presidentti on korkein kansan valitsema toimihenkilö. Yhteiskunnan avoimuus edellyttää, että hänen toimiaan voidaan arvioida. Poliitikot joutuvat käytännössä kestämään enemmän kuin me tavalliset tallaajat.
On kokonaan toinen kysymys, missä sävyssä päämiehen tekemisiä punnitaan. Nykyään ajatellaan, että ihmisellä on oikeus tehdä satiiria mistä tahansa instituutiosta tai kenestä tahansa julkisuuden henkilöstä. Jos lapsia opetetaan olemaan kiusaamatta kavereita, miksi se olisi aikuisille sallittua? Maailman tunnetuin moraaliohje on kultainen sääntö: kohtele lähimmäistäsi niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tästä seuraa, että kritiikin pitäisi olla rakentavaa - sellaista, että se on hyödyksi vastaanottajalle ja yhteistoiminnalle.
En ole lukenut tuoreita istuvaa presidenttiä käsitteleviä kirjoja, joten en kommentoi niitä. Kaikki kirjamessuilla tapahtuneeseen keskusteluun osallistuneet olivat rohkeita, kun tulivat.
Presidentti kertoi avoimesti, miltä tuntuu, kun hänestä kirjoitetaan. Olo tuntuu nyljetyltä, hän sanoi. Keskustelu kulminoitui presidentin ja Aamulehden toimittajana työskentelevän kirjailijan väliseen kiistaan, josta ajan loppuminen vapautti osapuolet. Tunnelma oli erikoinen. Toimittajillakin on valtaa, mutta silti asetelma tuntui kertomukselta Daavidista ja Goljatista.
Minulle jäi outo olo. Tuntui kuin jotakin olisi särkynyt. Toimittaja pystyi hillitsemään itsensä paremmin kuin presidentti. Olen ehkä niin vanha, että odotan presidentiltä jonkinlaista isällisen asiallista suhtautumista kansalaisiin, koska hänen auktoriteettinsa on niin ylivertainen, ainakin istuvan presidentin. Petyin hänen suhtautumisensa poliitikkomaisuuteen. Ehkä olen naiivi. Eräs presidentin edeltäjistä on todennut, ettei ole niin pientä vasaraa, jolla voisi kopauttaa.
Olen äänestänyt Niinistöä varmaan kolmissa viimeisissä presidentinvaaleissa. Luultavasti äänestäisin seuraavissakin, jos se olisi mahdollista.
Kärsivällisyyttä, herra tasavallan presidentti. Ehkä sattui huono päivä.
Olen ihaillut maamme päämiehen tapaa hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa. Hän on luonut taitavasti suhteita maailman vaikutusvaltaisimpiin johtajiin ja osannut raivata tilaa Suomen näkemyksille kansainvälisellä kentällä. Tuntuu, että EU:n ulkopuolisten ulkosuhteiden hoitaminen on varmoissa käsissä. Oli mukava todeta, että 70-vuotias presidentti vaikuttaa vetreäkuntoiselta.
Presidenttinä toimiminen ei ole enää yhtä juhlallista kuin Kekkosen ja ehkä myös Koiviston aikoina. Ennen vanhaan presidenteille varattiin erillinen nojatuoli salin etuosaan, kun he osallistuivat johonkin tilaisuuteen. Nyt presidentti voi istua jopa lattialla. Kansanomaiset eleet viehättävät, vaikka olisivatkin tarkoitushakuisia.
Olen elänyt ajan, jolloin presidenttiä ei saanut arvostella kukaan. Jotkut harvat uskaltautuivat, mutta joutuivat marginaaliin. Toki ajat olivat toiset, kun suuri naapurimme oli kärkäs puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin.
Väitetään, että suomalaiset haluavat vahvan päämiehen johtamaan maata. Presidentin valtaoikeuksia on kuitenkin huomattavasti rajoitettu. Presidentti ei voi hajottaa hallitusta tuosta vain kuten Kekkonen saattoi tehdä. Presidentin ei pitäisi puuttua sisäpolitiikkaan.
Minunkin mielestäni on hyvä, että maamme päämiehenä toimii taitava ja lujatahtoinen henkilö. Suomen asema on sellainen, että ruorimiehen on syytä olla pätevä.
Sauli Niinistöä on arvosteltu hänen toimistaan, tilanteessa, jossa EU halusi rajoittaa Putinin tapaamista. Sitä on kutsuttu sooloiluksi. Hän kertoi messuilla, keihin hän oli ollut yhteydessä, kun hän junaili Suomelle tilaa. Minusta se kuulosti aivan pätevän valtiomiehen toiminnalta.
Presidentti vaikutti taustalla, kun hallitus oli joutunut jumiin kikyä ajaessaan. Se kuulostaa minusta sisäpolitiikkaan puuttumiselta. Jos hän toimi vastoin säännöksiä, kai jonkun virallisen tahon pitäisi asiaan puuttua, vaikka se presidentille noloa olisikin. Toisaalta hän pystyi kuitenkin auttamaan solmun avaamisessa.
Voi olla, että presidentin valtaoikeuksia on rajoitettu liikaa. Saattaisi olla parempi, että hänelle säädettäisiin myös sisäpoliittinen rooli. Toisaalta ymmärrän hyvin, että Kekkosen aikoihin ei enää haluta palata.
Ymmärrän, että presidentille on kiusallista, kun hänen toimiaan arvioidaan jo viran hoitamisen aikana, kuten nyt on tapahtunut. Sellaisesta joutuvat kuitenkin kärsimään kaikki julkisuuden henkilöt, erityisesti poliitikot. Presidentti on korkein kansan valitsema toimihenkilö. Yhteiskunnan avoimuus edellyttää, että hänen toimiaan voidaan arvioida. Poliitikot joutuvat käytännössä kestämään enemmän kuin me tavalliset tallaajat.
On kokonaan toinen kysymys, missä sävyssä päämiehen tekemisiä punnitaan. Nykyään ajatellaan, että ihmisellä on oikeus tehdä satiiria mistä tahansa instituutiosta tai kenestä tahansa julkisuuden henkilöstä. Jos lapsia opetetaan olemaan kiusaamatta kavereita, miksi se olisi aikuisille sallittua? Maailman tunnetuin moraaliohje on kultainen sääntö: kohtele lähimmäistäsi niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tästä seuraa, että kritiikin pitäisi olla rakentavaa - sellaista, että se on hyödyksi vastaanottajalle ja yhteistoiminnalle.
En ole lukenut tuoreita istuvaa presidenttiä käsitteleviä kirjoja, joten en kommentoi niitä. Kaikki kirjamessuilla tapahtuneeseen keskusteluun osallistuneet olivat rohkeita, kun tulivat.
Presidentti kertoi avoimesti, miltä tuntuu, kun hänestä kirjoitetaan. Olo tuntuu nyljetyltä, hän sanoi. Keskustelu kulminoitui presidentin ja Aamulehden toimittajana työskentelevän kirjailijan väliseen kiistaan, josta ajan loppuminen vapautti osapuolet. Tunnelma oli erikoinen. Toimittajillakin on valtaa, mutta silti asetelma tuntui kertomukselta Daavidista ja Goljatista.
Minulle jäi outo olo. Tuntui kuin jotakin olisi särkynyt. Toimittaja pystyi hillitsemään itsensä paremmin kuin presidentti. Olen ehkä niin vanha, että odotan presidentiltä jonkinlaista isällisen asiallista suhtautumista kansalaisiin, koska hänen auktoriteettinsa on niin ylivertainen, ainakin istuvan presidentin. Petyin hänen suhtautumisensa poliitikkomaisuuteen. Ehkä olen naiivi. Eräs presidentin edeltäjistä on todennut, ettei ole niin pientä vasaraa, jolla voisi kopauttaa.
Olen äänestänyt Niinistöä varmaan kolmissa viimeisissä presidentinvaaleissa. Luultavasti äänestäisin seuraavissakin, jos se olisi mahdollista.
Kärsivällisyyttä, herra tasavallan presidentti. Ehkä sattui huono päivä.
perjantai 5. lokakuuta 2018
Kannatti muuttaa
Muutimme Helsingistä Turkuun kesällä viime vuonna. Asunnon myyminen, uuden ostaminen, remontti ja muutto olivat olivat hurja koitos. Kannattiko?
Hankettamme puolsi usea seikka.
Leukemian sairastaminen oli kova koettelemus sekä minulla potilaana että vaimolleni rinnallakulkijana. Vaimoa oli neuvottu eräässä tukikeskustelussa, että tällaisten kokemusten jälkeen on hyvä vaihtaa maisemaa.
Turku oli meille tuttu kaupunki, koska olemme asuneet täällä jo 70-luvulla. Lisäksi vanhin lapsistamme puolisoineen ja lapsineen oli siirtänyt elämänsä Vantaalta Naantaliin. Kuopuksemme oli muuttanut Turkuun jo aikaisemmin ja perustanut täällä perheen.
Suomessa tehdään kantasolusiirtoja Helsingissä ja Turussa. Näissä kaupungeissa seurantakin on siten vakiintunutta.
Muuttaminen nykyisestä pääkaupungista entiseen on myös edullista asuntojen hintasuhteen vuoksi.
Ratkaisumme on osoittautunut onnistuneeksi. Olemme viihtyneet hyvin.
Syöpämuistot kulkevat mukanani loppuun asti, mutta uudessa kodissamme ne eivät elä villakoirina nurkissa.
Muuttomme on mahdollistanut tiiviimmän yhteydenpidon täkäläisiin läheisiimme. Samalla tosin muutimme kauemmaksi Espoossa, Helsingissä ja Loviisassa asuvista perheistä. Onneksi moottoritie vie täältä Helsinkiin ja sieltä eteenpäin. Hesalaiset ovat tosin muuttaneet Kokkolaan.
Olemme tekemisissä tällä seudulla jo neljä vuosikymmentä sitten kohtaamiemme ystävien ja tuttujen kanssa. Jännää, että vanha verkosto elpyy näin nopeasti. Silloiset nuoret ovat saaneet ryppyjä, mutta niin olemme mekin. Olemme myös saaneet uusia ystäviä ja tuttuja.
Tyksin hematologian poliklinikka valvoo syöpästatustani. On hienoa, että voin soittaa siirrehoitajalle, jos jokin asia mietityttää. Se on ollut yllätys, että hoitokäytännöt täällä poikkeavat hieman meilahtelaisista.
Menetimme muutossa upean näköalan, mutta pääsimme Helsingin lähiöstä Turun keskustaan. Kun menen alas ja ulos, olen heti kävelymatkan päässä torista. On mukavaa, kun voin käydä asioilla kävellen. Etsiessämme asuntoa, mietimme, haluammeko keskustaan vai ulkopuolelle. Valitsimme ensimmäisen ja se on osoittautunut hyväksi päätökseksi. Uudestakin kodistamme on kohtuullisen avarat näkymät, mutta eivät toki entisten veroiset.
Identiteettini on kiinnittynyt vahvasti Helsinkiin. Se auttaa, että meillä on vanhat muistomme Turusta. Ykköstien kummassakin päässä on kotikaupunki. Olen huomannut myös tuntevani sympatiaa seutua kohtaan äidin puoleisten länsisuomalaisten juurteni vuoksi.
Turku on koostaan huolimatta viehättävän pikkukaupunkimainen. Se on muuttunut aika vähän siitä, kun muutimme täältä. Historiafriikkiä miellyttää myös kaupungin pitkä ikä.
Turkulaisten väitetään sanovan, että Helsingin paras paikka on se, mistä lähtee tie Turkuun. Helsinkiläisten suuhun voidaan panna käänteinen väite.
En ota kantaa.
Hankettamme puolsi usea seikka.
Leukemian sairastaminen oli kova koettelemus sekä minulla potilaana että vaimolleni rinnallakulkijana. Vaimoa oli neuvottu eräässä tukikeskustelussa, että tällaisten kokemusten jälkeen on hyvä vaihtaa maisemaa.
Turku oli meille tuttu kaupunki, koska olemme asuneet täällä jo 70-luvulla. Lisäksi vanhin lapsistamme puolisoineen ja lapsineen oli siirtänyt elämänsä Vantaalta Naantaliin. Kuopuksemme oli muuttanut Turkuun jo aikaisemmin ja perustanut täällä perheen.
Suomessa tehdään kantasolusiirtoja Helsingissä ja Turussa. Näissä kaupungeissa seurantakin on siten vakiintunutta.
Muuttaminen nykyisestä pääkaupungista entiseen on myös edullista asuntojen hintasuhteen vuoksi.
Ratkaisumme on osoittautunut onnistuneeksi. Olemme viihtyneet hyvin.
Syöpämuistot kulkevat mukanani loppuun asti, mutta uudessa kodissamme ne eivät elä villakoirina nurkissa.
Muuttomme on mahdollistanut tiiviimmän yhteydenpidon täkäläisiin läheisiimme. Samalla tosin muutimme kauemmaksi Espoossa, Helsingissä ja Loviisassa asuvista perheistä. Onneksi moottoritie vie täältä Helsinkiin ja sieltä eteenpäin. Hesalaiset ovat tosin muuttaneet Kokkolaan.
Olemme tekemisissä tällä seudulla jo neljä vuosikymmentä sitten kohtaamiemme ystävien ja tuttujen kanssa. Jännää, että vanha verkosto elpyy näin nopeasti. Silloiset nuoret ovat saaneet ryppyjä, mutta niin olemme mekin. Olemme myös saaneet uusia ystäviä ja tuttuja.
Tyksin hematologian poliklinikka valvoo syöpästatustani. On hienoa, että voin soittaa siirrehoitajalle, jos jokin asia mietityttää. Se on ollut yllätys, että hoitokäytännöt täällä poikkeavat hieman meilahtelaisista.
Menetimme muutossa upean näköalan, mutta pääsimme Helsingin lähiöstä Turun keskustaan. Kun menen alas ja ulos, olen heti kävelymatkan päässä torista. On mukavaa, kun voin käydä asioilla kävellen. Etsiessämme asuntoa, mietimme, haluammeko keskustaan vai ulkopuolelle. Valitsimme ensimmäisen ja se on osoittautunut hyväksi päätökseksi. Uudestakin kodistamme on kohtuullisen avarat näkymät, mutta eivät toki entisten veroiset.
Identiteettini on kiinnittynyt vahvasti Helsinkiin. Se auttaa, että meillä on vanhat muistomme Turusta. Ykköstien kummassakin päässä on kotikaupunki. Olen huomannut myös tuntevani sympatiaa seutua kohtaan äidin puoleisten länsisuomalaisten juurteni vuoksi.
Turku on koostaan huolimatta viehättävän pikkukaupunkimainen. Se on muuttunut aika vähän siitä, kun muutimme täältä. Historiafriikkiä miellyttää myös kaupungin pitkä ikä.
Turkulaisten väitetään sanovan, että Helsingin paras paikka on se, mistä lähtee tie Turkuun. Helsinkiläisten suuhun voidaan panna käänteinen väite.
En ota kantaa.
torstai 4. lokakuuta 2018
Olen vihreällä oksalla
Soitin eilen siirrehoitajalle ja kerroin yskästäni. Hän jutteli sitten lääkärin kanssa ja soitti takaisin. Ei syytä huoleen. Minun pitää vain potea tämä pois. Viikkojakin voi mennä. Jos tulee käänne huonompaan, voin taas soittaa. Silloin pitää varmaan mennä jonnekin tutkittavaksi.
Tämä vahvisti käsitystäni siitä, että minua pidetään sivusilmällä seurattavana tapauksena. Ilmeisesti minun katsotaan olevan jo pitkällä hoitojen jälkeisessä vakiintumiskehityksessä.
Voi olla, että käänteishyljintä- ja tulehdusriskit ovat enää aika vähäiset. Jos tauti uusiutuu, sen pitäisi näkyä rutiinitesteissä. Näytteitä tosin otetaan vain kolmen kuukauden välein. Akuutti myelooinen leukemia on hyvin aggressiivinen syöpä, joka tappaa hoitamattomana muutamassa viikossa. Jos tauti äityy uudelleen, toivon huomaavani sen oireista, koska testeissä asia voi tulla ilmi liian myöhään. Kai minulla on myös lymfooman uusiutumisriski.
Menin ennen kummankin syöpäni ilmituloa valittamaan lääkärille väsymystäni. Tässä vaiheessa uusiutumisen huomaaminen voi olla hankalaa, koska väsymys kuuluu normaaliin olemiseeni.
Juttelin hoitajan kanssa myös liikunnasta yskäisenä. Hänkin neuvoi, että rehkiä ei pidä. Kävelyllä voin käydä.
Saattaa tulla pitkä tauko kunnonkohotuksesta. Malttia Hessupappa! Nyt mennään tilanteen mukaan.
Statukseni tuntuu olevan vakaa. Hyvin on mennyt. Mitä muuta voisin toivoa?
Tämä vahvisti käsitystäni siitä, että minua pidetään sivusilmällä seurattavana tapauksena. Ilmeisesti minun katsotaan olevan jo pitkällä hoitojen jälkeisessä vakiintumiskehityksessä.
Voi olla, että käänteishyljintä- ja tulehdusriskit ovat enää aika vähäiset. Jos tauti uusiutuu, sen pitäisi näkyä rutiinitesteissä. Näytteitä tosin otetaan vain kolmen kuukauden välein. Akuutti myelooinen leukemia on hyvin aggressiivinen syöpä, joka tappaa hoitamattomana muutamassa viikossa. Jos tauti äityy uudelleen, toivon huomaavani sen oireista, koska testeissä asia voi tulla ilmi liian myöhään. Kai minulla on myös lymfooman uusiutumisriski.
Menin ennen kummankin syöpäni ilmituloa valittamaan lääkärille väsymystäni. Tässä vaiheessa uusiutumisen huomaaminen voi olla hankalaa, koska väsymys kuuluu normaaliin olemiseeni.
Juttelin hoitajan kanssa myös liikunnasta yskäisenä. Hänkin neuvoi, että rehkiä ei pidä. Kävelyllä voin käydä.
Saattaa tulla pitkä tauko kunnonkohotuksesta. Malttia Hessupappa! Nyt mennään tilanteen mukaan.
Statukseni tuntuu olevan vakaa. Hyvin on mennyt. Mitä muuta voisin toivoa?
keskiviikko 3. lokakuuta 2018
Sitkeä yskä ja leukemiatausta
Sitkeä yskäni jatkuu. Äkkiä ajatellen tällainen köhä ei ole vaiva eikä mikään. Kävimme sunnuntaina kylässä eikä isäntäväki piitannut tartuntavaarasta. Kävin myös maanantaina ruotsin keskustelutunnilla.
Yskäni johtuu luultavasti viruksesta, joten siihen eivät antibiootit tehoa. Se on vain podettava pois.
Minun on vaikea arvioida, mikä on tällaisten lievien tautien merkitys syöpähistoriani kannalta. Tällaisenaan yskäni ei ehkä merkitse juuri mitään, pientä epämukavuutta vain. Mietin kuitenkin voiko se muuttua keuhkoputkentulehdukseksi. Antibiootit eivät taitaisi tepsiä siihenkään.
Jos tautini äityy keuhkokuumeeksi, voi olla edessä sairaalamatka. Monilla siirteen saaneilla on keuhkoissa ongelmia ja sellaiset saattavat olla jopa kohtalokkaita. Minun lääkitykseni on ajettu vähiin, mutta keuhkoja suojaavia pillereitä vielä syön. En varmaankaan aiheetta.
Viime lauantaisessa verkostotapaamisessa oli kerrottu, että allogeenisessa kantasolusiirteessä vaihdetaan potilaan immuniteetti. Luovuttajalta saatu vastustuskyky pitää leukemiasoluja vieraina ja alkaa hävittää niitä. Oma vanha immuniteettini antaisi niiden lisääntyä.
Alkuperäinen vastustuskykyni olisi saattanut torjua tämän sitkeän yskäni tai sen syyn. Luovuttajani näyttää näiltä välttyneen.
Leukemian potenut voi menehtyä käänteishyljintäoireisiin, tulehdukseen tai sairauden uusiutumiseen. Tulehduksetkin pitää siis ottaa vakavasti.
Duodecimin sivuilla olevan artikkelin mukaan pitkittynyt yskä on usein jonkin virustulehduksen jälkitauti. Syynä voi olla esimerkiksi poskiontelotulehdus, jollaisen oireita tunnistin ennen tätä yskää. Pitkittynyttä (4-8 vk.) oma tapaukseni ei vielä ole, koska olen köhinyt vasta viikon.
Olen välillä treenannut ja välillä en. Mietin voiko kuntoilu pitkittää tai pahentaa tautiani.
Saamani siirre on lähes täysosuma, koska minulla ei ole tähän mennessä todettu jäännöstautia ja käänteishyljintäoireenikin ovat hyvin lieviä. Väsymykseni saattaa johtua siitä, että saatu immuniteetti ampuu kaikkea liikkuvaa niin kuin sen pitääkin.
Taidan soittaa siirrehoitajalle.
tiistai 2. lokakuuta 2018
Yksi- vai kaksipiippuinen?
Suomessa ollaan säätämässä tiedustelulakia. Asia tullaan mahdollisesti hoitamaan kiireellisenä.
Kuulin tänään radiosta, että suunniteltu laki sallisi epäillyn seuraamisen, hänen työtilansa penkomisen ja hänen haastattelemisen väärän henkilöllisyyden suojassa. Ehtaa dekkaritavaraa nuo.
On epämiellyttävää ajatella, että viranomaiset valvoisivat minua tietämättäni, varsinkin kun minulla on jonkinlainen käsitys siitä, miten salainen poliisi toimii diktatuureissa. Onneksi tässä ei ole kyse sellaisesta. Suomi on demokraattinen maa. Täällä voivat korkea-arvoiset poliisitkin joutua syytteeseen, kuten olemme saaneet todeta.
Kun jokin valtiollinen uudistu halutaan toteuttaa kiireellisenä, voi toivoa, ettei sitä tehtäisi asiaa kunnolla harkitsematta. Ei voi välttyä ajatukselta, että tähän hankkeeseen on olemassa jokin todella hyvä syy.
Yksityisyyden suoja on niin arvokas asia, että sitä on syytä suojella tiukasti.
Onneksi alussa mainitsemiini toimenpiteisiin saisi ryhtyä vain, jos maan turvallisuus on vakavasti uhattuna. Jos en ala puuhata vallankumousta tai vehkeillä ulkovaltojen tiedustelupalvelujen kanssa, saan elää edelleen kaikessa rauhassa. Jos puuhailisin outoja, mutta vaikuttaisin vaarattomalta foliohatulta, hommiini tuskin siinäkään tapauksessa kovin tiukasti puututtaisiin.
Otetaanpa asiaan vielä toinen näkökulma. Tunnenko itseni vapaaksi, jos kotimaani demokraattista järjestelmää voidaan yrittää järkyttää ilman, että viranomaisilla on mahdollisuus puuttua asiaan riittävän ajoissa? Tuskin minun tarvitsee edes vastata.
Ulkovaltojen on myös hyvä tiedostaa, että maailman onnellisimman maan asukkaat eivät ole sinisilmäisiä. Lakihanke ja äskeinen suuroperaatio ovat samassa linjassa.
Pitäisikö asiasta järjestää kansanäänestys? Mielestäni ei tarvitse. Tämä on juuri sellainen asia, jonka käsittelemiseen olemme kansanedustajamme valinneet. He ovat meitä paremmin perillä asioista ja haluavat varmaan hoitaa huolella näin tärkeän hankkeen.
On ajateltu yhtä viranomaista valvomaan poliisin toimia uuden lain kehyksessä. En ole varma, riittääkö yksi. Yksityisyyden suoja on vakava asia.
Hanke on kaksipiippuinen, mutta onneksi toinen piippu on toista huomattavasti pienempi.
Kuulin tänään radiosta, että suunniteltu laki sallisi epäillyn seuraamisen, hänen työtilansa penkomisen ja hänen haastattelemisen väärän henkilöllisyyden suojassa. Ehtaa dekkaritavaraa nuo.
On epämiellyttävää ajatella, että viranomaiset valvoisivat minua tietämättäni, varsinkin kun minulla on jonkinlainen käsitys siitä, miten salainen poliisi toimii diktatuureissa. Onneksi tässä ei ole kyse sellaisesta. Suomi on demokraattinen maa. Täällä voivat korkea-arvoiset poliisitkin joutua syytteeseen, kuten olemme saaneet todeta.
Kun jokin valtiollinen uudistu halutaan toteuttaa kiireellisenä, voi toivoa, ettei sitä tehtäisi asiaa kunnolla harkitsematta. Ei voi välttyä ajatukselta, että tähän hankkeeseen on olemassa jokin todella hyvä syy.
Yksityisyyden suoja on niin arvokas asia, että sitä on syytä suojella tiukasti.
Onneksi alussa mainitsemiini toimenpiteisiin saisi ryhtyä vain, jos maan turvallisuus on vakavasti uhattuna. Jos en ala puuhata vallankumousta tai vehkeillä ulkovaltojen tiedustelupalvelujen kanssa, saan elää edelleen kaikessa rauhassa. Jos puuhailisin outoja, mutta vaikuttaisin vaarattomalta foliohatulta, hommiini tuskin siinäkään tapauksessa kovin tiukasti puututtaisiin.
Otetaanpa asiaan vielä toinen näkökulma. Tunnenko itseni vapaaksi, jos kotimaani demokraattista järjestelmää voidaan yrittää järkyttää ilman, että viranomaisilla on mahdollisuus puuttua asiaan riittävän ajoissa? Tuskin minun tarvitsee edes vastata.
Ulkovaltojen on myös hyvä tiedostaa, että maailman onnellisimman maan asukkaat eivät ole sinisilmäisiä. Lakihanke ja äskeinen suuroperaatio ovat samassa linjassa.
Pitäisikö asiasta järjestää kansanäänestys? Mielestäni ei tarvitse. Tämä on juuri sellainen asia, jonka käsittelemiseen olemme kansanedustajamme valinneet. He ovat meitä paremmin perillä asioista ja haluavat varmaan hoitaa huolella näin tärkeän hankkeen.
On ajateltu yhtä viranomaista valvomaan poliisin toimia uuden lain kehyksessä. En ole varma, riittääkö yksi. Yksityisyyden suoja on vakava asia.
Hanke on kaksipiippuinen, mutta onneksi toinen piippu on toista huomattavasti pienempi.
maanantai 1. lokakuuta 2018
Saa nähdä miten äijän käy
Taas minun on mentävä epämukavuusalueelleni. En välittäisi, mutta muu ei auta.
Minulle on selvinnyt viime aikoina, että lähes kaikki ulkoiset levyasemat ovat äärimmäisen epäluotettavia. Olen maksanut satasia siitä, että ammattilaiset ovat kaivaneet purkeistani dataa turvaan.
Kaikkien tiedostojen on syytä olla tallennettuna monelle tietovälineelle. Jos säilyvyyden haluaa varmistaa perinpohjaisesti, yhden sarjan olisi syytä olla fyysisesti toisaalla, koska tulipalo voi tuhota kerralla kaiken. Lisäksi ne kannattaisi kopioida pilveen.
Vuosia sitten olin mielestäni kai nokkela, kun ostin levyaseman, jota käytetään internetin kautta. Ajattelin voivani kytkeä sen työpaikallani työnantajan verkkoon. Siihen en kuitenkaan saanut lupaa. Kytkin sen verkkoon kotona.
On ehtinyt kulua monia vuosia siitä, kun käytin viimeksi kyseistä levyasemaa. Siellä se surrasi yksinään modemin lähettyvillä olohuoneessamme. Sen muistan, että siinä on paljon tavaraa.
En muista juuri mitään siitä, miten kyseiseen purkkiin oltiin yhteydessä. Modemi on vaihtunut, samoin operaattori. Olemme muuttaneet.
Laitteen valmistaja on Buffalo. Löysin heidän sivuiltaan Suomen tukinumeron. Soitin, englantia puhuttiin. Minua neuvottiin avuliaasti, mutta en ymmärtänyt jargonista paljoakaan. Asiakaspalvelija lupasi ystävällisesti lähettää ohjeet sähköpostiini parin minuutin sisällä. Annoin osoitteeni.
Viestiä ei kuulunut. Arvelin, että eivät olleet saanet osoitettani oikein ylös. Löysin jonkin sähköpostiosoitteen Buffaloon ja laitoin siihen viestin. Sain alla olevan viestin Marylta, jonka kanssa olin mahdollisesti jutellut edellisenä päivänä.
Olen kohtuullisen tottunut englannin kielen käyttäjä, mutta tuosta tekstistä en ymmärrä paljoakaan.
En varmaan näe sitä päivää, jolloin tietotekniikka toimii kuin junan vessa.
On tartuttava härkää sarvista. Kuinkahan matadorin käy?
Minulle on selvinnyt viime aikoina, että lähes kaikki ulkoiset levyasemat ovat äärimmäisen epäluotettavia. Olen maksanut satasia siitä, että ammattilaiset ovat kaivaneet purkeistani dataa turvaan.
Kaikkien tiedostojen on syytä olla tallennettuna monelle tietovälineelle. Jos säilyvyyden haluaa varmistaa perinpohjaisesti, yhden sarjan olisi syytä olla fyysisesti toisaalla, koska tulipalo voi tuhota kerralla kaiken. Lisäksi ne kannattaisi kopioida pilveen.
Vuosia sitten olin mielestäni kai nokkela, kun ostin levyaseman, jota käytetään internetin kautta. Ajattelin voivani kytkeä sen työpaikallani työnantajan verkkoon. Siihen en kuitenkaan saanut lupaa. Kytkin sen verkkoon kotona.
On ehtinyt kulua monia vuosia siitä, kun käytin viimeksi kyseistä levyasemaa. Siellä se surrasi yksinään modemin lähettyvillä olohuoneessamme. Sen muistan, että siinä on paljon tavaraa.
En muista juuri mitään siitä, miten kyseiseen purkkiin oltiin yhteydessä. Modemi on vaihtunut, samoin operaattori. Olemme muuttaneet.
Laitteen valmistaja on Buffalo. Löysin heidän sivuiltaan Suomen tukinumeron. Soitin, englantia puhuttiin. Minua neuvottiin avuliaasti, mutta en ymmärtänyt jargonista paljoakaan. Asiakaspalvelija lupasi ystävällisesti lähettää ohjeet sähköpostiini parin minuutin sisällä. Annoin osoitteeni.
Viestiä ei kuulunut. Arvelin, että eivät olleet saanet osoitettani oikein ylös. Löysin jonkin sähköpostiosoitteen Buffaloon ja laitoin siihen viestin. Sain alla olevan viestin Marylta, jonka kanssa olin mahdollisesti jutellut edellisenä päivänä.
Olen kohtuullisen tottunut englannin kielen käyttäjä, mutta tuosta tekstistä en ymmärrä paljoakaan.
En varmaan näe sitä päivää, jolloin tietotekniikka toimii kuin junan vessa.
On tartuttava härkää sarvista. Kuinkahan matadorin käy?
Dear Heikki,
Thank you again for contacting the Buffalo Helpdesk and apologies for the mistake made with your email address.
As we discussed on our call please go to out downloads page, enter LS-XL as the model and under the Utilities section download NAS Navigator for MAC.
Once this program is installed it will scan the network and detect the Buffalo LinkStation (you should then be able to access your data by double-clicking on the icon of the LinkStation).
For the remote access feature to continue working with the new router a port forwarding rule needs to be created on the router.
To see which port number you selected to use please do this:
- Log onto the settings page of the LinkStation by right-clicking on the icon of the LinkStation in NAS Navigator and select Settings.
- A web browser will launch with a Buffalo logon page. The username is admin and default password is password.
- Once logged in go to Extensions > Web Access > Advanced settings.
- Select "Configure UPnP (Automatic firewall)" to Enable and save.
If this saves successfully there is no need to open a port in the router as this has been done automatically with UPnP
If instead you see a UPnP error then set "Configure UPnP (Automatic firewall)" to disable, enter 9000 as the internal and external port and save.
A port forwarding rule for port 9000, protocol TCP, then needs to be opened on the new router and forwarded to the LinkStation (please refer to router support for how to open a port)
If you have any additional issues or feedback please do not hesitate to contact us again
Regards,
Mary
Buffalo Technology Helpdesk
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)